Hyvä, paha Korona pentu

 Korona alkaa helpottaa tai ainakin rajoitukset. Ihmisjäsen vippasi maskin mäkeen samantien kuin, joku erehtyi sanomaan TV:ssä, että maski suositus loppuu. Ei kai se kaikilla alueilla loppunut, mutta jos rehellisiä ollaan niin en edes aio selvittää missä. Tietty terveydenhuollossa ja töissä sitä pitää vielä pitää, mutta muutoin Hastala Vista rätti sulkeiset. 

Maskin voi vipata mäkeen, mutta Korona pentua ei voi eikä ainakaan pitäisi. 90-luvun laman eläneet muistavat samankaltaisen koira buumin silloin. Silloinkin ihanaa kuherruskuukautta suloisen pennun kanssa monessa perheessä seurasi haastava vaikeuksien aika. Silloin loppui rahat ja työ. Koiran pidon kalleus eläinlääkäri- ja ruokakuluin yllätti monet. Koira vaati huomiota silloinkin, kun ei olisi muilta huolilta jaksanut kuin tuijottaa seinää. Lenkitys ja aktivointi saattoi jäädä ja kun koiruus päättää keksiä omaa tekemistä niin se ei ole koskaan mitään järkevää. Mutta johonkin se energia on purettava siellä kotonakin. Sohvat ja listat saa kyytiä.

Nyt Korona aikana monet yllättää töihin paluu. Töiden jälkeen pitäisi jaksaa lähteä lenkille. Aamulla kello pitäisi laittaa aiemmin soimaan, jotta ehtii ulkoiluttaa koiran. Jos koira on ollut työpäivän yksin kotona ei ole enää kohtuullista jättää sitä ilta menojen takia jatkamaan yksinoloa. Yksinolo työpäivän ajan on monelle koiralle tehtävä mikä pitää opettaa asteittain ihan niinkuin muutkin asiat. Aikuisena kaiken uuden omaksuminen on hitaampaa.

Korona aikaan on koko perhe ollut koko ajan kotona. Yhtä äkkiä talo tyhjenee. Koira ei ole oppinut luottamaan, että sieltä ne palaavat, jos ei ole harjoiteltu ajoisssa asteittain ensin roskapussia viemällä ja sitten kaupassa piipahtamalla.  Hätäännys ja energia purkautuu pahimmassa tapauksessa häiriö käyttäytymisenä. Ja se naapurin kuuro mummo ja pappa kokevat ihme parantumisen ja alkavat kuulla kaiken. Kynsien rapsumisesta kissan pieraisuun. Tyhjässä asunnossa kotiväen paluuta kuulosteleva koiruus kuule hissit ja postinkantajat ja Reinojen läpsymisen yläkerran lattiaan ja eipä aikaakaan kun postiluukusta lopsahtaa iloista postia naapurista ja nimettömänä tietenkin. 

Seuraavaksi kipitetäänkin jo hakemaan sitruuna pantaa ja selaamaan kiinteistö välityksen sivuja siis ne joille se on mahdollista. Muut yrittävät sinnitellä supervoimia saaneiden naapurien kanssa, jotka yhtäkkiä kuulevat yliluonnollisen hyvin ja näkevät seinien läpi kuin Tersäsmies konsaan.

Samanaikaisesti reilun kahden vuoden Korona piinasta on selvitty ja koira alkaa ulkoisesti vaikuttaa aikuiselta. Koira on aikuisen kokoinen, ei kuseksi mattoja enää, ei syö enää sohvaa ainakaan joka päivä ja se kirjoissa kuvattu 1v uhmaikä on selätetty. Kaiken pitäisi alkaa helpottamaan paitsi välien naapureihin. Silloin se iskee suoraan vyön alle. Pöljä ikä. Meidän koirille etenkin uroksille se tulee aina kahden vuoden molemmin puolin. 

Meillä sitä sanotaan Tosimies kaudeksi. Luulen että se tulee myös tytöille joskus, koska muistan viettäneeni muutaman unettoman yön pohtien tuleeko Penni belgistä ikinä yhteiskunta kelpoista. Tosimies taas päätti yrittää näyttää kaapin paikan kaikille vastaantuleville uroksille ja pihaansa haravoiville naapureille. Yritti myös puhua päälle jäädessäni keskustelemaan naapurien kanssa ja harkoissa ilmoitti, että nyt on tärkeämpiä tyttöbisneksiä treenaa sinä keski-ikäinen akka ihan keskenäsi. 

Entäs tämä meidän Pikku-Ukko. Pahamaineinen Korona pentu. Luulin jo että päästiin kuin koira veräjästä, kun mielestäni olen osannut vähän torpata tämän vaiheen kotkotuksia etukäteen, mutta erehdyin. Hormoni myrskyhän siellä jyllää niinkuin kaikilla teineillä kautta aikain. Jossain koira tieteen opuksessa tätä vaihetta nimitettiin lopullisen sukukypsyyden ajaksi ja se iskee kuin miljoona volttia noin 2 v iässä. On havaittu seuraavaa; remmissä on lähes mahdotonta kulkea jos joku toinen koira tai ihminen kävelee takana, tyttöjen hajut aiheuttaa akuuttia kuuroutta, herkästi haukkumalla puututaan asioihin, jotka ei todellakaan kuulu Pikku-Ukolle ja napanuora ihmis jäseneen meinaa venähtää lenkillä varsin mittavaksi. Ollaan välillä niin itsenäisiä, että tulee taas se vanha Camel Boots mainos mieleen..."miehille , jotka kulkevat omia polkujaan". Ja pentuja pitäisi päästä tekemään kaikkien tyttökoirien kanssa. Että silleen. 

Muodot on monia. Joillakin menee lievemmin, joillain voi olla tosi haastavat ajat, mutta kun epätoivo  valtaa ihmismielen lohduttautukaa, että se on normaali kehitysvaihe ja kertoo että koira on terve ja kehittyy aikuiseksi.Ihanaksikin, jos ette sössi mitään panikoidessanne. Kannattaa vaan luovia hormonimyrskyn läpi. Keskittyä tekemään yhdessä edes vähän kerrallaan kivoja asioita ja pitämään suhde hyvänä, varautumaan teinimäiseen ovien paiskomiseen riittävällä liikunalla ja puuhaamisella yhdessä. Sieltä se ihana aikuinen koira hitaasti, mutta varmasti kuoriutuu esiin kun annetaan sille aikaa  ja rakkautta.

Meidän pahamaineisesta Korona pennusta näyttää olevan kasvamassa iloinen ja toimelias nuorimies. 

Älkää siis hylätkö aikuisiksi tulevia Korona pentujanne, niillä ei ole muita kuin te ja te olette niiden kaikki. Pitäkää siis hyvää huolta pienistä elämistä.