Nuha lähtee naimalla ja kennelyskä karkaamalla...

 Pikku-Ukon kennelyskä karanteeni on ottanut koville. Illat on rampannut pihalla ihmettelemässä missä kaikki kaverit on. Ei auta vaikka olen koittanut selittää, että pitää vielä malttaa odottaa.Eikä sitten malttanutkaan.

Urheasti on istuskelut ihmisjäsenen kasaamalla tähystys kukkulalla ylittämättä raja-aitaa. Työpäiväksi olen estänyt pääsyn kukkulan kuninkaaksi lisä aidalla, kun oikea aita on siis sillä kulmalla jäänyt lumimassojen alle. Hyvällä käytöksellä hämäsi ja ihmisjäsen unohti viikonlopun jälkeen kokonaan lisä aidan virittelyn. Pari päivää meni hyvin, mutta tietty se päivä kun en ollut autolla töissä oli päätetty ottaa ritolat. Naapurin Sanna onneksi laittoi viestiä, että pörröinen ruskea koira seikkailee Rauhalantiellä aina rautakaupalla asti.

Aivan hirveä paniikki. Onneksi sain Koutsin puhelimella hereille ja selitetyksi tilanteen. Koutsi raukka yritti päästä kömpelöin jaloin liikenteeseen ja ihmisjäsen huutaa puhelimessa paniikissa, että nyt menet vaikka konttaamalla sinne ovelle huutamaan. Koutsi pääsi lopulta ovelle ja vihelsi. Koutsi ei osaa siis viheltää tulee vaan pihinää ja hentoa vinkuvaa ääntä. Minä huudan työpaikan mukamas äänieristetyssä puhelinkopissa perseestä asti, että et vihellä kun huudat niin maan perkeleesti. Työkaverit ainakin kuuli kun minä huusin ja luultavasti huusin niin kovaa, että Koutsin ja minun yhteishuuto kaikui Pikku-Ukolle asti. 

Koutsi onneksi pysyi rauhallisena ja sanoi lopulta ikuisuudelta tuntuneen huutelun ja pihinän jälkeen, että nyt tuolta tulee joku ruskea. Vieläkään en ole saanut selkoa mistä tuli ja ilmeisesti aidan yli tultiin takaisin, koska Koutsi ei portille asti päässyt. Pikku-Ukko sisään ja video puhelulla varmistus , että kiikissä on oikea koira.  Huh! Sitten tasasin puhelinkopissa sykettä pari minuuttia ja palasin avokonttoriin. Kukaan ei maininnut tahdikkaasti huutamisestani mitään, kun ilmoitin muina miehinä, että koira tallessa oli karussa, mutta epäilen vahvasti että huutamiseni ja kiroiluni on kuulunut koko konttoriin.

Ilmeisesti joku valtakunnallinen karkailuviikko koska naapurin Domi koirakin otti samana päivänä ritolat ja viikonloppuna ystävän Lyyli koira otti ritolat. Taitaa olla kaikilla kevättä rinnassa ja virtaa käpälissä.

Pikku-Ukolta otettiin sitten viikonloppuna ylimääräistä energiaa pois kevät hangilla hiihtäen ja lumikenkäillen.

Hiihtoretkellä oli pellolla hankiaisilla väkeä. Paluumatkalla, kun oltiin pysähdytty valokuvailemaan tuli hiihtäjä kohti. Tuli niin määrätietoisesti, että olin ihan varma että tulee urputtamaan irrallaan olevasta koirasta, joten nappasin Pikku-Ukon veto naruun. Tulikin kyselemään Pikku-Ukon rotua, kun oli nähnyt, kun mentiin niin vauhdikkaasti vedättäen hangella. Hetki siinä juteltiin ja ihmeteltiin upeaa keliä ja minä kehuin miten kiva ja fiksu koira on... kun Pikku-Ukko jostain sanasta luuli, että lähdetään ja tempaisi matkaan. Minä yritin jarruttaa auraamalla, huutaa Top top ja seuraavaksi keräilin itseäni taas hangen pinnasta. Miekkonen siihen toteamaan, että seis käsky ei vielä ihan toimi... totesin, että joo pari muutakin pikku juttua vaatii vielä pientä säätöä. Sanoin kuitenkin reippaana, että olen hommannut varalta tämmöisen hätä lukon, mihin miekkonen totesi, että se voi olla ihan hyvä hankinta... Irroitin Pikku-Ukon ennen kuin ehti kieppua minut jälleen paistiksi hangen pintaan.Kömmin ylös niin sulavasti ja arvokkaasti, kuin hieman ylipainoinen yli 50v vain voi sukset jalassa. Kiva tavata ihmisiä...

Mutta kaikin puolin oli upea viikonloppu. Koutsikin teki lauantaina ja sunnuntaina omat enkkansa lenkin pituudessa, joten kevät on tuonut virtaa myös ihmisiin ja hyvä niin. Ja mikä parasta Pikku-Ukosta saatiin vähän ylimääräistä latausta pois...