Talvihommia

Vuosi lähti käyntiin ja Pikku-Ukolla havaittavissa aikuistumisen mylleryksen merkkejä. Yrittää hieman ottaa enemmän  tehtäviä hoitaakseen kuin aiemmin. Miehistymisen myötä on alettu kuvitella, että kadun vahtiminen kuulu isojen poikien työhön. Siitä käydään nyt keskusteluja, että kuuluuko ylipäänsä Pikku-Ukon toimenkuvaan. Hieman päätti johto toistaiseksi rajoittaa omatoimista ulkoilua siihen asti kun on selvitetty toimenkuvan sisältö ja hieman myös kytätään Pikku-Ukon lestissä pysymistä. 

Itsenäistyminen ja halu uusiin haasteisiin näkyy lenkillä myös yrityksenä kasvattaa toiminta-alueen rajoja mihin on pantu tiukka stoppi. Vaikka tuntuu että ollaan jo valmiita laajentamaan yrityksen toimi-aluetta niin ollaan edelleen se Siwa...yllättävän lähellä. Tällaisessa urbaanissa yhteisyrityksessä se on vaan ehdoton edellytys vapaalle toiminnalle, että pysytään yhdessä määritellyllä toiminta-säteellä. Työmatkoista pidemälle tehdään erillinen anomus. Toimenkuvaan ei myöskään kuulu perässä hiihtäjien kyttäily. 

Parit kehityskeskustelut on hölmön hommien jälkeen käyty ja onneksi on sen verran verbaali työkaveri, että ihan puheella on selvitty. Lisätulospalkkiostakin keskusteltiin ja sopimus saatiin aikaan. Jokaisesta jahtaamatta jätetystä pupu ja peura keissistä seuraa kunnon palloralli lisä nami korotuksin. Toi kummasti motivaatiota lisää pysyä työpaikalla.

Vapaa ajalla on saatu treenattua. Ihmisjäsen on melkein löytänyt sisäisen treeni motivaationsa. Ainakin hetkittäin. Hyppy treenien ensimmäinen kotiläksy saatiin treenattua ja alkoi sujumaan hyvin. Toisella ohjatulla treeni kerralla saatiin jatkoa ja vuorossa oli korkeuden arviointi tehtävä. Kun hypylle meno rytmittyi uudessa harjoituksessa eri lailla tulikin jo hypätty korkeus liian äkkiä vastaan ja eipäs saanutkaan Pikku-Ukko itseään koottua vaan suoritti heti korkeuden kasvaessa tyylikkään ohi juoksun namille. Onneksi oli ope sanomassa, että anna juosta ohi. Muutoin olisin omineni ruvennut kehittelemään jotain kikka kolmosia kiertämisen estämiseksi. 

Nyt jatkettiin samaan tapaan, annettiin kiertää jos siltä tuntui. Laskettiin rimaa ja aloitettin helposta ja kasvateltiin itseluottamusta ja korkeutta ja annettiin miettiä tehtävää. Olin mielessäni ihan varma, että kun on oppinut, että namin saa kiertämälläkin niin ei tule toimimaan tämä. Mutta kun on kurssille menty niin tehdään niinkuin ope sanoo. Ja oikeassahan ope oli. Yksien  omatoimi piha harkkojen ja halliharkkojen jälkeen hypyt alkoivat napsahdella paikalleen korkeammissakin korkeuksissa. 

Ja sitten kun alkoi sujua iski Ihmisjäseneen hillitön kiusaus vaan jatkaa ja hivuttaa korkeutta vielä vähän ylöspäin. Onneksi sain läimäytettyä itseäni henkisesti lättyyn ja käytyä samantien sisäisen keskustelun, että nyt malttia. Kasvatetaan varmuutta rauhassa maltilla ajan kanssa ja nyt onnistunut treeni päätetään helpottaen tehtävää ja lopun hyppy rallatteluun matalilla, että jää hyvä mieli ja itseluottamus tappiin Pikku-Ukolla. Oli kyllä vaikea paikka. Onneksi oli napakat ohjeet opelta ja mustaa valkoisella ja sain tyrmättyä sisäisen Ahnehtijani heti alkuun kanveesiin. Aika ylpeä olin itsestänikin.

Vetotreenit on sujuneet hyvin. Niinkuin Pihkun siskon omistaja sanoi; Näitä ei tarvitse opettaa vetämään :D. No suunnat on nyt opittu. Pari käskyä myös sellaisiin paikkoihin, kun pitää hidastaa ja katsoa minne näytän suuntaa. Ihmisistä päästy hyvin ohi aina kun kuski on uskaltanut luottaa Pikku-Ukkoon. Koirista ei ole uskallettu yrittää ohi kuin hieman etäämmältä eli tien toista laitaa. Se on kyllä sujunut. Rolla lenkkejä tehty. Rollalla huristetaan nopsasti hakemaan pullaa pikku leipomosta kaupungin laidalta vierasvaraksi vaan tietty. Suksille piti yrittää viikonloppuna pellolle, mutta jäiset kelit pani huonon hiihtäjän odottaman pehmeämpää lunta kaatuilla.

Ihana Nuppu sisko kävi pitkästä aikaa ja pystiksien ala-osaston vertaistuki ryhmä kokoontui samalla. Leikki maistui ja kivaa näytti koiruuksilla olevan. 

Nuppu