Tylsää arkea etsimässä...

Taas mennään. Noseworkin alkeet saatiin loppuun.Muutama pahviloota siinä tappo hypättiin kuoliaaksi, mutta jos katsotaan suoritusta hidastettuna, siis tosi paljon hidastettuna niin hyvinhän tuo Pikku-Ukko on päässyt jyvälle. Yksi koti huone-etsintäkin on tehty ja sen verran vauhdikasta ja esteitä kaihtamatonta oli etsintä, että seuraava tehdään pihavajassa. 

Seuran halliharkat pyörähtivät käyntiin ja aloitettiin oikein hard core tyylillä. Harkkojen jällkeen joen rantaan uimaan ja poks maa-ampiaispesään. Sieltä pikamatkat takaisin pihaan kolmen pysäyksen taktiikalla. Ampiaisia turkista ja hiuksista paljain käsin kaapien. Ihmisellä 4 osumaa ja Pikku-Ukolla samanmoinen. Aivan hirveä kokemus. Päähän kohdistuneista iskuista olisi viirupaidat ansainneet kunnon rankkarin, mutta ei ollut kummallakaan meistä munaa mennä sanomaan. Oltiin kyllä ilta ja yö aika kipeitä molemmat kipulääkkeistä ja kylmähoidoista huolimatta. Onneksi ei kumpikaan saanut pahempaa allergia tai turpoamis reaktiota. En tiedä mihin kategoriaan juoksumme menee Triathlon-, Extreme- vai Amok- juoksu, mutta ei aiota kokeilla enää.

Sivullinen uhri :(

Jälki ja esineruutukin käytiin tekemässä ja meni kerrankin upeasti. Kassillinen sieniä, kaikki kolme esinettä ruudusta, joskin Tokmannin silmälasikotelo ensin noukittiin vaan kun oli Pikku-Ukon mielestä ihan tylsä niin lähdettiin sitten etsimään parempia esineitä. Onneksi ne oli jo tuotu,  joten lopulta haettiin kotelokin jättöpaikasta. Yritin leikkiä kotelolla kunnolla, että tajuaisi, että kaikki on tosi hienoja ja kannattaa tuoda. Etsintä oli vauhdikasta, mitenkäs muuten...  Täytyy muistaa laittaa kaikenlaisia kamoja ruutuun. Jäljeltä kaikki kepit. Ei mitään vaikeutuksia paitsi yksi paluujälki kun kuitunauha kerä putosi ja yritin kurkkia takaisinpäin jos olisi löytynyt. Ei löytynyt mutta ilmaistiin hyvin jälkeä ajaessa. Tosi tyytyväinen Pikku-Ukkoon. Olisipa koko talvi ikuista marraskuuta niin ehdittäisiin vielä jälkihommiin monesti.

Aamulenkit jatkuu

Sienimetsässä on oltu, syyssatoa korjattu, pyöräilty ja retkeilty. 

Nyt alkaa sitten taas kaaos kun kylppäri remontti alkaa ja ollaan Baja majan ja kellarin väistötilan varassa. Hieman haasteellista tulee olemaan Koutsin jalkojen ja apupoika Anteron remontti innon kanssa, mutta nyt on jo viikonloppu harjoiteltu ja alkaa sujua. Kun vaan saadaan Pikku-Ukko pidettyä kurissa ja Koutsi jaloillaan. Tämän jälkeen varmasti jo rauhoittuu elämä normiuomiin.

Ystävän kirja julkaistiin ja sain omanikin käsiini ennakkotilaajana kustannus Aarnilta. Oli kyllä mielenkiintoinen ja veipähän hetkeksi Australian julmaan kauneuteen tämän kaaoksen keskeltä. Kiitos Selma :)