Pikku-Ukko kohtaa Ukko-Pekan ja muita elokuun ropinoita

 Nyt onkin ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä.

Lähdettiin mini lomalle Mikkeliin oikein hotelliin. Oli meidän heinän katkaisuvuoro ja samalla tavattaisiin ystäviä Mikkelissä, mitä ei kesäloma tohinassa ehditty. En usko, että olisivat tulleet meitä juhannus aaton aaton yönä Mikkelin Prismaan moikkaamaan.

Hotelli hemmo

Piti siis leikata vaan nurmikko ja käydä kaupoilla ja syömässä ystävien kanssa. Kalamarkkinatkin oli juuri parhaillaan menossa. Kävikin niin iloisesti, että vanhusten talo meni kaupaksi ja päätettiin sunnuntaina käydä loput irtaimistot (lähinnä huonekalut ja astiat) läpi. Erotella mitä otetaan ja heitellä loput seuraavan viikonloppuna roskalavalle ja kierrätykseen. No lapasestahan se taas lähti ja siskon porukan kanssa tyhjättiin sunnuntaina koko talo ja samalla meni kyllä takkikin tyhjäksi. Koutsi sanoi kotimatkalla, ettei ihan heti lähde minilomalle minun kanssani.

Lauantaina oltiin kuitenkin hotellissa ja kala markkinoilla. Ihan mielettömän hyvä hampurilais paikka Mikkelin satamassa. Jos liikutte niin käykää. Hauta saatiin laitettua ja vanhempiensa taloa remppaavaa lapsuuden kaverikin ehdittiin tavata. Samalla käytiin katsomassa kun Tuukkalan mielisairaala oli purettu. Oli haikeampaa nähdä lapsuuden leikkipaikkojen tilalla hiekka monttu, kuin viimeisin koti tyhjänä. Enää ei vaklata pottuja hämärällä ruumishuoneen käytävällä, eikä haeta kanttiinista Aku Ankan rahoja ja aikaa sitten sitkeiksi vanhentuneita Neekerin suukkoja. 

Monttu vaan jäljellä niin kauniista sairaala miljööstä puistoineen

Ihan hetkeen ei kuitenkaan tarvitse maailman historian tylsintä tietä nro 15 ajella. Nyt on kauppa kirjatkin jo kirjoitettu ja Pikku-Ukko ja Koutsi varokoot nyt on aikaa keskittyä treenailuun ja kuntoutukseen. 

Nose workissa edistyttiin hyvin ja Pikku Ukko hieman vauhdikkaamalla etsinnällään rymisteli pöydät läpi ja tuolin nurin löysi hyvin huopa tassun ja SÖI sen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin... En yritä tätä temppua kotona sisätiloissa. Moti on kuitenkin kohdillaan :D

Näytteen otto virtsarakosta ei ollut niin helppo juttu, koska piti saada koiruus hoitopöydälle selälleen kolmio tyynyn päälle. Lopulta saatiin ukkeli kammettua oikeaan asentoon. Ja maatessani siinä Pikku-Ukon  päällä puristaen kaikin voimin tuumasin, että kyllä "Kusettimelle" saattaisi olla ihan oikeat markkinat...

Nyt ollaan taas terveitä. Ja jos sairautta en huomannut siitä, että olisi ollut vähän väsy niin nyt täytyy sanoa, että paranemisesta tajusin että energiaa onkin paljon enemmän, vaikka sairaanakin sitä oli julmetusti. 

Taru kävi Pikku-Ukon hieromassa ja hyvää teki jälleen. Tekee ipanalle ihan hyvää tottua siihen, että pitää malttaa olla paikallaan ja hoidettavana. Samasta syystä kampaan turkin viikoittain ja tarkotaan kynnet vaikka ei tarvitsisi niin tiuhaan. Tottuu ja sitten jos oikeasti joutuu jotain hoitotoimenpiteitä tekemään niin ei tarvitse siinä vaiheessa alkaa opettelemaan.

Livahdus yritysten välissä oli jo ihan rentoakin menoa

Eilen olikin sitten pyörälenkin vuoro. Pitkästä aikaa energiaa on ollut töllön töihinkin, joten pakko käydä vähän purkamassa energialatausta ennen kuin on huusholli remontissa. Koutsin sängylle jääneet silmälasien sangat oli ajankuluksi nakerrettu katu uskottavammaksi malliksi.

Pulahdus joessa piristää Turkmenistanin hirviötä

Hieman oli meidän reitit kasvaneet umpeen 

Aamu lenkkeily on mennyt hyvin ja pidetään ohjelmassa jatkossakin. Harjun kettukin sai viime viikolla vain kahtena aamuna paska halvauksen, kun pöllähdettiin polulta sen eteen. 

Toko-kurssille ilmoitin Pikku-Ukon ja se alkaakin heti NoseWorkin loputtua ensi viikollla. Kivaa kun on tekemistä. Yritän nyt itse harjoitella hieman himmaamaan. Tosimies oli virkamies tekemisissään ja jotta hieman sai murrettua sitä asiallisuuden linjaa, piti itse olla vähän vähemmän asiallinen. Nyt nollasta sataan valonnopeudella innostuvan Pikku-Ukon kanssa tulee hieman liiallisella innolla annettua käskyt ja kehut. Suomeksi sanottuna saan siis omalla käytökselläni Pikku-Ukon villiintymään täysin. Pitää opetella hieman hillitympää äänen ja kehonkielen käyttöä, ettei mene ihan sohlaamiseksi hommat. 

Loviisan Wanhat Talot päivillä poikettiin ihmisvilinässä kahvilla ja hyvin pärjäsi Pikku- Ukko siellä. Kiitos hurjien pystykorvien ei ole niin paljon korvakarvan pörröttäjiä eikä halailijoita kuin Tosimiehellä aikanaan. 

Unohtuiko nyt jonkun kakkupala tiskille?

Tarkkana piti turisteja ihmetellä

Samalla reisulla Pikku-Ukko näki melkein nimikaimansa Ukko-Pekan ihan liikenteessä rataylikäytävällä. Toisin kuin muista pikkupojista ja vähän isommistakin, ei pihisevä ja viheltävä höyryveturi ollut Pikku-Ukosta mitenkään ihmeellinen.