Nenän rassausta ja keltaisen kullan huuhdontaa...

 

Meillä kävi vieraita ja kun syrjäkylille tulee Suomen Chigagosta kaupunkilaisvieraita niin hälytettiin  heti sisko avuksi. Lahdesta tuli kylään sievä ja pieni Koy neiti. Hieman Koyta ensin hirvitti nämä meidän puolta isommat saman rodun edustajat, mutta pian jännitys häipyi ja saatiin kunnon leikit käyntiin. Sama rotu, eri karva- ja korva 😉 muunnos. Lyhytkarvojakin on tosi pieniä ja siroja, ei vaan ole meille koskaan osunut. 

Höröjen hyökkäys

Pari kertaa on jo pikkuinen Mayakin jo uskaltautunut Pikku-Ukkoa katsomaan. Vielä hirvittää sen verran, että parempi on vain tarkkailla hieman etäämpää vaikka Ninsku olisikin turvana matkassa.

Ihmisjäsen ilmottautui Pikku-Ukon kanssa Nose workkiin. 4 kertaa on alkeiden pituus ja ihan pihalla ollaan molemmat vaikka kurssi onkin sisätiloissa. Pikku-Ukko ei ymmärrä miksi nenä pitäisi työntää pahan hajuiseen kippoon ja ihmisjäsenen palkkasana myöhästyy auttamatta, kun se kuono sinne kippoon vahingossa menee. Ihmisjäsenen mielestä kuono on liian nopea ja Pikku-Ukosta Ihmisjäsen julmetun hidas. Lisäksi meillä on introvertit nakit, jotka pitävät taskunpohjasta kiinni eivätkä tule ulos. 

Kun kuono alkoi mennä edes välillä kuppiin ja Pikku-Ukko teeskenteli jopa nuuskivansa kerran pari niin kokeiltiin semmoisia pullon näköisiä tötteröitä. Ne oli ruuvattu vanerilevyyn ja Pikku-Ukko suorastaan ilahtui. Nyt lähtee nakki, tämä me osataan. Selvä kosketusalusta ja kun sillä seisoo tappo ravistamatta se on nakki taattu. Joku idiootti oli vielä vaikeuttanut tehtävää ruuvaamalla jonkun muovipullon keskelle.

Ei haittaa, vaikeudet on voitettavaksi, saadaan kyllä tassut aseteltua ahtaampaankin läpeen ja nakin pitäisi jo lentää suuta kohti. Miksi ei lennä?  Mitä se ihminen nyt piipittää, että eri tehtävä. Tätähän on treenitty koko kesä. Homma hanskassa. Saatiin ekalla kerralla eukalyptus haju mukaan, jos haluaa kokeilla kotona.Taitaisi olla tehokkamassa käytössä eukalyptukset löylyvedessä. Lähdettiinkin ajatuksen innoittamana mökille saunomaan. 

Tässä välissä onnistuttiin hommaamaan virtsatien tulehdus Pikku-Ukolle. Koutsi sen huomasi, kun nukkuessa lirahteli. Virtsanäytteessä, joka tunnin jahdin jälkeen kiikutettiin lääkäriin oli paljon valkosoluja ja kiteitä. Lääkekuuri ja varmuuden vuoksi syötin ruuat reilun veden kanssa, että putket huuhtoutuu.

Kontrollinäytettä jahdattiin taas pitkin pihoja kipon kanssa. Hermot meni ja hiki tuli. Lopulta sain kopattu pari milliä ilmasta kiinni ja yhden kerran Pikku-Ukko sai koko purkin lentämään kaseikkoon.  Illalla sitten soittivat, että kiteitä ei enää ole (ei myöskään käpyjä eikä raparperin lehtiä), mutta että olikohan ihan puhtaasta pippelistä, kun valkosoluja on edelleen reippaasti. 

Pippelin puhtaudesta en tiedä, kun se on suurimman osan ajasta tuulettumassa pihalla, kun viereisen talon tytöllä on juoksut. Sukukalleuksia esitellään pihalla ihan varmuuden vuoksi, jos sattuisi flaxi käymään ja flexi katkeaisi. Piti ottaa kuitenkin uusi kontrollinäyte. Olin valmis viiltämään ranteeni auki. Edellinenkään hiki ei ollut vielä kuivunut. Taas mentiin. Minä, purkki ja herra Ujo Pissa. Ensin kunnon kuuraus suihkussa sitten pihalle. Tunnin jälkeen meni hermo. Olen sentään useamman virtsanäytteen ottanut koirilta aikojen saatossa, mutta tämä vaan mulkoili minua niinkuin olisin pieniä poikia ahdisteleva pervo.

Hätä keinot keksii. Herra Ujo Pissa sisälle. Pakastepussi laastariteipillä pippelin ympärille. Suurieleisesti jätin epäilyttävän kipon tiskipöydälle ja lähdettiin "lenkille". Ei päästy pihasta kuin 10 m kun ensimmäiset  rakkaus viestit jätettiin naapurin tytön pensasaitaan. Tosin viestille käy kuten kirjeille Postissa, ei mennyt koskaan tyttöselle perille. Pervo täti hyökkäsi taas muniin kiinni ja pelasti nuo kullanarvoiset tipat pussista purkkiin talteen. Voitto! 

Vastaanoton nainen katsoi minua hieman säälivästi, kun kerroin loistavasta virityksestäni. Ei ole kuulemma ollut koskaan ollut noin vaikeaa. Odota vaan, osuu se Herra Ujo Pissa vielä sinunkin kohdallesi.

Prototyyppi, jolle haen patentin työnimi "Kusetin"

Tänäään sitten soittivat, että kiteitä ei ole mutta niitä valkosoluja edelleen runsaasti. Ajattelin että jos sanovat, että pitäisi saada vielä yksi näyte niin rupean itkemään. Onneksi kuitenkin ottavat näytteen ensi maanataina suoraan rakosta. Ei ole kuulemma iso operaatio. No älä! Kiva kun kerroit oisko voinut....ei en edes ajattele sitä. Toivotaan ettei mitään löydy enää, tai että syy selviäisi. Itse epäilen kyllä tyttöjen aiheuttaamaa ressiä nuoren miehen elämässä.

Nose Workki meni kakkos kerralla jo paremmin. Kiitos kouluttajalle. Hetkittäin näytti jopa, että toinen meistä alkaisi tajuta, ja se ei ollut ihmisjäsen. Niinpä ei kokeilla vielä kotona mitään, ettei pilata Pikku-Ukon hyvää oivallusta.

Vaihveuodet eivät ole vielä edenneet siihen vaiheeseen, että yöunet vähenisi muutoin kuin laittamalla kellot soimaan. Jouduttiin kuitenkin elämäntilanteen takia hieman järjestelemään päiväjärjestystä, että saadaan arki-iltoja rauhoitettua. Niinpä on siirretty koiralenkki aamuyöhön ennen töihin lähtöä, kun Koutsi vielä nukkuu ja Koutsin kanssa lyhyempi lenkki tehdään iltaisin kunnon mukaan. Kotityöt siirtyy aiempaan iltaan ja nukkumaan ehditään hieman aiemmin. Vähän on kuin hölmöläisten peiton jatkaminen, mutta on kyllä ihmisjäsenen ilta rauhallisempi. Saa nähdä miten talvella jaksetaan, mutta lenkki seurana puput ja ketut ovat hauskempia kuin korona kävelijät. Pikku-Ukko on innoissaan uudesta kahden lenkin järjestelmästä ja on nähty jopa auringonnousu.