Koronaa ja koiranpaskaa

 Jotain iloa talvesta ja pakkasesta, olemme saaneet Harjun lenkkipolut taas haltuumme. Korona kävelijät siirtyivät hinkkaamaan latu-uria. Hiihtoladuilla tuntuu olevan melkoinen ryysis. Läheisen kuntoradan parkkipaikalla en ole koskaan nähnyt niin paljon autoja, kuin nyt. Siellä ne nyt hiihtävät Korona ajan Bolshunovit periaatteella; Pienemmät lapset lentävät kauemmas hankeen ja ladulla kävelijät voi porkalla naulata lähimpään mäntyyn. Koiranomistajana pelotti jo parkkipaikalla. Yritin mahdollisimman nopeasti kaivaa lumikengät esiin, että ehtisivät tajuta, että metsään olen menossa, ennen kuin tappavat. En yhtään ihmettele ettei Suomi pärjää hiihdossa, jos kunto on sitä luokkaa, ettei pääse koiran tassun jäljestä ylös edes tamppaamalla eikä alle 6 vuotiaasta ohi. Mutta oikeesti talvi on niin harvoin, että pysytään sieltä ladulta poissa kävelemästä. 
Metsässä oli kuitenkin ihana rauha. Tepasteltiin Pikku-Ukon kanssa kunnon lenkki ja niin oli rauhallinen viikonloppu tienattu. Kauriiden ja pupun jälkiä oli paljon, muutoin ei liikkunut mikään. Varmaan ihmisjäsenen puuskutus karkoitti elikot hyvissä ajoin. Eka kerran kun käytiin Pihkun kasvattajan kanssa, oli vielä  paljon höttö lunta ja aika raskasta taaperrusta, niin nyt oli jo suoja tehnyt kantavan kerroksen lumen alle ja meno oli helppoa. 





Leikki on lapsen työtä ja sitä työtä on tehty niin, että hörökorva alkoi punoittaa jään, kuolan ja pureskelun seurauksena. 



Lovetista löytyi toimivat dropit ja vaaka. Vaaka lukeman seurauksena kasvattaja antoi ymmärtää , että annoksia on syytä pienentää, ettei Kaukolan Pippa Laukka ratsaa jääkaappiamme. Ihmisjäsenen ruokaympyrähän ei kestä edes jääkaapin valoa. Pikku-Ukon syömiset saatiin kuitenkin ruotuun ja taas ollaan lähempänä oikeita mittoja. Tai siis Pikku-Ukko on. Iltaruuasta jouduttiin tinkimään kun haluan edelleen lenkillä palkata luoksetuloista ja odottamisista.  Nyt on korva ja linjat kunnossa ja leikit jatkuu. 





Hieman kateellisena olen katsellut porukoiden aurinkoisia some päivityksiä jäältä ja metsistä. Käykö kukaan enää päivisin töissä? Miksi me istutaan aina aurinkoisina päivinä autossa? Ollaanko me jollain eri aikavyöhykkeellä? Päästiin kuitenkin jäälle...



Oli hieno lenkki. Tähdet, eikä ristinsielua missään. Aurinko on yliarvostettu.

Täällä odotellaan innolla kevättä ja lumien sulamista, kun ei tarvitse enää pungeta talvivaatteita ja vaappua tönkkönä pitkin kyliä. Kenenkään ei tarvitse olla huolissaan koiranpaskoista Pihku syö kaikkki mitä löytää.

Ensi viikolla on viimeinen Toko kurssi päivä tällä erää. Strömfors Dog Sportsin kurssi on kyllä ollut hyvä. Paljon on saatu uusia neuvoja ja vinkkejä. Pikku-Ukko on innoissaan ja into ei näytä laantuvan. Tästä on kiva mennä kesää kohti.

 

Kommentit

  1. Mä oon kanssa ihmetelly, kun kamalasti on noita aurinkokuvia ja mä kattelen samanmoista maisemaa ruudun takaa facepäivityksistä työnlomassa ja kärsin.

    Mä jättäisin aamupalan pienemmäksi, niin sais illalla kyllä tasattua päivällä annettujen namien määrää ja mahdollisesti yöksi tulisi massu enemmän täyteen.
    Se koirien ruokavaliotyyppi sano, että koirien "pääruoan" pitäisi olla iltaruoka ja sekin mahdollisimman myöhään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä. Kokeilenkin ruoka-aikoja noin päin 👍

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit