Sattuu ja tapahtuu, välillä vaan sattuu....

Tapahtuma rikkaat viikot takana.

Lenkkeilyn lomassa pikkumies molskahti jokeen.Jokea oli ruopattu ja jotain roskan keruu puomeja oli laitettu virran poikki. No utelias Antero painatti sinne luuli pitäväksi pinnaksi roska mattoa ja putosi mössöön. Sen verran työlästä oli polskiminen mössössä, että Ihmisjäsen valmistautui kahlaamaan perään, mutta lopulta Pikku-Ukko onnistui polskimaan rannalle. Ei näyttänyt jääneen traumoja, mutta elämän ensimmäinen shamppoo pesu tuli tienattua ja Tosimies joutui sivulliseksi uhriksi. Tosimiehen vilkaisu minuun, kun Pikku-Ukko saatiin kuiville oli paljon puhuva.

Kuivattelua kylvyn jälkeen

Sieneen päästiin kun Nuppu-sisko ja Aune täti tuli kylään. Kakarat peuhasi ja vanhukset otti vähän iisimmin. Me ihmiset rouhittiin sieniä ja kyllä niitä olikin julmat määrät.

Kakara osasto

Aune ja charmikas harmaa 

Kuva Seija Vikman

Sienikoirien ilmaisua voisi hieman hioa vielä. Persauksen tällääminen sieni mättääseen ei ole ihan sitä mitä haettiin. Oranssi pipokin taisi olla viimeisiä hetkiä ehjänä. Seuraavana aamuna tupsu oli atomeina ja pipoon oli asennettu ilmastointi. Miun lempipipo R.I.P.

Remmitkin hukkui reissulla, mutta parin päivän päästä mentiin taskarin kanssa pimeässä etsiskelemään ja Pihku ihana löysi ne. Kyllä sillä ainakin vainu toimii.

Ylimääräinen Mikkelin reissukin tehtiin. Tehoiskulla raivattiin tällä kertaa kirjahyllyt ja kaapit. Jos olisi lähempänä niin olisi voinut koittaa kirjoja kaupitellakkin, mutta nyt tällättiin vaan kylmästi sekajätteeseen ja kaatikselle. Peräkärryillä oli taas käyttöä. Muutamia kirjoja säästettiin. Iijoki sarja olisi kaupan yhtä kirjaa vailla koko sarja.

Isän vanha Taitokirja otettiin talteen. Selvisi sentään verstaan tulipalosta ja sisältää kaiken mitä ihminen voi elämässään tarvita lypsykiulun kannattimista rukkasen teko ohjeisiin. Koiraporukoissa säännöllisesti uhkaillaan tuolla rukkasten teolla, niin meiltä saa nyt tarvittaessa ohjeet.

Pikku-ukko osallistui raivaukseen ja söi aikansa kuluksi lattialta jonkun muovin ja oksensi sen onneksi poiskin. Muutoin olisi voinut olla taas Lovetti keikka. Tosimiehen ilmeitä on välillä hauska seurata, kun jotenkin epäuskoisena katsoo toisen tohellusta. 

Ihmisjäsen torjui hieman pimeyttä ja asensi uudet vaihdevuosi valot viiniköynnös patiolle. Illat on niin pimeitä aikaisin, kun sitä hemmetin kelloa pitää rukata eestaas. Koutsi saksi edellisten johdon poikki viinisatoa korjatessa.Puhelinjohto katkotaan aina villiviiniä leikatessa.Perinteisin menoin siis.

Valoille on tarvetta, koska tuhkaämpäriä marjapensaille ripoteltuani paluu matkalla Pikku-Ukko juoksi täysiä päin kädessäni olevaa sinkkiämpäriä. Pallit ei ole kuin Kremlin kellot, mutta päästä ja sinkki ämpäristä syntyi vastaava kumahdus. Hampaat säilyi ehjänä eikä tuntunut jälleen tulleen mitään traumoja.

Lenkillä sitten vielä koeteltiin onnea, kun ihmisjäsen muistamatta kuka meillä nykyään asuu, kiipesi tasapaino sillalle, missä ketjujen varassa roikkuu laudat ikäänkuin siltana.  Pääsin ehkä toiselle laudalle kun minut ohitti oikealta tuo muta ojien uima maisteri, miten sen nyt sanoisi, valtaisalla itseluottamuksella ja vauhdilla. Hetken seurasin kauhu näytelmää, kun ketjut paukkui, lankut lenteli ja kaiken kaaoksen keskellä räpisteli vauhtia yhtään hidastamatta ruskea möykky eri suuntiin sinkoilevia jalkoja. Oli Lovetti keikka taas lähellä. Toiseen pääähän päästyään sekunnin pysäys jäsenten järjestämiseksi paikalleen ja taas normi menoa. Minä ja Tosimies yhtä järkyttyneinä kohelluksesta tasattiin sykettä vielä pitkään. Tulihan taas todistetuksi, että riittävä vauhti korvaa tasapainon. Kasvattajalle tiedoksi, ei aristele outoja pintoja. Hermorakenne hyvä. Ihmisjäsenellä hermot riekalaina. Tosimies äimän käkenä.

"Tsiisus mitä se tollo nyt tekee"

Ilmottauduin Strömfors Dogsportin Tokon alkeet kurssille. Vetäjänä Hilkka Liponkoski. Eka kerta on käyty ja targettia, pesuvadin kiertoa ja kartion kiertoa treenattu. Luopumistakin treenattiin. Katsekontakti eli suoraan silmiin tillottaminen on Pikku-Ukolle yhtä vaikea kun Tosimiehelle. Yrittävät katsella kaikkialle muualle. Tosimies ei tänäänkään lukemattomien nami treenien jälkeen suostu kuin varovaisesti kurkkaamaan kulmien alta oikeasti hieman anteeksipyytävän näköisenä. Luulen, että on sukuvika. Molemmat käyttäytyvät niinkuin olisi hyvien tapojen vastaista moinen tillottaminen. Kokeillaan vielä Pikku-Ukon kanssa, mutta luulen, etten kiusaa asialla, jos ei ala rennosti luonnistua.

Kotona on koitettu treenata, mutta vanhus osasto punkeaa aina paikalle näyttämään, miten homma hoituu, joten ihan kiva kun nyt on Pikku-Ukon kanssa ihan omat treenit. Päästään hyvin alkuun.

Tänä viikonloppuna viimein meidän jälkitreenitkin nitkahti kunnolla eteenpäin. Pikku-Ukko ei ole oikein tajunnnut koko ideaa. On syöty kesken kaiken mustikoita, ei olla tajuttu lainkaan mihin pitäisi mennä. Vahingossa kohdalle osuneet kepit on kyllä hoksattu, mutta jäljellä eteneminen on ollut hyvin hapuilevaa ja ihan olematonta. Mökillä tehtiin jo jälkiä niin, että näki kun ne tehtiin  ja ihan pienen jäähdyttelyn jälkeen ajettiin ennen kuin unohtui. Meni jo vähän paremmin, mutta semmoinen kunnon syttyminen on puuttunut.

Tänään sitten jokin naksahti kohdilleen. Tein suorahkon jäljen lenkin ohessa. Piti tulla suora, mutta kun ei vaan osaa kävellä suoraan. Jäljelle kuusi keppiä aika tiuhasti (lyhyt jälki siis). Tosimiehelle tein vähän pitemmän ilman keppejä, kun piutpaut välittää niistä. Kasa juustoa vaan loppuun palkaksi. Tulee vanhukselle hyvä mieli. Sitten jatkettiiin lenkkiä, sienestettiin ja noin tunnin päästä paluumatkalla ajettiin jäljet. Pikku-Ukko kiskoi jäljelle intoa piukeana. Lopultakin löytyi se jäljen imu. Ei hapuilua ei sekoilua. Kepit poimittiin ja osaa tökkästiin. Kepeillä leikittiin ja leikin jälkeen jatkettiin yhtä innolla. Voi miten ilostuin. Tästä on hyvä jatkaa. Toivottavasti ei tule lunta koko talvena.

Ja on saalis viettiä toisin kuin Tosimiehellä. Puhelin osuuskunnan kesy rusakko sai aamulenkit, kun pikkumiehen kanssa kirmasivat kaseikkoon. Tosimiehen kanssa jäätiin taas suut auki seisomaan. Vihelleltyäni raivokkaasti suuri metsästäjämme palasi. Tosimies antoi ensin turpaan luvatta lähtemisestä ja sitten minä namuja hyvästä paluusta. Tämä on vähän mukailtu Hampurilais palaute. Tosimies oli taas aidosti järkyttynyt. "Meillä ei tehdä noin!"

Aamulenkillä rymisteli hörö korvineen risukossa ja tuli päätään puistellen pois. Tosimiehen kanssa tuumattiin, että mitä nyt taas. Kun ei vaiva helpottanut ruvettiin kotona otsalampun kanssa korvaa tutkimaan. Ei ollut risun raapimia, mutta syvällä korvassa näkyi musta möykky.  Topsi puikolla saatiin se kalasteltua pois. Oli onnistunut höräriinsä pyydystämään koppakuoriaisen. Nyt jännitetään että mitä loppupäivä tuo tulessaan. Tämän vuoden tavoitteet on kutistuneet siihen, että yritetään pitää Pikku-Ukko porukalla elossa ja poissa vaikeuksista.

Suru uutisiakin tuli. Purnun ihana Sohvi äiti siirtyi koirien taivaaseen. Meillä on sylkky pylkkystä ikävä. Ihanan luonteen antoi lapsilleen. Hyvää matkaa Sohvi pikkuinen💕

Sohvi Kukulin vaellusreitillä makkaranpaistossa