"Kaikki ne katstrofit joita sä pelkäsit. Ne toteutui..." (Paula Vesala)

"...Mut sä vielä uit"

Uups ei olekkaan vielä uimakausi

Saahan sitä suunnitella kaikenlaista, mutta nyt olen jo lopultakin oppinut, että ihan sama.  Tammikuun peruskunto suunnitelma meni yllättävän hyvin kaikesta vastustuksesta huolimatta. Vähän lisää hospitsihyppelyä tammikuun loppupuoliskolle ja sen jälkeen aloitettiin taas alusta, mutta sehän me jo osataan. Back to the basics. Saas nähdä miten tuon kilpailukauteen valmistavan ohjelman kanssa käy. Juuri nyt on aika totaalisesti missattu eka viikko, kun on ollut ihmis rintamalla kaikenlaista haastetta ja haveria. Viimeisimpänä oma polvi teki tenät. On tehnyt sen ennenkin, joten mitään siellä tuskin rikki on kunhan osoittaa mieltään. Sillä se lähtee millä tulikin.

Olisi ollut aika monta kivaa koulutusta tässä alkuvuodesta. Snellmannin Bean "Itsenäisen treenamisen kurssi" ja Korrien toko koulutus. Niin olisin halunnut ilmoittautua, mutta joku etiäinen oli selkärangassa, ettei tule onnistumaan. Inhoan sovittujen asioiden perumista yli kaiken ja kun tällä hetkellä joka rintamalla on noita ylläri pylläreitä niin parasta vaan keskittyä ihan tämän normi arjen läpiviemiseen. Siinä tuntuukin olevan haastetta.

Maanantain halli harkat on kuitenkin jo muutaman kerran selvitetty. Yksiin harkkoihin lähdin kiireellä täysin miettimätttä. Ihan piti harkkojen jälkeen pyytää Tosimieheltä kotimatkalla anteeksi vuosisadan surkeimpia harkkoja. Tehtiin liikaa, tahkottiin samoja asioita, kaivettiin verta nenästämme liioilla toistoilla. Sorruttiin jopa toistamaan epäonnistumisia ennen kuin ymmärsin helpottaa. Ei ikinä enää äkkilähtöjä harkkoihin. Sen jälkeen onkin ollut kivat harkat ja osattu pysyä kohtuudessa ja pitää taukoja. Uutena juttuna olen ruvennut varaamaan lopusta aikaa venyttelyihin ja liikkuvuus juttuihin. Se onkin osoittautunut hyväksi tavaksi lopettaa harkat yhdessä, jotain ihan muuta höntsäten kuin tokoa.

Ulkoharkat on olleet lämpimistä keleistä huolimatta jäissä. Ilta ei vaan riitä kun on noita toipilaita kotona ja kaikkea siihen liittyvää puuhaa. Aika hyvin on mehut poissa kun sänkyyn kupsahdetaan koko sakki. Nyt kuitenkin kun alkaa tämä suunnitelmamme kilpailukauteen valmistava kausi...tai alkoi jo... niin ensiviikolla koetetaan taas noudattaa sitä suunnitelmaa. Suunnitelman laadinta on ollut kyllä hyvä. Peruskunto kauteen olen ollut tosi tyytyväinen. Meidän kunto ja liikkuvuus on ihan oikeasti petrannut. Kun nyt tämä seuraavakin kausi osoittautuisi hyväksi niin tässä olisi eväitä tuleviin vuosiin ja harjoitteluun seuraavankin koiruuden kanssa sitten joskus.

Luovuin jo vuoden lopussa ajatuksesta, että ehdittäisiin näillä säännöillä saada puuttuvat ykköset. Yritetään kyllä, mutta mihinkään Taka Hikiälle en lähde kisojen perässä ajelemaan. Toivotaan että mahduttaisiin edes joihinkin kevään kisoihin kokeilemaan.

Näin lyhennelmän sääntö muutoksista facessa ja kyllä aika turhilta tuntuivat. Sitä koiran tekemää kämmen kosketuksen sallimista en tajua ollenkaan. Mikä idea? Jos kaikki muut temput on kielletty keltaisen kortin uhalla niin kenen takia tuo nyt sitten sallitaan?? Ja kartio rypäs, ettei koirat loukkaannu vauhdissa. Eikö olisi ollut järkevämpää muuttaa arvostelua niin, ettei vaadita sitä suunapäänä kouhottamista täydellä vauhdilla. Tätä menoa joudutaan kohta käärimään koko Toko kenttä pumpuliin ja pehmustamaan pohjat, ettei kukaan päättömänä juokse päin seiniä. Hieman ehkä on ihmisjäsenellä nyt asennevammaa mutta.... kyllä minun mielestä Toko on myös vireen säätelyä molempiin suuntiin. Pitää osata myös himmata tarvittaessa.

Kevät mieltä kuitenkin ärsytyksen keskelle.