Koiraihmisten krääsä taivaassa messarissa...varma Joulun merkki!

Lauantaina huristeltiin Messukeskukseen Helsinki Winner näyttelyyn. Matkaan poimittiin Porvoosta ystäväni Virpi. Koutsi lähti matkaan myös. Vaikka ei meistä kukaan ole mikään näyttely ihminen niin messarissa on kiva käydä pähkäilemässä tulevia rotuja ja penkomassa myyntikojuja.

Kyllä harrastukset on kaikessa älyttömyydessään hienoja. Siitä tietää, että on harrastamassa eikä töissä, kun sivulliset on sitä mieltä, että tuossa touhussa ei ole järjen eikä hyödyllisyyden hiventä. Tosin työpaikoillakin voi joskus kohdata noita työn harrastelijoita. Joka tapauksessa jaksan aina ihmetellä miten, joku voi harrastaa näyttelyitä. Mitä iloa on pöyhiä karstalla turkkia pöyheämmäksi ahtaassa hallissa ja juosta pari kiekkaa ympyrää aina liian pienessä kehässä. Sitten aina muistan, että oma koirani kiertää muovi kartioita ja noutaa puu palikoita räntäsateessa varaston pihalla. Et silleen. Pääasia, että jokaisella ihmisellä olisi, joku aivot täysin narikkaan laittava intohimoinen harrastus. Se turhuus on elämän suola.

Ystävällistä on koira väki. Koutsin jalat alkoivat hyytyä krääsä osastoja kierrellessä ja ilmoitti odottelevansa meitä rappusilla istuskellen sillä välin, kun me pengoimme Virpin kanssa kojuja. Koutsilla oli sauvakävely sauva mukana helpottamassa kävelyä. Kun palattiin takaisin niin oli  4 ihanaa ihmistä ehtinyt käydä neuvomassa, että nurkan takana on hissi. Olivat olleet huolissaan josko koutsi on uuvahtanut portaisiin. Koira väki on ihanaa. Ei todellakaan sitä sakkia, joka kävelee kiireissään apua tarvitsevien ohi. Tuli hyvä mieli, vaikka apua ei tällä kertaa tarvittukaan.

Ostos kierros ei ollut turha. Ostin vuosi sitten Tosimiehelle Back on Trackin verkko loimen, jota ihme ja kumma suostuu pitämään ja mikä päällä suostuu jopa liikkumaan ihan normaalisti. Mökillä kiva, kun tykkää tötterehtää pihalla päivät, niin hieman edes pysyy lämpö lihaksissa. Silloin huomasin, että on ihmis juttujakin myytävänä. Niinpä sitten Koutsin kanssa hommattiin kokeeksi minulle niskan lämmitin ja koutsille selän lämmitin.  Niskan lämmitin ainakin lyhyen koekäytön jälkeen tuntuu ihanalta, en tiedä onko apua. Ollaan nyt sitten koko sakki Back on Track mannekiineja.

Kun joutoaikaa sitten jäi niin mentiin seuraamaan koira tanssi esityksiä. Olin kerran eräällä koira kurssilla ja puuhasteltiin omaa vuoroa odotellessa meidän pelle temppuja. Siihen tuli sitten yksi kurssilaisista juttelemaan, että voitaisiin alkaa harrastamaan koira tanssia, kun on perus liikkeet kasassa. En todellakaan...no ehkä jossain pimeässä voisi harkita. Ihmisjäsen ei selviydy edes valssista ja humpasta kunnialla. Ei todellakaan riittäisi rytmitaju, eläytymiskyky ja ketteryys mihinkään koira tanssiin. Olisin Tanssii Koiran kanssa ohjelman Kanki Kaikkonen. Ratsastuksen opettajakin sanoi minua kankeaksi ja  silloin yritin vain istua hevosen selässä.

No hauskan näköistä oli. Ensin oli joku HTM sarja menossa. Siinä nyt olisi mekin ehkä voitu kankeilla, kun koira lähinnä seurasi musiikin tahdissa. En yhtään tiedä mitkä tämän lajin säännöt on, eli onko jotain pakollisia kuvioita niinkuin taitoluistelussa tai onko hypyt kielletty. Mutta joka tapauksessa, kun Freestyle alkoi oli jo enemmän temppuja matkassa. Ja niinkuin kaikissa koira lajeissa yleisössä hauskinta on seurata, kun koirajäsen nauttii niin paljon ja on niin hauskaa, että homma lähtee lapasesta. Ihmisjäsentä ei ehkä aina naurata, mutta tekemisen iloa on aina kiva katsoa :D

Ehdittiin sitten vielä kahvillekkin koko sakki ennen kotiinlähtöä. Fazerin kahvio on aina yhtä ihana. Nyt löydettiin se messaristakin. Vaikka muuten oli minusta normaalia väljempää messuilla niin kahvioon oli jono. 

Nyt sitten joulun viettoon valmistautumista ja koiran kanssa höpöstelyä. Ohessa meidän Toko-porukan Hyvän Joulun toivotus video, mikä vahvistaa sen tosiasian, että harrastukset ovat ihanan älyttömiä  <3