"Valehtelisin jos väittäisin.."
...että on treenattu tavoittellisesti
Päästiin jo oikealle lenkillekkin, kun helteet viimein helpotti. Tosin kastuttiin läpimäriksi. Ei tainnut sade harmittaa ketään. No ehkä hieman Tosimiestä kun turkki kastui...
...että pullukat ois punnertaneet
Kuntokuurilla edistystä...Ihmisjäsen 0, Tosimies -300 grammaa. Motivaatio -0, Syysärsytys 150%
Keskitytään nyt Tokoiluun, jottei listitä ketään viatonta ihmispoloa :D
...että oltaisiin motivoituneita 100%
Meillä on motivaatio ongelma. Tosimies haluaisi treenata satasella ja puuhaisi innolla vaikka joka välissä tokojuttuja. Ihmisjäsen ei saa itseään liikenteeseen kuin pakottamalla. Sitten kun saa lähdetyksi niin on tosi kivaa molemmilla.
Suurin kynnys tuntuu edelleen olevan se ERIVOIN vermeiden järkky määrä. Aasi pitäisi hankkia että saisi kaikki kapulat ja hypyt ja tötteröt kuormattua sen selkään ja roudattua harkkapaikalle. Ja kun ihmisjäsen inhoaa etukäteen suunnittelua ja aikatauluja niin nyt ne extempore reenit ei vaan enää ole mahdollisia. Ainoat liikkeet missä ei tarvii vermeitä on seuruu, paikallaolot, ja kaukot.
...etten herää murehtimaan maailmaa ilman Tosimiestä
Tosimiehen ikääntyessä ihmisjäsen on alkanut pohdiskella seuraavaa rotua. Ehdolla ovat tällä hetkellä, pyrri, mudi ja kelpie (ei työlinjainen). Ihmisjäsenellä ei ole ikinä ollut kahta peräkkäistä samanrotuista koiruutta, mutta kertahan se olisi ensimmäinenkin.
Pitäisi olla rotu joka rakastaa pitkiä kävelylenkkejä säällä kuin säällä ja tottista sitten luppoaikoina. Tosimieshän tykkää pitkistä kävelyistä, jos ei sada, jos ei ole paarmoja, jos ei ole yli 15 astetta lämmintä, jos on hyvät eväät, jos on kirpeä pikku pakkanen, jos ei ole liikaa lunta.
Jos kelit ei osu kohdilleen niin Tosimieshän ei kirmaile päättömänä, vaan laittaa paimenkoiran taloudellisuus ajo vaihteen päälle ja lönköttää mukana sen näköisenä, että roikkuu mukana vaan koska minua ei voi yksinkään laskea metsään. Iän kasvaessa tuntuu tuo mukavuudenhalu vain korostuvan. Ja tämän kesän helteiden jälkeen on hyvä, jos muistetaan missä meidän lenkkipolut menee.
Mutta siltikin ihan maailman paras retkikaveri, joka ei metsän muita kulkijoita hätyyttele.
... ettei minulla ole maailman paras hermoisin kaveri
Aivan maailman helpoin koira kaikessa. Ei hajoita mitään eikä karkaa ja varasta. Ei pelkää eikä arastele. Jos jotain ikävää sattuu niin ei muista sitä enää minuutin päästä. Kun tehdään hommia tekee sitä satasella ilman ajatuksia lusmuilusta. Mutta lenkillä ja töissä energiat on mitoitettu juuri homman kunniallisessa hoitamisessa tarvittavaan minimiin.
....ettei vanhuus tule meille ikinä
Voi kun olisi vielä monta tervettä vuotta jäljellä. Hieman huolestuttaa, kun etuosa on ruvennut menemään mystisesti jumiin. Jos seuraavan hierontakerran jälkeen on sama tilanne vielä niin ihmisjäsen tilaa ajan Claudiolle vanhuustarkkiin. Otetaan verikokeet ja katsotaan, että kaikki on kunnossa.
Ois kai helppoo antaa periksi...
mutta aiotaan kyllä elää terveinä ja iloisina vanhaksi ja tokoilla jos ei muuten niin buffan herkkujen perässä :D
Päästiin jo oikealle lenkillekkin, kun helteet viimein helpotti. Tosin kastuttiin läpimäriksi. Ei tainnut sade harmittaa ketään. No ehkä hieman Tosimiestä kun turkki kastui...
...että pullukat ois punnertaneet
Kuntokuurilla edistystä...Ihmisjäsen 0, Tosimies -300 grammaa. Motivaatio -0, Syysärsytys 150%
Keskitytään nyt Tokoiluun, jottei listitä ketään viatonta ihmispoloa :D
...että oltaisiin motivoituneita 100%
Meillä on motivaatio ongelma. Tosimies haluaisi treenata satasella ja puuhaisi innolla vaikka joka välissä tokojuttuja. Ihmisjäsen ei saa itseään liikenteeseen kuin pakottamalla. Sitten kun saa lähdetyksi niin on tosi kivaa molemmilla.
Suurin kynnys tuntuu edelleen olevan se ERIVOIN vermeiden järkky määrä. Aasi pitäisi hankkia että saisi kaikki kapulat ja hypyt ja tötteröt kuormattua sen selkään ja roudattua harkkapaikalle. Ja kun ihmisjäsen inhoaa etukäteen suunnittelua ja aikatauluja niin nyt ne extempore reenit ei vaan enää ole mahdollisia. Ainoat liikkeet missä ei tarvii vermeitä on seuruu, paikallaolot, ja kaukot.
...etten herää murehtimaan maailmaa ilman Tosimiestä
Tosimiehen ikääntyessä ihmisjäsen on alkanut pohdiskella seuraavaa rotua. Ehdolla ovat tällä hetkellä, pyrri, mudi ja kelpie (ei työlinjainen). Ihmisjäsenellä ei ole ikinä ollut kahta peräkkäistä samanrotuista koiruutta, mutta kertahan se olisi ensimmäinenkin.
Pitäisi olla rotu joka rakastaa pitkiä kävelylenkkejä säällä kuin säällä ja tottista sitten luppoaikoina. Tosimieshän tykkää pitkistä kävelyistä, jos ei sada, jos ei ole paarmoja, jos ei ole yli 15 astetta lämmintä, jos on hyvät eväät, jos on kirpeä pikku pakkanen, jos ei ole liikaa lunta.
Jos kelit ei osu kohdilleen niin Tosimieshän ei kirmaile päättömänä, vaan laittaa paimenkoiran taloudellisuus ajo vaihteen päälle ja lönköttää mukana sen näköisenä, että roikkuu mukana vaan koska minua ei voi yksinkään laskea metsään. Iän kasvaessa tuntuu tuo mukavuudenhalu vain korostuvan. Ja tämän kesän helteiden jälkeen on hyvä, jos muistetaan missä meidän lenkkipolut menee.
Mutta siltikin ihan maailman paras retkikaveri, joka ei metsän muita kulkijoita hätyyttele.
... ettei minulla ole maailman paras hermoisin kaveri
Aivan maailman helpoin koira kaikessa. Ei hajoita mitään eikä karkaa ja varasta. Ei pelkää eikä arastele. Jos jotain ikävää sattuu niin ei muista sitä enää minuutin päästä. Kun tehdään hommia tekee sitä satasella ilman ajatuksia lusmuilusta. Mutta lenkillä ja töissä energiat on mitoitettu juuri homman kunniallisessa hoitamisessa tarvittavaan minimiin.
....ettei vanhuus tule meille ikinä
Voi kun olisi vielä monta tervettä vuotta jäljellä. Hieman huolestuttaa, kun etuosa on ruvennut menemään mystisesti jumiin. Jos seuraavan hierontakerran jälkeen on sama tilanne vielä niin ihmisjäsen tilaa ajan Claudiolle vanhuustarkkiin. Otetaan verikokeet ja katsotaan, että kaikki on kunnossa.
Ois kai helppoo antaa periksi...
mutta aiotaan kyllä elää terveinä ja iloisina vanhaksi ja tokoilla jos ei muuten niin buffan herkkujen perässä :D
Kommentit
Lähetä kommentti