Purnun loma mietteitä

"Täällä ei ole edes kiviä mille kiivetä"

Ihmisjäsenen loma alkoi ja voin sanoa, että se tarkoittaa koutsille ja minulle loman loppua. Heti loman alkajaisiksi se raahasi koutsin ja pari kaveria kanssaan terassille. Olivat syöneet siellä jotain hyvää ilman minua. Tulivat sitten vielä minun nukkukumaanmeno ajan jälkeen mekastamaan mukamas hetkeksi. Vähäiset yöunet sitten keskeytyi taas kun ihmisjäsenen kello alkoi piipittää aamuyöstä. Ja eikös se pakannut koutsin ja minut autoon ja huristeltiin siinä helteessä Mikkeliin. Onneksi ymmärsi stopata välillä ja sellaiselle huoltsikalle, missä oli terassilla varjo.

Mikkelissä se alkoi riehua koutsin kanssa. Ajaa päryyttivät nurmea kuin heikkopäiset ja hajoittivat talonpäädystä kokonaisen rakennuksen. Oli kuulemma laho ja kunnan puolellakin. No minä en ole mikään työkoira vaikka rotumääritelmässä jotain semmoista mainitaankin virheellisesti. Koitin pysyä tiukasti eri puolella pihaa, koska jompikumpi noista teloo aina itsensä. Viimeksi oli toisella naula päässä ja toisella kiven iskemä reikä sääressä.

"Päivässä tuhosivat hyvän rakennuksen"

Ennen leikkuria

Leikkurin jälkeen

Illalla päästiinkin ylläripylläri hotelliin. Oli hieno hotelli. Kysyivät tarvitsenko hotellin kuppeja ja antoivat vielä kassillisen herkkuja mukaan. Koutsi ja ihmisjäsen eivät saaneet mitään ja se oli niille mekkaloitsijoille ihan oikein.

Sitten käytiin pieni lenkki, kun minähän en helteessä voi liikkua, kun voi tulla lämpöhalvaus. Ihmisjäsen ei sitä ota vakavasti ja raahaisi pidemmällekkin, mutta naapurin Veikoltakin meni taju kankaalle niin en ota  mitään riskejä. Sitäpaitsi huoneessa oli ilmastointi, mitä noiden kahden reppanan auton ruppanassakaan ei ole. Niiden käsitys ilmastoinnista on, että minulla on märkä riepu (kuulemma viilennysloimi, mikään hevonen ole!) niskassa ja nuo ajaa ikkunat auki ja huudattaa radiota. Illalla ne karkas taas terassille ja syömään. Minä nautin pari hotellin lahjoittamaa purutikkua ja otin ansaitut unet.

Seuraavana päivänä huristeltiin tänne mökille. Matkalla uitiin ja syötyiin lörtsyt.  Ja kun ei saatu tarpeeksi olla autossa niin ajettiin vielä Joensuuhunkin hakemaan saunan rännejä. Voishan ne josku lakata vouhaamasta noita projektejaan.

Ja sitten taas päryytettiin. Porattiin ja väännettiin ja hitto kun ne näkee heinänkorren jossain niin jollain härvelillä se on aina katkaistava. Ja sitä heinäähän täällä riittää.

 Ja paarmoja, minä vihaan paarmoja. Grillaus on kivaa ja silloin kun nuo ehtii syömään on yleensä niin myöhä, ettei ole enää paarmojakaan.

Jussina tuli Sirpa ja Hannu. Sitten ne älyn jättiläiset kaivoi ihanan raa'an lampaanpaistin maahan. Kun ne oli polttaneet sen nuotiolla pilalle ne kaivoi sen ylös. Ei se nyt niin pahaa ollut mutta olis raakana ollut parempaa. No eihän sekään mennyt ihan niinkuin putkeen. Ihmisjäsen lykkäsi padan alle tulet ja toiset paistoi sitä lammasta niin eipä aikaakaan, kun oli rajavartiolaitos ja paloauto pihassa etsimässä tulipaloa. No tulta oli, mutta ihan sallituissa paikoissa. Kyllä oisin ne haukkunut, jos ihmisjäsen olisi päästänyt pihalle. Mutta ei saa viranomaisia kuulemma haukkua, kun ovat hyvällä asialla. Toivottelivat vaan hyvät Jussit ja lähtivät etsimään josko jossain olisi oikea tulipalo.

Jussina oli  myös ne niiden perinteiset kalakisat. Ei ne yleensä mitään kaloja saa, mutta yrittävät kyllä urheasti joka vuosi. Ihmisjäsen ja koutsi voitti. Minä sain grillattuna niden kaikkien kalat, ei ollut todellakaan montaa, mutta hyviä.

Kuva: Sirpa Honkanen

Ei näy kaloja eipä...

Ihmisjäsen huijasi minut kelluvaan laatikkoon. Hypittiin ensin maalla siihen laatikkoon ja sain namuja palkaksi. Sitten ois pitänyt hypätä laiturilta. En todellakaan. Ihmisjäsen ei taas yhtään kunnioittanut miehen itsemääräämisoikeutta, vaan kiskaisi minut sinne laatikkoon. Sain palkaksi namia. Olihan se lopulta kivaa. Paarmat jäi rannalle ja ihmisjäsen kehui jostakin koko ajan ja namuja tuli tasaisella tahdilla. Laiturille osasin hypätä sitten itsekkin. Koutsi pääsi kuin koira veräjästä. Vetosi jäykkin jalkoihinsa ja sauvoi tiehensä. Luulen kyllä, että sekin kiskaistaan vielä laiturilta, kun vähiten aavistaa.

Laatikko kelluntaa Kuva: Sirpa Honkanen

En jaksanut mitään kukkia keräillä, kun noiden toilailuja seurailin uuvuksiin asti. Hoidin Juhannustaiat kukkineen omalla tyylilläni.

Rauhan ja ruuan aika päättyi sitten siihen. Ne alkoivat asentaa niitä rännejä. Pysyin poissa työmaalta kuten tapoihini kuuluu.

"Taitaa olla ihmisjäsnenellä liian monta liikkuvaa osaa" Kuva:Sirpa Honkanen

No eikös ne tonokit olleet laskeneet väärin. 37 cm jäi puuttumaan ja arvatkaapa mitä. Taas ajettiin Joensuuhun.  Sain kuitenkin jäden ja pääsin mukaan Rosson terassille syömään. Tarjoilija toi miulle omat juomatkin.

"Miun ja ihmisjäsenen jädet jo syöty..."

Nyt täällä mökillä on nysvätty kohta kaksi viikkoa. Lenkkeiltykin on ja onhan täällä kivat lenkkipolut. Ihmisjäsen oli innoissaan, kun ilmat kylmeni ja ilmoitti, että nyt tehdään pitkiä lenkkejä. Yritin katsella heiniä silleen, että olisi harhautunut niiden kimppuun minun ja koutsin sijasta, mutta ei mennyt läpi. No ei auta kun lähteä sille kaveriksi. Ensi viikolla lähdetään kotiin. Mitähän ne vielä keksii ennen sitä. Miten siíihen PETA:aan sai yhteyden?

"Ihmisjäsenen kanssa lenkillä...taas" Kuva: Sirpa Honkanen