Kesäretki Strömforsin ruukkiin ja vähän muuallekkin

Kesälomaa tuli yllättäen lisää, siis ei päiviä vaan joutoaikaa. Loman loppuun suunniteltu reissu peruuntui ja jottei menisi ihan kotihommiksi niin lähdettiin kotiseuturetkelle. Suunnattiin Ruosinpyhtäälle ruukkiin http://stromforsinruukki.com. Vuoden kyläksikin valittuun ruukki miljööseen. Kylällä on kaikkea kesäisin. Upea vanha ruukkimiljöö tiilirakennuksineen, käsityöläisten pajoja, useita kahviloita ja ravintoloita, Kukuljärven vaellusreitti ja upeita polkuja Kymijoen haaraa pitkin. Mahdollisuus vuokrata Fat bikeja, kanootteja, käydä taidenäyttelyissä ja takomossa sekä kesäteatterissa. Jos olet käynyt Fiskarsin ruukissa tämä on pienempi mutta yhtä idyllinen ilman ihmisryysää joka puolella.

Lähdettiin koko konkaronkka tarkoituksena kävellä löytämäämme polkua joenvartta, jotta Herra Lämpöhalvaus saisi pulahdella uimaan aina kun hellepäivä vaatisi viilennystä. Kahveilla aloitettiin Strömfors Outdoorin vanhaan vartijan koppiin tehdyllä viihtyisällä terassila. Kahvien jälkeen lähdettiin joenvarsipolulle uittamaan Herra Lämpöhalvausta. Kaunis oli paikka, vaikka kaikki vastaantulijat eivät olleetkaan.

Vähän kuin olisi ollut viidakossa...

Joella oli kaunista

Lopuksi käytiin vielä pajakahvilan pihaterassilla vichyllä ja kahvilla. Olisi ollut kiva käydä syömässäkin mutta ruokaterasseilla oli sen verran kauniisti puettuja turisteja vaaleissa kesävetimissä, ettei iljetty märän ja hieman mutaisen koiruuden kanssa sinne pungeta. Ruokailut jää siis toiseen kertaan. Koiria kyllä terasseilla oli, joten varsin rentoa oli meininki. Ei turhaa nipotusta.

Ihmisjäsen ei vielä luota loma helteisiin, vaan osti ihanat heijastavat kynsikkäät kylmiä kelejä varten ja syksyn lenkeille.

Ruukista lähtee myös 8 km pituinen Kukuljärven vaellusreitti. Reitin varrella on laavu nuotiopaikkoineen ja uimapaikka, jos haluaa pidemmän kävelyn tehdä. Korkeuseroja on kohtuullisesti ja pääasiassa mukavia metsäpolkuja. Kunhan helteet helpottaa niin tarkoitus olisi se tänäkin vuonna kävellä. 

Seuraavan päivän lähimatka suuntautuikin sitten mustikkametsään

Tosimiehen mielestä lämpöasteita ja paarmoja oli liikaa

Tänään oli sitten tarkoitus uida ja virvelöidä, mutta tuuli oli painanut Loviisan lahden ulkoreunalla väijyneet sinilevälautat lahden pohjukkaan, joten uimaan ei uskallettu eikä Tosimiestä laskettu veteen. Keskityttiin sitten auringon ottoon ja virvelöintiin.

Lähimpään mökkiin niemessä on noin puoli kilometriä. Raskasta on omistavan luokan elämä, kun vanhan miehen piti sieltä asti hölkätä kyselemään kalastuslupia, joita ei tarvitse periaatteessa näyttää kuin viralliselle kalastuksenvalvojalle. Muisti myös mainita, että hän omistaa nämä maat. Ei ollut ehkä oikein sisäistänyt Jokamiehen oikeuksia, eikä uuden kalastuslain kalastonhoitomaksun merkitystäkään. Ei  kuitenkaan älynnyt koirasta valittaa ja oli enempi huolissaan siitä, jos ollaan nuorisoa (ei ikävä kyllä päästy siihen luokkaan) ja ettei roskata. Niinpä ei tarvinnut ihmisjäsenenkään ruveta valistustyöhön. Toivotteli pappa sitten leppoisan jutustelun jälkeen kalaonnea, kun oli meidät vaarattomiksi todennut ja hölkkäsi ilmeisesti takaisin mamman kainaloon Baden Baden tuoliin tasaamaan hengitystä. Kaikkeen sitä törmääkin vielä 2000-luvulla. 70-luvulla saattoi joku vielä tulla haulikon kanssa keskellä korpea mustikkametsässä vastaan, mutta luulin sen sukupolven olevan jo mullan alla. No useimmiten nämä nillittäjät täällä Loviisan seudulla puhuvat suomea hieman murtaen tai ovat muuttaneet pääkaupunkiseudulta isolla loikalla oravanpyörästä pois. Kumma juttu ehkä se oravanpyörän ja purjehduskenkien yhdistelmä ei vaan ole hyväksi ihmisen fysiikalle ja psyykelle;)
Saas nähdä mihin hihhuleihin vielä loppulomasta ehditään törmätään.

Toisaalta kiva, kun on kerrankin lämmin, mutta lenkkikaveri on sanonut lenkki sopimuksemme väliaikaisesti irti, joten voisi oikeestaan ne minun normit lomakelit palata. Toisaalta ehkä tämä lököily on ihan kivaa...