Paistaa se aurinko risukasaankin

Elämän rauhoituttua on alettu harkkaamaan taas. Pientä hankaluutta tosin on ollut. Varsinaisella kentällä on nyt 20 cm lunta ja hyppy harjoittelu on sanan mukaisesti jäissä. Maahan painettavat hyppy esteen piikit eivät uppoa routaiseen maahan. Kentät ovat joko lumen tai loskan peitossa. Illan pimeydessä ei ohjatun noudon kapulat näy edes ihmisjäsenelle. Eikä oikein ilkeä mennä ventovieraille kauppiaille urputtamaankaan heikosta pihavalaistuksesta, kun muutenkin ollaan jo vähän omin lupinemme treenailemassa milloin minkäkin hallin parkkipaikoilla.

Kun iltaharkkojen jälkeen tulee kotiin sormet jäässä, lapaset kuolan ja loskan liottamina ja levittelee harkkavermeitä repusta pattereille kuivumaan, niin mikäpäs on sen mukavampaa kuin istahtaa kuuman teekupposen kera hetkeksi katsomaan treeni videoita facebookista. Ei näy siellä toppavaatteisiin kankeaksi pakattuja Michelin ukkoja yrittämässä taipua palkkaamaan koiraa, vaan kesävermeissä iloisesti viheriöllä kirmaavia ihmisiä. Jos lähin halli olisi edes samassa kaupungissa niin saattaisinpa vaikka kerta viikossa pistää hieman pennosia likoon ja käydä itsekkin kirmailemassa keinonurmella, mutta 40 km en viitsi ajella. En vaikka oma kenttä näyttääkin välillä tältä...

No on ulkona harkkailussa etunsakin. Purnu tykkää leikkiä palkka lelun kanssa lumipenkoissa ja ollanpahan ulkona raittiissa ilmassa. Välillä katseltu revontulia ja välillä ihmetelty kuutamon tuomaa lisävaloa muutoin pimeälle harkkakentälle.  Harkkojen jälkeen tehdään aina pieni kiva ilta kävely nuuskuttelujen merkeissä ja kun kevät tulee niin ilmatkin paranee.

Ja toisaalta mihimpä meillä kiire valmiissa maailmassa. Tärkeintä lienee pitää kivaa tosi miehen kanssa harjoitusten varjolla. Sieltä ne Erivoin liikkeet pikku hiljaa valmistuvat. Olo huoneessa mahtuu harjoittelemaan monia pikku osasia.

Ollaan myös hurahdettu namipalloihin. Purnu on kehittynyt tosi nopeaksi hoksaamaan miten palloista saa namit ulos, Yritän aina löytää jonkun uuden hankalan ja aikamoinen kokoelma onkin syntynyt huomaamatta.

Välillä yritetään hampailla heti kun silmä välttää, joten alla oleva vihreä puuttuu joukosta. Siihen oli ilmestynyt pikku hiljaa omineen suureneva reikä, jota ei ollut ostettaessa. Samoin tuo violetti pullo ratkaistiin miehisellä raakuudella, nakertamalla nameja hidastava naru solmu pois pullon suulta. Siihen puuhaan meni noin minuutti. Parhaat ovat tuo munan muotoinen sininen, joka pohja painon ansiosta pomppaa aina pystyyn ja vaikeutta voi säätää sisäosan aukkoja pienentämällä.Viimeisin hankinta on tuo punainen, minkä sisään on rakennettu liikkuva sokkelo.Noihin kun piilotta namusia ja piilottaa vielä säiliöt eri puolille huushollia niin kuluu pyrriltä tovi etsintä ja pyörittely hommissa. Osaa jo pyydettäessä myös tuoda ne keittiöön täytettäväksi.

Sitten on vielä se "Tein itse ja säästin" malli, jos ei halua rahaa tuhlata hurjasti näihin hömpötyksiin. Osta urheilukaupasta pari euroa maksava reiällinen sählypallo tai pihistä se salaa lapsilta. Kaiverra puukonkärjellä yksi reikä muita isommaksi. Täytä sen kokoisilla namusilla jotka eivät mahdu pikku reistä vaan ainoastaan tuosta isoimmasta ja eikun pyörittelemään. Alussa kannattaa kyllä vahtia vieressä sillä alussa ainakin meillä, kun järki loppui niin raaka voima astui peliin ja Purnu yritti järsiä lelut rikki. Nyt malttaa jo hienosti pyöritellä pureksimatta.

Kesäkelejä odotellen