Horse and hound...
No tämän ja edellisen kuukauden väliin on mahtunut kaikenlaista. Koiraharkkoja ei ole paljon ehditty ottaa, mitä nyt hyppyä treenattu. Äkillinen sään kylmeneminen pakotti hyppyharkat tauolle. Hyppy paikkamme meni jäiseksi ja siirettävästä esteestä meinasi tulla varsin kiinteä, kun maa jäätyi äkisti. Ihan superselkeää mieli kuvaa siitä mitä tässä välissä on touhuttu ei väsymyksen takia ole. Mikkelissä käväistiin äipän touhuilua katsomassa pikaisesti sunnuntaina. Siellä pääsikin jo lunta kolaamaan urakalla. Toivon hartaasti, ettei lunta tule vielä Loviisaan, koska haluaisin vielä yhden jälkiharkan pitää Purnulle. Pentti tallasi meille yhden jäljen sieni reissulla ja se meni hyvin. Oli ainakin sopivan ennalta arvaamaton, kun Penttii harhaili ryteikössä.
Ruutu alkaa olla Toko harkoista käpälässä. Merkin kierto ja nouto saatu pari kertaa menemään ihan nappiin... siis sadasta. Uusista liikkeistä ohjattu nouto on ihan Kuusaalla. Se otetaan nyt työn alle. Kisoihin ei näillä harkka määrillä ole mitään asiaa vielä. Vaikka toivoinkin, että tammikuussa olisi päästy, mutta ei pysty ei kykene.
Purnun kirotut kannus kynnet oli kesän aikana hurahtaneet himpun liian pitkiksi ja raukka onnistui tekemään mustikka varvikossa sellaisen koiranvarvassolmun, että luulin, siltä katkenneen jalan. Voi mikä kiljunta. Varvut olivat jumittuneet kippurakynsien väliin ja koira nasahti tiukasti kiinni varvikkoon. Onneksi kannus ei revennyt. Onneksi antoi myös rauhassa irrottella, sillä joutui hieman väkertämään ennen kuin irtosi. Nyt onkin sitten urakalla leikattu kannuksia kahdesti viikossa, jotta saadaan mokomat kippurakynnet kuriin.
Poljen kuolema aiheutti meillä pienen työ elämästä tutun kriisin. Organisaatio uudistus on päivän sana. Ihan kuin töissä 90-luvulla, kun tuli iso organisaatiomuutos, Kyräilyä, kateutta, kiusantekoa ja pyrkyröintiä. Ei nyt selkään puukotusta, mutta käpälällä seläntakaa räpsimistä kylläkin. Onneksi puukot ja puntarit ei pysy käpälässä. No mummeli kissa näyttää ottavan vähän lisää valtaa, kun Polje ei ole enää tasapainottamassa noiden kahden välissä valta suhteita. Pikkuhiljaa asemat vakiintunevat puolin ja toisin. Joskus murjotetaan asemasodassa pitkiäkin aikoja, kun kumpikaan ei anna tuumaakaan periksi tuulikaapissa.
Kun ei koira kisoihin vielä pääse niin uskaltauduin tallin epävirallisin koulu kisoihin, Matalan kynnyksen kisoiksi opemme niitä mainosti, mutta kun olin kaksi viikkoa tankannut rataa paperista viime vuosi sadalta olevalle kova levylleni meinasi usko loppua. No johonkin aivopoimuun se lopulta upposi.
Meillä ei ollut muuta tavoitetta heposen kanssa, kuin muistaa rataa ja pysyä yhdessä. Kumpikin toteutui.Saatiin vielä palkinnotkin. Minulle ihanan lämpöiset fleece ratsastushanskat, jotka kyllä menee koira lenkille ja Argolle heppa namuja pussillinen.
Oli kyllä kivaa. On mukavaa kisata kun ei ymmärrä pahemmin jännittää. Pystyy nauttimaan puffan antimista ja kivasta tunnelmasta. Nyt kun todistettavasti pystyn oppimaan radan, taidan osallistua toisenkin kerran. Hauskinta oli Pentin aito hämmästys siitä, että olen oppinut ratsastamaan. En tiedä mitä on luullut minun tekevän yli kymmenen vuotta kerran viikossa 3 tuntia illassa.
Pentti myös kuvasi koitoksen, joten jos joku haluaa pitkästyä kuoliaaksi niin voi katsoa Tokon sukulaislajia, jossa yleisönä ei ole kuin omaiset pakotettuna :)
Ruutu alkaa olla Toko harkoista käpälässä. Merkin kierto ja nouto saatu pari kertaa menemään ihan nappiin... siis sadasta. Uusista liikkeistä ohjattu nouto on ihan Kuusaalla. Se otetaan nyt työn alle. Kisoihin ei näillä harkka määrillä ole mitään asiaa vielä. Vaikka toivoinkin, että tammikuussa olisi päästy, mutta ei pysty ei kykene.
Purnun kirotut kannus kynnet oli kesän aikana hurahtaneet himpun liian pitkiksi ja raukka onnistui tekemään mustikka varvikossa sellaisen koiranvarvassolmun, että luulin, siltä katkenneen jalan. Voi mikä kiljunta. Varvut olivat jumittuneet kippurakynsien väliin ja koira nasahti tiukasti kiinni varvikkoon. Onneksi kannus ei revennyt. Onneksi antoi myös rauhassa irrottella, sillä joutui hieman väkertämään ennen kuin irtosi. Nyt onkin sitten urakalla leikattu kannuksia kahdesti viikossa, jotta saadaan mokomat kippurakynnet kuriin.
 |
| Kirotut kippuravarpaat |
Kun ei koira kisoihin vielä pääse niin uskaltauduin tallin epävirallisin koulu kisoihin, Matalan kynnyksen kisoiksi opemme niitä mainosti, mutta kun olin kaksi viikkoa tankannut rataa paperista viime vuosi sadalta olevalle kova levylleni meinasi usko loppua. No johonkin aivopoimuun se lopulta upposi.
Meillä ei ollut muuta tavoitetta heposen kanssa, kuin muistaa rataa ja pysyä yhdessä. Kumpikin toteutui.Saatiin vielä palkinnotkin. Minulle ihanan lämpöiset fleece ratsastushanskat, jotka kyllä menee koira lenkille ja Argolle heppa namuja pussillinen.
Oli kyllä kivaa. On mukavaa kisata kun ei ymmärrä pahemmin jännittää. Pystyy nauttimaan puffan antimista ja kivasta tunnelmasta. Nyt kun todistettavasti pystyn oppimaan radan, taidan osallistua toisenkin kerran. Hauskinta oli Pentin aito hämmästys siitä, että olen oppinut ratsastamaan. En tiedä mitä on luullut minun tekevän yli kymmenen vuotta kerran viikossa 3 tuntia illassa.
Pentti myös kuvasi koitoksen, joten jos joku haluaa pitkästyä kuoliaaksi niin voi katsoa Tokon sukulaislajia, jossa yleisönä ei ole kuin omaiset pakotettuna :)
Kommentit
Lähetä kommentti