Surullisia aikoja

Kuolema perheessä kosketti meitä kaikkia pari viikkoa sitten. Tunteet ovat menneet vuoristo rataa syvästä surusta nauruun ja pikku hiljaa elämä normalisoituu. Hienosti on pyrriäinen sopeutunut taas poikkeus tilanteeseen, josta on tullut pitempi kestoinen, kuin arvattiinkaan. Urheasti on Purnu istunut autossa kilometri tolkulla ja sopeutunut pikkku lenkkeihin, joita on heitetty epämääräisinä vuoro kauden aikoina aina kun on ollut tilaisuus. Sitkeästi ja luottavaisesti on odottanut omaa vuoroaan kaikkien hautajaisjärjestelyjen keskellä. Kisat peruuntuivat ja harjoittelu on kyllä ajan ja pääkopan puolestakin ollut totaalisesti jäissä. Ei ole kyllä pyrrissäkään ollut paljon puhtia, sen verran on vieraat paikat ja muuttuneet päivän kulut rassanneet pientä miestä. Ja kun täällä jotain tehdään se tehdään kunnolla. Kun ei muuten ollut riittävän kurja olo niin otin vielä kunnon räkä taudinkin tähän samaan pakettiin.

Ryytylän väki iltasella

No ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Niinpä kevät auringon innostamana otettiin tänään pitkästä aikaa harkat. Tosimies oli niin onnellinen ja tohkeissaan kun pääsi koira kavereiden kanssa treenimään ja sai viimein meikäläisen jakamattoman huomion. Kun tilanne on mikä on päätettiin olla stressaamatta siitä viimeisestä ykkösestä ja katsotaan sitten kevään mittaan käydäänkö kisoissa vai ei. Nyt kuitenkin aloitettiin uusien erivoi liikeiden harjoittelu. Pikkuisen niitä on lenkillä ja olohuoneen lattialla pohjusteltu, joten aika hyvällä alulla ovat. Tunnarikin meni tänään harkoissa tosi hienosti. Olisikohan maistelu jo menneen talven lumia.

Nyt täytyy lähteä tosimiesten kainaloon ja unten maille. Kevättä kohti!