Kun tähdet ovat oikein ja pilvet eivät paista silmiin....!!

Kummasti sitä aikaa löytyy harjoitella, kun ilmoittaa itsensä kisoihin. Urheasti on illan pimeinä tunteina töiden ja lenkin jälkeen raahauduttu vielä sohvan nurkasta rännän keskelle harjoittelemaan. Raahattu myös koutsi Pentti mukaan. Huomattiin nääs, että vaikka tunnari jo minun vieminä kepukoina toimii niin varmuus katoaa, kun on valittavana kahden ihmisen hajustamat kepukat. Toko kentällä Tiina vei meille kepit ja sieltä se paljastui taas se hemmetin arpominen, Sama juttu kisoissa pari viikkoa sitten. No onneksi Pentti lähti tekemään meille tunnaria iltaisin niin saatiin mahdollisimman kisan omainen suoritus.Sen verran koville otti maistelusta kieltäminen, että juuri ennen kisoja hukkui koko tunnari hetkeksi.

Purnu päätti entisen työkaverini linjalla ratkaista asian niin, että "Kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään." No kisoja edellisenä iltana keskityttiin vaan heittämään tunnarikapulaa muiden joukkoon, Pentti tepasteli hämäyksenä rivin edessä ja tuskin kalikka kolahti maahan kun jo usutin Purnun etsimään. Siihen oli sitten tyytyminen, enempää ei ehtinyt enää tehdä vahingon korjaamiseksi. Kannatta muuten ottaa koutsi mukaan harkkoihin. Pentti bongasi vaikka kuinka monta hölmöä juttua meikäläisen tekemisissä, mitä en ollut huomannut itse. Henkinen toipuminen vie tietty aikaa, mutta tosi hyvä, että joku katsoo päälle. :D

Sunnuntaina karseassa kelissä körötettiin Porvoon taakse PR-tallin maneesiin kisaamaan. Kia yritti puskea sohjossa joka ojaan. Inhoan etuvetoisia autoja. Aina takavetoista ajaneena en ehkä ikinä opi tuohon etuvetoiseen. Edellinen PORSK:in kisa oli +15 astetta tekonurmihalli ja nyt räntäsateinen maneesi, jonka pihalla vaatteet ja käsineet kastui jo autosta noustessa.

     Menttaalihetki eli tyhmänä tönötys 

Meidän kehään pääsi vain kapeaa ränniä pitkin katsomossa pujotellen. Kaksi kehää vierekkäin estepuomeilla rajattuna, ääniä, kolinaa, ja täysi toiminta viereisessä kehässä samaan aikaan. Hirveän aikaisin ei voinut koiran kanssa mennä vuoroaan odottamaan, kun sitten oli muiden kisaajien kulkuväylällä. Olosuhteet oli niin jännät, että olisin halunnut rauhassa totutella Purnun ääniin ja paikkaan.

No ongelmahan oli vain minun päässäni jälleen. Kun meidän ryhmä alkoi ja haettiin koirat sisään niin hetken yli-innokkaan vouhaamisen jälkeen pyrri rauhoittui ja odotti rauhallisesti omaa vuoroaan. Milloinhan sitä ihminen oppii olemaan murehtimatta turhia. No minua ei pahasti jännittänyt, kun tiesin että tunnari on ihan hukassa. Päätin ottaa opin kannalta ja harjoitella kehä käyttäytymistä ja koittaa tehdä omat liikkeet niin vähillä sössimisillä kuin mahdollista. Tuomari oli sama kuin reilu viikko sitten, mutta liikkeen ohjaaja eri. Porskilla on kyllä todella kivat liikkeenohjaajat. Selvä ääniset ja rauhalliset.

Suoritus järjestys oli jälleen sotkettu, mutta alkoi nyt meidän suosikilla hyppy noudolla. Seuraamisessa Purnu yritti hieman ehdotella hypylle ja ruutuun menoa kiihdyttämällä askelia. Ulkopuolinen ei varmaan huomannut, mutta annoin varmuuden vuoksi yhden tiukan lisäkäskyn, jotta sain miekkosen ruotuun. Kaikki meni hyvin tunnariin asti. Oli enää se ja pari muuta liikettä jäljellä. Purnu lähti kepukoille ja maistelematta haisteli kaikki läpi ja poimi kylmän rauhallisesti oikean ja toi sen minulle. Siinä vaiheessa tajusin, että meillä on täydet mahikset ykköstulokseen.

Sitten oikein hulvahti jännitys päälle. Jäljellä oli vielä kirottu kaukokäskyt ja luoksetulo. Kun Purnu kiikutti tunnarikeppiä minua kohti niin hoin vain mielessäni tauotta, että nyt et sössi tätä, nyt et sössi tätä... ja silti meinasin luoksetulossa hätäillä koko liikkeen nollille huutamalla pysätyskäskyn miten sattuu. Kaukoissa Purnu taas nousi istumaan vasta toisella käskyllä, mutta huh enempää ei tyritty ja ykköstulos sieltä tuli.

Voi miten onnellisia oltiin. Voitettiin vielä koko oma luokkamme ja saatiin palkintokin. Koiran nameja, leluja ja ihmisille Brunbergin neekerin pusuja Nam! Buffetista vielä kahvit ja sämpylät ja appelsiinikakkua. Purnu iihasteli kehu ja herkku tulvassa :) Pentillä oli kamera, mutta kuvia ei ole, kun Penttiä jännitti niin, että unohti kuvata. Tuskin kunnon kuvia olisi niin kaukaa saanutkaan.

    Palkintopotti

   Tokolappunen ilman jossitteluja tällä kertaa...

Tuomari sanoi palkintojen jaossa, että ompahan vähän harvinaisempi voittajakolmikko tällä kertaa. Meitä oli Purnu, pitkäkarvainen collie ja kultainen noutaja. On yleensä ilmeisesti (mitä itsekin olen seurannut)  himpun musta-valkoisempaa väkeä palkintojen jaossa. Ja olisi varmaan ollut nytkin sillä todella upeita bordereita oli meidänkin luokassa. Kateeksi kävi sitä intoa tehdä töitä. Harmittavasti vaan osaa kiusasi hevosen jätökset ja yhdelle tuli ruudussa harmittava merkkausvirhe. Toisessa nurkassa olleet keilat hämäsivät koiruuden. Tosi harmillisia nuo, kun näkee että koira osaa ja vauhtia piisaa, mutta sitten pienen ajatusvirheen takia menee pieleen.

No nyt koitetaan laskeutua täältä pilvistä alas ja pitää alkaa harjoitella merkin kiertoa yms uusia juttuja ERIVOIhin vai mikä lienee se uusi luokan nimi elokuussa kun säännöt vaihtuu. Osa liikkeistä on niin uusia, että pitää vähän labrata mikä olisi Purnulle sopivin tapa niitä lähteä rakentelemaan. Kaukoa ja tunnaria on vaan hiottava vielä ajan kanssa. Kivaa kuitenkin kun päästään uusien juttujen pariin sähläämään.

Olen kuitenkin ehtinyt ilmoittautua ja maksaa kaksi kisaa vielä. Käydään ne vielä hakemassa kisakokemusta ja testailemassa kaukojen ja tunnarin tilaa ilman ykköspaineita ja tietty buffetissa :D sitten uusia temppuja reenaamaan. Kivaa!!! Vuosi alkoi ihanasti. Koutsikin sai ansaitut laskiaispullakahvit ABC:llä.