Jumala anna minulle dobermannin näköinen pyrri!!!
Joskus toivoisin, että Purnu olisi joko tosi varautunut tai tosi julman näköinen.Vaikka dobermannin näköinen, Ei pahalla dobbereita kohtaan, koska kaikki tuntemani dobberit ovat aivan ihanan lutuisia luonteeltaan, mutta joskus ihmisten ennakko asenteista olisi apua.
Kun sattuu olemaan tuollainen tupsukorvainen nauravanaamainen, ei liian iso ja innokas tervehtimään siitä ei tule kuin harmia. Se on kuin vauvamaha, jota kaikki ihmiset kuvittelevat olevan luvallista taputella. Siis ei ole kokemusta vauvamahoista, mutta olen nähnyt miten etenkin keski-ikäiset naiset kädet ojossa napsahtavat kiinni usein vain puoli tuttujen odottajien mahoihin kuin magneetti jääkaapin oveen. Naps!
Meillä on Purnun kanssa sama ongelma. Purnuhan on valitettavasti tosi innokas menemään tuttavuutta tekemään, jos vain tilaisuus tulee. Innolla höökää pussailemaan ja hyppimään. Mutta jos vastapuoli liaan varhaisessa tuttavuuden vaiheessa yrittää ruveta halailemaan tai punkeaa liian liki tai liian reippain silitysottein, niin varautunut pyrri pomppaa jostain esiin, ja koko koiruuden kehonkieli huutaa tilaa. Tässä vaiheessa vieras ihminen on kuitenkin jo vakaassa uskossa, että ollaan maailman parhaita kavereita ja punkeaa vaan likimmäs. Ja räjähdyshän siitä seuraa.
Olen jo oppinut lukemaan Purnun elekieltä ja yleensä sanon sille alkutervehdysten jälkeen, että tuleppas pois sieltä eiköhän se riitä. Purnu käyttää yleensä tilaisuuden hyväkseen ja tulee pois tukalaksi kääntymässä olevasta tilanteesta ja kaikki menee hyvin. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Joskus halailija pitää vaan kiinni koirasta, vaikka koira on jähmettynyt jäykäksi ja kääntää päätä pois. Usein onnistutaan luovimaan kunnialla tilanteesta, mutta joskus seuraa se ikävä räjähdys.
Usein käy myös niin että Purnu menee innolla tervehtimään ja poistuu tilanteesta todettuaan, ettei ole ihan Purnun mieleinen ihminen. Kaikki menisi hyvin, mutta kun Purnu on niin vaarattoman näköinen ja suloinen pörrökorva ulkonäöltään, niin se hyvää tarkoittava ihmisriepu seuraa sitkeästi perässä ja tarjoaa jotain maailmoja syleilevää voimahalia. Purnu vastaa rähähdyksellä.
Vähän sama tilanne kuin jos menisi verovirastoon ja virkailijan toivotettua ystävällisesti hymyillen päivää, syöksyisi tiskin yli häntä halailemaan ja suutelemaan. Saattaisi lentää niska perse otteella verovirastosta pihalle.
No harvoinhan näitä sattuu noin kerran vuodessa, mutta aina ne säikäyttää. Toistaiseksi on selvitty rähäyksellä, mutta se on vaan yksi kerta kun käy jotain pahempaa. En oikein tiedä miten nuo tilanteet välttäisi sivistyneesti, kun ei aina riitä se, että koiran ja omistajan ymmärrys riittää poistumaan tilanteesta, kun se vastapuoli on niin periksiantamaton.
Belgin kanssa oli helppoa. Se oli niin häijyn näköinen, ettei kukaan tullut kyselemättä paijailemaan eikä halailemaan. Se ei myöskään heilutellut häntää kaikille vastaantulijoille.
Nyt päätin kuitenkin, ettei vieraita ihmisiä mennä tervehtimään, kun en osaa lukea pyrriä niin nopeasti ja tarkasti, että näiltä pelottavilta tilanteilta vältyttäisiin. Vähän surku kun suurin osa kohtaamisista menee hyvin ja Purnu pitää suurimmasta osasta ihmisiä.
Toivon kuitenkin, että ihmiset oppisivat, että pelkkä kohtelias tervehtiminen riittää, kun ei vielä tunneta. Kysyttäisiin, että saako silittää. Kun edes odottettaisiin tuleeko koira itse ja annettaisiin sitten tilaa poistua nätisti. Kunpa ei olisi pakko aina halata ja kietoa käsiä ympärille. Kun oltaisiin niinkuin suomalaiset ennen amerikan hapatusta, tervehdittäisiin tyyliin Hyvää päivää ja kirvesvartta ja unohdettaisiin ne helvetin voimahalit.
Kunpa osaisin opettaa Purnulle oikean tavan poistua tukalista tilanteista ja Purnukka oppisi luottamaan, että pystyn pelastamaan sen tarvittaessa yli-innokailta hyvää tarkoittavilta ihmisiltä.
Jos jollakulla on hyviä tai huonoja vinkkejä/kokemuksia, miten näistä selvittäisiin niin otetaan ilolla vastaan.
Jotain iloistakin :) Voitettiin vuotuinen pilkkikisa Kallion katupilkkiä vastaan 2-0
Kun sattuu olemaan tuollainen tupsukorvainen nauravanaamainen, ei liian iso ja innokas tervehtimään siitä ei tule kuin harmia. Se on kuin vauvamaha, jota kaikki ihmiset kuvittelevat olevan luvallista taputella. Siis ei ole kokemusta vauvamahoista, mutta olen nähnyt miten etenkin keski-ikäiset naiset kädet ojossa napsahtavat kiinni usein vain puoli tuttujen odottajien mahoihin kuin magneetti jääkaapin oveen. Naps!
Meillä on Purnun kanssa sama ongelma. Purnuhan on valitettavasti tosi innokas menemään tuttavuutta tekemään, jos vain tilaisuus tulee. Innolla höökää pussailemaan ja hyppimään. Mutta jos vastapuoli liaan varhaisessa tuttavuuden vaiheessa yrittää ruveta halailemaan tai punkeaa liian liki tai liian reippain silitysottein, niin varautunut pyrri pomppaa jostain esiin, ja koko koiruuden kehonkieli huutaa tilaa. Tässä vaiheessa vieras ihminen on kuitenkin jo vakaassa uskossa, että ollaan maailman parhaita kavereita ja punkeaa vaan likimmäs. Ja räjähdyshän siitä seuraa.
Olen jo oppinut lukemaan Purnun elekieltä ja yleensä sanon sille alkutervehdysten jälkeen, että tuleppas pois sieltä eiköhän se riitä. Purnu käyttää yleensä tilaisuuden hyväkseen ja tulee pois tukalaksi kääntymässä olevasta tilanteesta ja kaikki menee hyvin. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Joskus halailija pitää vaan kiinni koirasta, vaikka koira on jähmettynyt jäykäksi ja kääntää päätä pois. Usein onnistutaan luovimaan kunnialla tilanteesta, mutta joskus seuraa se ikävä räjähdys.
Usein käy myös niin että Purnu menee innolla tervehtimään ja poistuu tilanteesta todettuaan, ettei ole ihan Purnun mieleinen ihminen. Kaikki menisi hyvin, mutta kun Purnu on niin vaarattoman näköinen ja suloinen pörrökorva ulkonäöltään, niin se hyvää tarkoittava ihmisriepu seuraa sitkeästi perässä ja tarjoaa jotain maailmoja syleilevää voimahalia. Purnu vastaa rähähdyksellä.
Vähän sama tilanne kuin jos menisi verovirastoon ja virkailijan toivotettua ystävällisesti hymyillen päivää, syöksyisi tiskin yli häntä halailemaan ja suutelemaan. Saattaisi lentää niska perse otteella verovirastosta pihalle.
No harvoinhan näitä sattuu noin kerran vuodessa, mutta aina ne säikäyttää. Toistaiseksi on selvitty rähäyksellä, mutta se on vaan yksi kerta kun käy jotain pahempaa. En oikein tiedä miten nuo tilanteet välttäisi sivistyneesti, kun ei aina riitä se, että koiran ja omistajan ymmärrys riittää poistumaan tilanteesta, kun se vastapuoli on niin periksiantamaton.
Belgin kanssa oli helppoa. Se oli niin häijyn näköinen, ettei kukaan tullut kyselemättä paijailemaan eikä halailemaan. Se ei myöskään heilutellut häntää kaikille vastaantulijoille.
Nyt päätin kuitenkin, ettei vieraita ihmisiä mennä tervehtimään, kun en osaa lukea pyrriä niin nopeasti ja tarkasti, että näiltä pelottavilta tilanteilta vältyttäisiin. Vähän surku kun suurin osa kohtaamisista menee hyvin ja Purnu pitää suurimmasta osasta ihmisiä.
Toivon kuitenkin, että ihmiset oppisivat, että pelkkä kohtelias tervehtiminen riittää, kun ei vielä tunneta. Kysyttäisiin, että saako silittää. Kun edes odottettaisiin tuleeko koira itse ja annettaisiin sitten tilaa poistua nätisti. Kunpa ei olisi pakko aina halata ja kietoa käsiä ympärille. Kun oltaisiin niinkuin suomalaiset ennen amerikan hapatusta, tervehdittäisiin tyyliin Hyvää päivää ja kirvesvartta ja unohdettaisiin ne helvetin voimahalit.
Kunpa osaisin opettaa Purnulle oikean tavan poistua tukalista tilanteista ja Purnukka oppisi luottamaan, että pystyn pelastamaan sen tarvittaessa yli-innokailta hyvää tarkoittavilta ihmisiltä.
Muonituskoira Purnu
Tiedän niin tuon tunteen oman pusupojan kanssa. Osalla ihmisistä tuntuu vielä olevan ongelmia kuullun ymmärtämisessä; jos sanon, että koiraa ei saa silittää, niin tarkoitan silloin myös sitä. Ja tuo haliminen on ihan kamalaa!
VastaaPoistaPihkan kanssa joutuu myös olemaan hiukan hereillä, varsinkin lasten kanssa. Aikuiset eivät ole ongelma, jos antavat neidin lähestyä itse eivätkä ole liian tunkeilevia. Sosiaalinenhan tuo on, mutta samalla kyllä valikoivakin. Tarkempana on oltava kuin harjiksien kanssa :)
VastaaPoista