Elämää ufon kanssa...

Meille on muuttanut koira Marsista. Kulkee omituinen muovitötterö päässä ja näyttää pieneltä ufo-koiralta. Mikä on ihanampaa kuin öisin herätä siihen, että pieni rakas koira punkeaa viereesi ja hakkaa päätäsi muovikopalla kuhmuille <3

Hyvin meni pallien poisto. Tsip tsap ja se oli siinä. Tikitkin saan poistaa itse 10 päivän päästä, jos haava ok. Näyttää olevan. Noin siistiä haavaa en ole eläissäni nähnyt, Siistit pikku tikit ja ei mitään vuotoja mistään. Kauluri päässä törttöillään täällä. Toivon vaan, että kestää Purnun miehekkään rymistelyn karmeja päin loppuun asti. Aina kun on mahdollista valvonnan puolesta koitetaan olla ilman. Yllättävän hyvin sujuu. Mutta on jo opittu, että sujuu vain jos ollaan kaikki samassa huoneessa. Kulman takana unohtuu kaikki kiellot.

Eläinlääkärin seinältä lueskelin erilaisten koirien herkkujen yms. energiasisältöjä. Eli yksi puruluu vastaa jos ihminen söisi  noin 6 donitsia. Jösses!! Alkoi oman ja koiran painonhallinnan vaikeus aueta. Nyt täytyy kyllä olla hiukka ylpeä Pentistä ja minusta. On tormakoiduttu namipalojen suhteen viikon aikana ihan oikeasti. Ruoka-annoksia on pienenetty ja siinä sivussa omatkin syömiset on vähentyneet, kun ei raaski puputtaa, kun toiselle ei voi antaa... Raakaruokaan on koitettu siirtyä ja Purnu kyllä pitää niistä. Jopa siitä marja-kasvis mössöstä.

Aina kun tulee kiusaus kaivaa keksipurkista keksi, näen donitsi pinon silmissäni ja kuulen tohtori Kolisojan kolkon äänen lausuvan " Nyt pitää sitten muistaa, että energiantarve putoaa noin yhden kolmasosan" ja perään pistävä tuijotus, joka kertoo hänen tietävän kaiken meidän löperöiden koiranomistajien ruokatottumuksista........