Hei sun heiluvilles!
Selvisihän se Purnun kärttyisyyden syy. Pyysin kissojen rokotusaikaan hieman lisäaikaa omituista koiraa varten ja eikun menoksi kohti Porvoota. Pilli ja Polje esittivät tutun "Matkalaulunsa" duettona autoradion kanssa täysin epävireessä. Toivottavasti lääketiede kehittää pian useamman vuoden voimassa olevan kissaruttorokotteeen. Nyt meni kuitenkin jo alustavat toimenpiteet paremmin. Kumpikaan kissa ei ollut päivän aikan saanut itkupotkuraivareita huomattuaan kissan luukun villiin ulkoilmaelämään sulkeutuneen.
Kissojen rokotukset sujuivat jo rutiinilla. Poljekaan ei yritä koskaan lääkärissä purra ketään vaikka kotona, jos joutuu jostain syystä pitämään vastoin tahtoaan kiinni yrittää aina purra. Osaavat lääkärissä esittää niin hyväkäytöksisiä, että eläin lääkäri viime vuonna ehdotti niiden hampaiden harjaamista. Haluamme kuitenkin Pentin kanssa vältää raajojemme amputointia vielä muutaman vuoden...
Sitten olikin Purnun vuoro. Lääkäri otti ihan tosissaan epämääräiset oirekuvaukseni; se ei ole oma itsensä, kärttyisä ihmisille ja koirille (samalla kun Purnu pussailee naamaa voi olla hieman vaikea uskoa), paskoo useammin ei ole normaali itsensä,mutta syö hyvin ja lähtee lenkille ja harrastuksiin mielellään. Siinä sitä onkin hyvät tiedot diagnoosin kehittämiseen.
Lääkäri otti kyllä oireet tosissaan. Olin ottanut tullessa virtsa näytteen, jota oli juuri ja juuri tarpeeksi viljelyn ja kokeiden tekemiseksi.Sitten Herra Kärttyisää tutkittiin. Jalat ja ranka tunnusteltiin, lonkat väänneltiin. Ranka käytiin nikama nikamalta läpi ja saatiin tai siis hierojamme sai roppakaupalla kehuja, miten hyvässä kunnossa selkä on ilman jumeja. Kiitos vaan Kirsi. Samalla saimme vinkin että eläinlääkäriasemalla käy myös hieroja, joten ratkesi nyt tuo hierojan äitysloman aikakin samalla.
Koira oli terve kuin pukki. Herra Päivänpaiste hymyili hoito pöydällä ja yrtti pussailla. Sitten kumi hanskat napsahtivat ja alkoi sisätutkimus. Anaali rauhaset ok mutta sitten jos Purnun pää ei olisi ollut kainalossani olisi lääkärikin lopulta tavannut Herra Kärttyisän ihan henkoht. Eturauhasen uraa (kertoo että rauhanen on normi kokoinen) etsittäessä ei löytynyt uraa mutta kivulias turvonnut eturauhanen löytyi. Lisäksi virtsa kokeesta löytyi verta.
Purnu sai etu rauhasta kutistavan piikin ja kipulääkekuurin. Ja niin palasi Herra Päivänpaiste. Eläin lääkärin kanssa jahkailtuani päädyimme pallien poistoon. Kastroinnin jälkeen eturauhanen kutistuu eikä villiinny enää uudelleen. Eikä pitäisi kehittää mitään kasvaimiakaan. Toinen vaihtoehto olisi aina rauhasen villiintyessä piikki. Mutta kun oireet olivat jo nyt niin hämärät, niin päädyin pallien poistoon, kun ei koskaan aiota pentujen tekoon osallistua. Olin niin onnellinen, kun syy löytyi ja lähtiessä saatiin vielä "Perhe"alennuskin poliklinikka maksuista. Hieman hymyilytti kun ajelimme huutavan perheen kanssa kotia kohti.
Parin viikon päästä kun mökkireissut on ohi mennään sitten leikkaukseen. Eniten huolettaa miten luonne muuttuu ja muuttuuko ja miten hitossa saadaan paino pysymään kurissa. Kasvattajalta saatiin hyvä vinkki ja ohjeet siirtyä raakaruokaan. Nyt on pakastin ladattu sössöpötköjä täyteen ja aletaan jo harjoitella kotiin päästyämme. Kissat tykkää ruokamuutoksesta kyllä. Ei tarvitse enää itse hankkia raaka ravintoa....
Nyt sitten mökkeillään petojen keskellä. Eilen Purnu nuotiolla piha piirissä makkaroita grillatessa tuijotti ensin pimeään metsään, vilkaisi merkitseväst minua ja matalana puolikyyryssä vilahti kuistille valokeilan suojaan tarkkailemaan makkaroiden kypsymistä. Tosi rentouttavaa. Makasi siellä naamallaan tietäväinen ilme "saapas nähdä syötkö sinä makkarat vai syökö sinut joku......"
Lopuksi syyskuun poikien loppukevennys mitä harjoittelu totisimmillaan on. Army Style!
Kissojen rokotukset sujuivat jo rutiinilla. Poljekaan ei yritä koskaan lääkärissä purra ketään vaikka kotona, jos joutuu jostain syystä pitämään vastoin tahtoaan kiinni yrittää aina purra. Osaavat lääkärissä esittää niin hyväkäytöksisiä, että eläin lääkäri viime vuonna ehdotti niiden hampaiden harjaamista. Haluamme kuitenkin Pentin kanssa vältää raajojemme amputointia vielä muutaman vuoden...
Sitten olikin Purnun vuoro. Lääkäri otti ihan tosissaan epämääräiset oirekuvaukseni; se ei ole oma itsensä, kärttyisä ihmisille ja koirille (samalla kun Purnu pussailee naamaa voi olla hieman vaikea uskoa), paskoo useammin ei ole normaali itsensä,mutta syö hyvin ja lähtee lenkille ja harrastuksiin mielellään. Siinä sitä onkin hyvät tiedot diagnoosin kehittämiseen.
Lääkäri otti kyllä oireet tosissaan. Olin ottanut tullessa virtsa näytteen, jota oli juuri ja juuri tarpeeksi viljelyn ja kokeiden tekemiseksi.Sitten Herra Kärttyisää tutkittiin. Jalat ja ranka tunnusteltiin, lonkat väänneltiin. Ranka käytiin nikama nikamalta läpi ja saatiin tai siis hierojamme sai roppakaupalla kehuja, miten hyvässä kunnossa selkä on ilman jumeja. Kiitos vaan Kirsi. Samalla saimme vinkin että eläinlääkäriasemalla käy myös hieroja, joten ratkesi nyt tuo hierojan äitysloman aikakin samalla.
Koira oli terve kuin pukki. Herra Päivänpaiste hymyili hoito pöydällä ja yrtti pussailla. Sitten kumi hanskat napsahtivat ja alkoi sisätutkimus. Anaali rauhaset ok mutta sitten jos Purnun pää ei olisi ollut kainalossani olisi lääkärikin lopulta tavannut Herra Kärttyisän ihan henkoht. Eturauhasen uraa (kertoo että rauhanen on normi kokoinen) etsittäessä ei löytynyt uraa mutta kivulias turvonnut eturauhanen löytyi. Lisäksi virtsa kokeesta löytyi verta.
Purnu sai etu rauhasta kutistavan piikin ja kipulääkekuurin. Ja niin palasi Herra Päivänpaiste. Eläin lääkärin kanssa jahkailtuani päädyimme pallien poistoon. Kastroinnin jälkeen eturauhanen kutistuu eikä villiinny enää uudelleen. Eikä pitäisi kehittää mitään kasvaimiakaan. Toinen vaihtoehto olisi aina rauhasen villiintyessä piikki. Mutta kun oireet olivat jo nyt niin hämärät, niin päädyin pallien poistoon, kun ei koskaan aiota pentujen tekoon osallistua. Olin niin onnellinen, kun syy löytyi ja lähtiessä saatiin vielä "Perhe"alennuskin poliklinikka maksuista. Hieman hymyilytti kun ajelimme huutavan perheen kanssa kotia kohti.
Parin viikon päästä kun mökkireissut on ohi mennään sitten leikkaukseen. Eniten huolettaa miten luonne muuttuu ja muuttuuko ja miten hitossa saadaan paino pysymään kurissa. Kasvattajalta saatiin hyvä vinkki ja ohjeet siirtyä raakaruokaan. Nyt on pakastin ladattu sössöpötköjä täyteen ja aletaan jo harjoitella kotiin päästyämme. Kissat tykkää ruokamuutoksesta kyllä. Ei tarvitse enää itse hankkia raaka ravintoa....
Nyt sitten mökkeillään petojen keskellä. Eilen Purnu nuotiolla piha piirissä makkaroita grillatessa tuijotti ensin pimeään metsään, vilkaisi merkitseväst minua ja matalana puolikyyryssä vilahti kuistille valokeilan suojaan tarkkailemaan makkaroiden kypsymistä. Tosi rentouttavaa. Makasi siellä naamallaan tietäväinen ilme "saapas nähdä syötkö sinä makkarat vai syökö sinut joku......"
Lopuksi syyskuun poikien loppukevennys mitä harjoittelu totisimmillaan on. Army Style!
Kommentit
Lähetä kommentti