Lomakuulumisia

Aloitteleva mökkeilijänelämämme keskeytyi viikonlopun ajaksi Korrien Toko-koulutukseen. Paluumatkalla möksältä kieppaisimme Mikkelin kautta, kun ei muutoin saatu istua autossa rittävästi. Vitsi vitsi...tosi huono vitsi itseasiassa. Savonlinnan kohdalla Purnu oli takapaksissa jo sen näköinen, ettei lähde enää ikinä meidän kanssa mihinkään AUTOLLA!

Purnu tauolla matkalla jossain päin Itä-Suomea 

Iltalenkillä kaupungissa olin juuri laskenut Purnun irti  ja lähestyimme kadun yli menevää suojatietä, kun Purnu pysähtyi tönöttämään. Hetken meni minultakin tajuta, että mikä hemmetin otus siellä suojatien toisella puolella steppaa. Lopulta oli pakko uskoa silmiään, että siinä on valkohäntäpeura. Otin  Purnun kiinni, siirryttiin sivuun ja sievästi kipsutellen peura ylitti tien ohitsemme suojatietä pitkin. Kun Purnu ei osoittanut sen kummempaa kiinnostusta peuraa kohtaan jatkettiin matkaa taas irti. Onni, ettei Purnulla tunnu olevan minkäänlaista riistaviettä, muutoin olisi pitkin Loviisan öisiä katuja juossut varsin erikoinen kolmikko.

Lauantai aamuna sitten pirtsakkana raahauduttiin klo 10 kentälle. Valokuvia ei ole, hyvä kun muistin ottaa koiran. Korrien koulutus oli ennastaan tuttua, mutta aina sitä ihminen oppii uutta ja saa uusia ideoita omaankin touhuamiseen. Ekalla vuorolla Purnu oli vielä hieman poissaoleva, mutta se sopi hyvin tilanteeseen, joka on meidän kompastuskivemme kokeissakin.Jos kauko-ohjauksen ensimmäinen liike on istumaan nousu, niin hallelujaa ja hellät tunteet. Maasta istumaan nousu muuttui työlääksi, kun otin takapalkan käyttöön etenemisen estämiseksi. Lisäksi Purnun herpaantumaton keskittyminen kaikkeen muuhun, kuin minuun kauko-ohjausta odotellessa antaa omintakeisen leimansa liikkeeseen. Todella hyviä neuvoja tuli roppakaupalla.

Toinen ongelmaliike eli tunnistusnoudon maistelu käytiin läpi toisella puoliskolla. Siinä on itse keksimämme korjausliikkeet jo tuottaneet tulosta ja olimme kuulemma pähkineet asian ihan oikein.Bingo pöydässä kolme! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tosimiehen innostamiseksi lisättiin palautuksen loppuun (hyppy ja esteen kierto), jotta saatiin miekkonen valitsemaan nopeammin ja kiiruhtamaan mieluiseen hyppytehtävään takaisin. Näytti toimivan. Nyt vain harkkaamaan. 

Metalliesineen noudon ongelmaa (Purnu kantaa esinettä juuri ja juuri kulmahampaiden varassa äärimmäisen hankalan näköisesti ja varoo visusti ottamasta kunnon otetta) pohdittiin kokeilemalla erikokoisia noutoesineitä. Tutkailun tuloksena paikallinen Musti ja Mirri sai myytyä meille uuden pienimmän koon metalliesineen. Se tuntui toimivan Purnulla parhaiten. Kunhan nyt vielä hoksaa, että esine on nyt mukavampi kanniskella niin ehkä se sama vauhti kuin puuesineessäkin vielä löytyy.

Sitten pikaisesti koira autoon ja kohti mökkeilyä ja Jussin maalaustalkoita. Muutama päivä ehdittiin nauttia mökkeilystä lenkkeilyn ja oleilun muodossa. Purnukin lähti jo mieluummin lenkille. Öiset ohikulkijat saivat jo hoidella Venäjän kauppansa rauhassa ja pihassa pysymisenkin oli sisäistänyt loistavasti. Lukemattomat sukulaisten ja kyläläisten vierailut piristivät pienen pyrrin päiviä. Vaikka sen käytöstavoista ei ole muuta huomautettavaa niin ehkä tuon vasten hyppimisen olis voinut karsia jo pienenä pois. Nooh sitten seuraavan koiran kohdalla korjataan.

Siskon porukoiden tultua siirryttiin parvelle nukkumaan, mutta Purnu majoittui tutulle paikalleen sänkyyn siskon porukoiden väliin. Saivatpa osansa siitä, miltä tuntuu olla onnellinen pyrrinomistaja sänky täynnä hiekkaa ja huitovia käpäliä. Vessaan kannattaa nousta vain, jos on valmis menettämään elintilaa ja tyynyn. 

Maalaaminen on helvetistä. Kolmen päivän jälkeen homma oli lopulta valmis.

Telineiden virittely täytti kaikki työturvallisuus vaatimukset:

Lopulta mökin värikin jo muuttui

 Työnjohto tarkkana...

Ja pitkän päivän ilta...

Purnulle kaikki kunnia sopeutumisesta tylsiin päiviin. Rauhassa köllötteli pihassa ja odotti luottavaisesti usein iltahämärän hetkiin lenkille pääsyä. Minä näin muutaman kerran jäniksen, mutta Purnu ei joko nähnyt tai ei välittänyt. Löytyi Purnusta lopulta hieman metsäkoiraakin. Teeri emon ikiaikanen vedätys polulta pyrrin jaloista siipeä raahaten metsään sai Purnunkin lähtemään perään katsomaan, että mikä hitto sitä vaivaa. Pari kertaa jouduin karjaisemaan ennenkuin malttoi kääntyä. Siskon kanssa katseltiin pienten untuvapallojen piiperrystä vastakkaiseen suuntaan piiloon. Aika söpösiä.

Perinteiset onkikisat pidettiin kaiken kiireen keskellä mökkilammella. VOITTO KOTIIN 7-4.

Kalastusjoukkueet raahautuvat maalaustalkoiden jälkeen "pirteinä"  kisapaikalle  kuka mistäkin puskasta.

Kun kaikkien kesäloman luontoelämysten päätteeksi nähtiin vielä majavakin lammella aloin tuumata, että nyt nämä Avara Luonto elämykset alkavat jo riittää.  Loman saldo: Haukka x 2, peura kaupungissa, teeri poikueineen , majava.

Lomahemmo onkin nyt oikea hyväntuulisuuden ruumiillistuma, joten täytyy hyödyntää  loppuloman harkoissa molempien lomahurmos. Korrien vinkistä opetin Purnulle yhden tempun pelkällä sosiaalisella palkalla, kun on niin perso kehuille ja rapsutuksille. Oli niin onnessaan, kun jotain lopulta puuhataan senkin kanssa, että taidetaan opetella lisää temppuja ilman namusia.