Mutapainia ja taistoa tuimaa...

Kesä tulee humisten ja päivät pitenemisestä huolimatta meinaavat käydä lyhyiksi. Olisi niin paljon kaikkea kivaa touhuttavaa. Välillä on ihan pakko sanoa ei tosi kivoille jutuille kun 24 h ei vaan riitä. Toukokuun lopussa alkaa viiden ja puolen viikon kesäloma, sitä ennen pitäsi saada tämä mielipuolinen tuumasta toimeen poukkoilu rauhoitettua. No kyllä helteet viimeistään rauhoittavat koiran ja omistajan. Kummankin helteen sietokyky on nolla. Pääsiäsen hieman lämpimämmät päivät avasivat jo uimakauden...

Edellisen kirjoituksen jälkeen melkein heti jouduttiin tappeluun. Tai no miten sen nyt ottaa kun metsätien suoran päästä syöksyy kimppuun raivoisan tappajan elkein kirpun kokoinen Bostonin terrieri uros, kahden ihanan liehuvakorvaisen kultakutri kavaljeerityttösen saattelemana.

Nappasin Purnun hihnaan kun näin, että nyt ollaan tosissaan ainakin toisella puolella. Odotin että pieni tykinkuula edes hieman hiljentäisi ja tekisi jotain asiaankuuluvia riidanhaastoeleitä, niinkuin koirien käyttäytymiskirjassa opetetaan, mutta ei kuulunut small talkit tämän kaverin repretuaariin. Suoraan Purnun kimppuun. Äimistykseltäni en ehtinyt edes karjaista ja Purnukin sai vain pienen rähähdyksen aikaan, kunnes mykistyi Purnukin hämmästyksestä.

Pienillä leuoillaan yritti tuo sankari purra Purnua, mutta olisi kyllä tarvinnut jatkoleuat Biltemasta onnistuakseen.  Yritin napata pienestä miehestä kiinni, mutta oli liukas ja pinkeä kuin sianporsas. Lopulta sain raivoavan tykinkuulan valjaista kiinni ja nostalsin hieman kauemmas meistä. Purnu katsoi minuun sen näköisenä, että hoitele sinä se, kun näytät tietävän mikä se otus on. Pienen pysäytyksen jälkeen uskoi jo puhettakin, kun sain naurultani puserretuksi riittävän vakuuttavasti tiukan "Et prkle tule tänne."

Omistajat pinkoivat tietä pitkin hätiin ja olivat hirveän pahoillaan. Vakuuttelin, ettei haittaa näitä sattuu ja pikkuprinsessa kavaljeerit tohistelivat riitapukarien ympärillä huolisaan. Pieni riidanhaastaja päätyi edelleen uhoa täynnä remminjatkoksi. Vähän aikaa siinä sitten ihmetetltiin pienen miehen raivokasta sisua naureskellen ja jatkettiin matkaa omiin suuntiimme. Purnu tosin kiersi kaukaa pientareen kautta, ettei joudu minihampaisiin enää uudestaan. Onneksi Purnu oli niin äimänä ja luottaa siihen, että hoitelen sen pois hankalista paikoista, ettei yrittänytkään purra pikkukaveria, kun ei sillä pikkuisella ei ollut edes turkkia nahkansa suojana. Sitkeä sissi ja mikä rajaton itseluottamus :) Hauska tapaus ja päättyi onnellisesti, kun ei ketään sattunut. Nauratti vielä kotonakin, kun toinen oli niin pieni ja niin tosissaan....!!! Koiramaailman Mauri Pekkarinen :)

Hieronnassa käytiin ja eka kerran Purnu nautiskeli koko rahan edestä. Silmät ummessa rentona rötkötteli ja ennen niin kipeitä kohtiakaan ei kipluillut yhtään. Mietin mielessäni, että näinköhän alkaisi hieronta tehota. Lopuksi saatiin sitten vahvistus asiasta. Jumeja ei enää ollut ja selän lihaksetkin olivat kunnossa taas. Pyörälenkit, jumpat ja venyttelyt eivät siis ole olleet turhia.

Koira on tuo pieni ruskea horisontissa

Niitä täytyy nyt jatkaa sitkeästi, ettei enää pääse tuohon kuntoon takaisin. Saatiin muutamia uusia jumppavinkkejä ja on jo kokeiltukin kotosalla. Kiitos vaan sitkeälle hierojalle. Yksi kerta vielä on ja sitten täytyy etsiä vähäksi aikaa toinen hieroja, koska nykyinen aikoo jäädä äitiyslomalle. Voin kuvitella ettei koirahierojan ergonomia ole ilman vatsaakaan mikään paras mahdollinen, saati sitten vatsan kanssa. Onnea perheenlisäykselle :)

Päätettiin myös ottaa tunnari ihan alusta ja opetella ensin haistelemaan ja sitten valitsemaan. Pakasterasioihin reiät ja lihapulla yhteen. Sekoitus ja etsintä. Aluksi napsi kaikki vuorollaan leukoihinsa, mutta kun lihapullan sai vain jos toi oikean rasian niin lopulta kyllästyi pyrrikin hamuamaan hankalia rasioita hampaisiin ja alkoi käyttää nenäänsä. Sen jälkeen lihapullan tilalle rasiaan tunnari kapula ja taas sama etsintä leikki. Nyt lihapullan saa, kun tuo sen rasian missä keppi. Kun se alkoi sujua nuuskimalla siirryttiin metsään missä piilotan käpälöimäni kepin tai kävyn risu tai käpykasaan ja pitää etsiä se mikä on minun. Kyllä tuli näitä harkkoja tehdessä selväksi ihmisjäsenellekkin, ettei ole ollut pyrrille lainkaan selvää, että nyt etsitään oikeaa hajua eikä pelkkää esinettä. Nyt olen kuitenkin varovaisen toiveikas. Jatketaan vielä tätä, että alkaa olla varmasti tuo nuuskiminen hanskassa.

Jälkitreenitkin päästiin porukan kera jo alkamaan pääsiäisenä. Esineilmaisu oli talven jäljiltä Purnulla jokseenkin huomaamatonta. Esineiden yli rynnistettiin juuri hiljentelemättä, mutta jäljellä pysyttiin hyvin ja intoa piisasi kaikilla. Täytyy panostaa tuohonkin, että idea on ilmaista myös ne jäljelle pudonneet tavarat. Saattaa hyödyntää sitten tunnariakin aikanaan. Joten hommia riittää. Ehkä seuraavan koiran kohdalla osaa jo tämänkin opettaa alusta oikein. Oppimaanhan tänne on tultu :)

"Pitääkö nyt kuvata kun ois tässä tää jälkikin..."

Nuuksiossa piipahdettiin katsomassa uutta Haltian luontokeskusta. Purnu pääsi tosin vain koiraparkkiin pihalle ja pienelle lenkille...

                                    Haltia

"Miksi ne ei voi pysyä yhdessä kasassa, ihan tässä huolestuu..."

                               Espoon tyttöjä....!!!