Miehet!!...kauhunhetkiä Jordaniassa!
Nyt on sitten käyty Jordaniassa ja jääty kaikki henkiin. Perjanatai iltana kiikutettiin Purnu uuteen hoitolaan maalle, kun vakihoitopaikkamme muuttaa eikä siellä vielä ollut koirapaikkoja. Ahisti ja jännitti kun oli uusi hoitopaikka kyseessä, vaikka olikin käytykin etukäteen tutustumassa paikkaan. Sovittiin että soitetaan jos tulee jotain.
Ihmisjäsenen huolesta ja eroahdistuksesta huolimatta kaikki meni hyvin, kunnes tosimies päätti säikäyttää koko porukan. Oli onnistunut lumoamaan hoito paikan pitäjän mallikkaalla käytöksellä ja saanut vapauksia, joita ei olisi kyllä tarvinnut saada. Kun oli lenkillä ja koti oloissa totellut hienosti, niin oli saanut leikkiä pihalla irti tyttöjen kanssa. Oli mennyt ihan hyvin useamman päivän. Tosimies oli ollut kiltisti pihassa ja tullut kun kutsuttiin. Liekö sitten kennelin juoksulla olevat tytöt, vai mikä ihme, oli saanut tosimiehen tiistaina lähtemään sassaroimaan pihasta. Epäilen, että on lähtenyt vaan nuuskuttelemaan ja uponnut taas tyttö maailman lumoihin ja unohtanut ajan ja paikan...Miehet!!!
Tiistaina sitten soi puhelin juuri, kun istutaan pahaa aavistamatta pizzalla Aqaban keskustassa. Kaivelin puhelinta ja ihmettelin outoa numeroa, kun paukahtaa heti perään teksti viesti. "Koiranne on kuutostiellä ja nyt Liljendalin Shellillä. Voi sitä kauhua. Äkkiä soittamaan takaisin. Tai no äkkiä ja äkkiä. Hätäännyin niin paljon, ettei soittamisesta meinannut tulla mitään.
Joku ihana ihminen vastaa siellä ja rauhoittelee, että on saanut koiran kiinni ja on turvassa Shellin pihassa. Äkkiä soitto hoitolan pitäjälle, joka oli jo käynnistänyt etsintä partion ja oli muutaman minuutin päässä paikasta. Koira saatiin turvaan ja eri vapaudet päättyivätkin sitten siihen.
Tosimiehellä oli kyllä kaikki tuurinjyväset reissullaan käytössä:
-Lähti reissulleen valoisan aikaan, jolloin autoilijat pystyivät näkemään
-Selvisi mutkaisesta kylä tiestä jäämättä auton alle, vaikka tiellä on paljon liikennettä
-Vaikka onnistuikin sukkuloimaan kuutostielle, on onnistuneesti väistänyt ainakin rekan tai rekkakuski koiran. Tuo ihana rekkakuski oli vielä limpsutellut valoja varoitukseksi vastaantulijoille
-Erityiskiitos sille ihanalle ihmiselle (koiraihminen), joka rekan valojen limpsuttelun seurauksena huomasi tiellä toikkaroivan koiran ja malttoi pysähtyä ja poimia koiran turvaan
-Kiitos tosimiehelle, että ymmärsi totella ja mennä ventovieraan ihmisen luo ja antoi kiinni
-Onneksi olin ostanut Purnulle kaiverretun puhelinnumeromerkin ja vielä varmuuden maksimoimiseksi kirjoittanut puhelin numeron sprii tussilla pannan sisäpuolellekkin
-Kiitos hoitolan pitäjälle, että piti pannan kaulassa koko ajan ja pääsi nopeasti paikalle
-Kiitos kaikille jotka mahdollistivat sen, että meillä on vielä ihana tosimies elosssa. Sydämeni olisi murtunut, jos Purnukka olisi kuollut.
-Onneksi kukaan ei loukkaantunut esim. koiraa väistäessään.
Loppu loma menikin kotiin pääsyä odotellessa, mutta onnistuin kuitenkin kohtuu hyvin tapahtumiin nähden viettämään vielä lomaakin. Kiitos matka tovereille, jotka ymmärtäväisesti suhtautuivat tolaltaan menneeseen ihmisjäseneen. En vieläkään uskalla ajatella miten lähellä hengen lähtö on ollut ja mitä olisi voinut sattua pahimmillaan. Työkaveri sanoi ettei ehkä kannatakkaan ajatella tarkemmin...
Epäilen, että tosi mieskin on aika lailla säikähtänyt omilleen joutumista vieraassa paikassa tai ainakin vaistonnut meidän säikähdyksemme, koska on koko viikon lohduttavasti nyhjännyt kyljessäni ja ängennyt jopa nojatuoliin syliin istumaan. En tiedä irrottaudutaanko enää ikinä.
Pentillä voi olla aikamoiset haasteet saada minua lähi aikoina mihinkään reissuun, minne ei voi ottaa koiraa mukaan. Toisaalta ensi kesä meneekin ehkä mökkeillessä Itä-Suomessa, joten voimme jatkaa tätä vieri hoitoa Purnun kanssa vielä pitkään...
Lisäksi voin kertoa erilaisia hätätilanteita elämässäni kohdattuani, että en pyörry verta nähdessäni, sairaskohtaukset menee myös ja ensiapu. Mutta älkää koskaan panostako kykyihini soittaa paniikissa puhelimella, yhtä hyvin käsiini voisi antaa avaruuaseman tai ydinsukellusveneen.
Maanantaina käytiin sitten Purnun kanssa Mustissa ja Mirrissä hakemassa lahja kortti tuolle ihanalle ihmiselle, jonka osoite selvitettiin puhelin numeron avulla ja toivottavasti hänelle on omine koirineen siitä iloa. Olen ikuisesti kiitollinen :)
Lopuksi 260 lomakuvaaa.....Vitsi vitsi!
Ihmisjäsenen huolesta ja eroahdistuksesta huolimatta kaikki meni hyvin, kunnes tosimies päätti säikäyttää koko porukan. Oli onnistunut lumoamaan hoito paikan pitäjän mallikkaalla käytöksellä ja saanut vapauksia, joita ei olisi kyllä tarvinnut saada. Kun oli lenkillä ja koti oloissa totellut hienosti, niin oli saanut leikkiä pihalla irti tyttöjen kanssa. Oli mennyt ihan hyvin useamman päivän. Tosimies oli ollut kiltisti pihassa ja tullut kun kutsuttiin. Liekö sitten kennelin juoksulla olevat tytöt, vai mikä ihme, oli saanut tosimiehen tiistaina lähtemään sassaroimaan pihasta. Epäilen, että on lähtenyt vaan nuuskuttelemaan ja uponnut taas tyttö maailman lumoihin ja unohtanut ajan ja paikan...Miehet!!!
Tiistaina sitten soi puhelin juuri, kun istutaan pahaa aavistamatta pizzalla Aqaban keskustassa. Kaivelin puhelinta ja ihmettelin outoa numeroa, kun paukahtaa heti perään teksti viesti. "Koiranne on kuutostiellä ja nyt Liljendalin Shellillä. Voi sitä kauhua. Äkkiä soittamaan takaisin. Tai no äkkiä ja äkkiä. Hätäännyin niin paljon, ettei soittamisesta meinannut tulla mitään.
Joku ihana ihminen vastaa siellä ja rauhoittelee, että on saanut koiran kiinni ja on turvassa Shellin pihassa. Äkkiä soitto hoitolan pitäjälle, joka oli jo käynnistänyt etsintä partion ja oli muutaman minuutin päässä paikasta. Koira saatiin turvaan ja eri vapaudet päättyivätkin sitten siihen.
Tosimiehellä oli kyllä kaikki tuurinjyväset reissullaan käytössä:
-Lähti reissulleen valoisan aikaan, jolloin autoilijat pystyivät näkemään
-Selvisi mutkaisesta kylä tiestä jäämättä auton alle, vaikka tiellä on paljon liikennettä
-Vaikka onnistuikin sukkuloimaan kuutostielle, on onnistuneesti väistänyt ainakin rekan tai rekkakuski koiran. Tuo ihana rekkakuski oli vielä limpsutellut valoja varoitukseksi vastaantulijoille
-Erityiskiitos sille ihanalle ihmiselle (koiraihminen), joka rekan valojen limpsuttelun seurauksena huomasi tiellä toikkaroivan koiran ja malttoi pysähtyä ja poimia koiran turvaan
-Kiitos tosimiehelle, että ymmärsi totella ja mennä ventovieraan ihmisen luo ja antoi kiinni
-Onneksi olin ostanut Purnulle kaiverretun puhelinnumeromerkin ja vielä varmuuden maksimoimiseksi kirjoittanut puhelin numeron sprii tussilla pannan sisäpuolellekkin
-Kiitos hoitolan pitäjälle, että piti pannan kaulassa koko ajan ja pääsi nopeasti paikalle
-Kiitos kaikille jotka mahdollistivat sen, että meillä on vielä ihana tosimies elosssa. Sydämeni olisi murtunut, jos Purnukka olisi kuollut.
-Onneksi kukaan ei loukkaantunut esim. koiraa väistäessään.
Loppu loma menikin kotiin pääsyä odotellessa, mutta onnistuin kuitenkin kohtuu hyvin tapahtumiin nähden viettämään vielä lomaakin. Kiitos matka tovereille, jotka ymmärtäväisesti suhtautuivat tolaltaan menneeseen ihmisjäseneen. En vieläkään uskalla ajatella miten lähellä hengen lähtö on ollut ja mitä olisi voinut sattua pahimmillaan. Työkaveri sanoi ettei ehkä kannatakkaan ajatella tarkemmin...
Epäilen, että tosi mieskin on aika lailla säikähtänyt omilleen joutumista vieraassa paikassa tai ainakin vaistonnut meidän säikähdyksemme, koska on koko viikon lohduttavasti nyhjännyt kyljessäni ja ängennyt jopa nojatuoliin syliin istumaan. En tiedä irrottaudutaanko enää ikinä.
Pentillä voi olla aikamoiset haasteet saada minua lähi aikoina mihinkään reissuun, minne ei voi ottaa koiraa mukaan. Toisaalta ensi kesä meneekin ehkä mökkeillessä Itä-Suomessa, joten voimme jatkaa tätä vieri hoitoa Purnun kanssa vielä pitkään...
Lisäksi voin kertoa erilaisia hätätilanteita elämässäni kohdattuani, että en pyörry verta nähdessäni, sairaskohtaukset menee myös ja ensiapu. Mutta älkää koskaan panostako kykyihini soittaa paniikissa puhelimella, yhtä hyvin käsiini voisi antaa avaruuaseman tai ydinsukellusveneen.
Maanantaina käytiin sitten Purnun kanssa Mustissa ja Mirrissä hakemassa lahja kortti tuolle ihanalle ihmiselle, jonka osoite selvitettiin puhelin numeron avulla ja toivottavasti hänelle on omine koirineen siitä iloa. Olen ikuisesti kiitollinen :)
Lopuksi 260 lomakuvaaa.....Vitsi vitsi!
Kuollut meri
Kameli Kemeli
Hotellin "vaatimaton" ranta
Auringonlasku (nousuja en ole koskaan lomalla nähnyt)
Turistiloita turisemassa joutavia...
Hyvä, että Purnu on ehjä ja hengissä ja kaikki on hyvin! Tuo on varmasti jokaisen koiranomistajan pelko ja kauhu. Onneksi on ihania ihmisiä, jotka auttavat. Ja on Purnulla tainnut olla roppa kaupalla hyvää onneakin, onneksi.
VastaaPoistaKoirien suojelusenkeli oli hereillä. Ihanaa
VastaaPoista