Joulukuun amatöörimäistä puuhastelua...
Kun koko vuoden ihmismieltä sekoittaneet ongelmat viimein selkisivät, osa onnekkaasti, osan kanssa vaan eletään eteenpäin, niin Purnukin taitaa saada ihmisensä 100% huomion takaisin. Ja voin sanoa, että alkaa pienessä miehessä näkyä, kun puuhastelemaan tottuneen koiran kanssa hoidetaan vain perus lenkkeily aamu ja iltapisseineen ja satunnaisina iltoina ollaan puuhastelevinaan jotain aktiviteetteja.
Muutaman kotikoirakuukauden aikana Purnu on ilmoittanut selkeästi, että kotikoiruus ei ole todellakaan sen juttu.
Purnu ei ole koskaan haukkunut sisällä kuin ovi kellon soidessa. Mutta nyt loppu syksystä se alkoi haukahdella ensin aina kun naapuri ajoi autonsa pihaan. Pikku hiljaa haukahduksella on aloitettu ilmoittaa muistakin kadun tapahtumista. Että tulkaa vaan meiltä kysymään, mihin aikaan naapuri kotiutui illalla tai minä iltana roska-auto ajoi ohi. Miestä kuulustelin yhden iltapäivän suurin piirtein lamppu suunnattuna kasvoihin, että mitä on tapahtunut päivän mittaan. Onko sattunut jotain, onko koululaiset härnänneet ohikulkiessaan, vai onko naapurin auto väärän merkkien. Käytöksen muutos kun on niin ilmeinen. Meille on muuttanut poliisi koira.
Toissapäivänä sitten tajusin mikä on ehkä muuttunut. Me! Tämä on vielä teoria. Epäilen, että huomiotta jääminen iltaisin on nakertanut pienen koiruuden mieltä sen verran, että on pikku hiljaa alkanut veettämään kaikki ihan rankemman kautta. Pienellä haukahtelulla on saanut huomiota ja negatiivinenkin huomio on parempi kuin ei huomiota lainkaan.
Nyt testataan sitten teoriaa käytännössä. Kaksi päivää on nyt puuhasteltu yhtä ja toista. Tokoiltu, piiloteltu nameja, tehty pitkä metsä lenkki, etsitty Penttiä metsästä ja jumpattu. Vöhkäminen on vielä ennallaan, mutta katsotaan miten käy. Vahva arvaukseni on että hyvin. Sen olen oppinut, että jos käytös äkisti muuttuu jossain on vika. Toivon että vika on nyt meissä eikä mikään oire jostain vaivasta. Joululahjankin annoin etukäteen, kun ajattelin että parempi puuhastella nyt kuin vasta jouluna.
"Pitikö sen ne namut tänne tunkea"
Hierojalla käytiin taas ja nyt ensimmäisen kerran Purnu malttoi pötköttää ja jopa torkahti :) sekunniksi. Selkä oli parempi vaikka tunnustin, ettei oltu jumpattu niin paljon kuin piti. Nyt on taas parannettu tapamme siinäkin. On venytelty ja kuljettu hiljaa metsäsässä ja tehty jumppia. Seuraavaan hierontaan voidaan mennä kaikkemme antaneina.
Joulukuun alussa käytiin Pentin kanssa koiraharrastuksissa ilman koiraa eli Messarin näyttelyssä. Tähdättiin viideltä alkavaan TOKON maajoukkue karsintaan katselijoiksi, joten pyrrikehä jäi näkemättä mutta hienosti siellä oli pärjätty. Tokossa jaksettiin katsoa noin reilu 10 koirakkoa. Jos joku sen jälkeen väittää, ettei Toko ole yleisö laji niin valehtelee. Olisin kyllä toivonut, että TOKO-tuomarilla olisi ollut mikki. Ei olisi liikkeiden aikana tarvinnut siihen hölöttää, mutta kun lopuksi antoi aina palautetta koirakolle, niin olis ollut kiva kuulla mistä pisteitä oli ropissut ja mikä oli ollut hyvää tai huonoa.
En olisi uskonut, että TOKO kehään tarvitaan ensiapu väkeä, mutta niin lahjakkaasti sekosi yksi kilpailija koiran ja omiin jalkoihinsa, että pyörä tuolilla kiikutettiin pois mokoma onneton. Toivottavasti oli vain nyrjähdys. Kerran olen nähnyt kun omistaja kävelee päin parkkihallin sementtipylvästä täysin luottavaisena reippaasti koiraansa seuraten :) mutta, että ensiapua olisi tarvittu...??!!
Hauska hetki oli sekin kun kilpaileva koira innosta vapisten juoksi ensin merkille ja sitten kohti ruutua ja puolessa välissä alkaa empiä, hiljentää, pari sivu askelta ja yhtä kysymys merkkiä oleva hämmentynyt katse omistajaan....Kyllä oli tuomari, liikkkenohjaaja sekä omistaja hetken yhtä hölmistyneitä kuin koira, kun tajusivat, että jonkun pikkulapsi oli onnistunut pujahtamaan tokokehään ja onnellisena konttaili keskellä ruutua iloisen värisistä keiloista ja nauhoista lumoutuneena. Lumous tosin särkyi lapsen vanhemman kamikaze- syöksyyn toko-kehään ja lapsukaisen pikaiseen pois kiidätykseen. Kilpailija sai uusia liikkeen ja loppu hyvin kaikki hyvin :) Voi kun olisi saanut videolle ne ilmeet.
Roipetorilta kertyi kaikkea kivaa mukaan, kuten tämä kyltti.
Ilmoitin itseni ja Purnun viiden kerran naksutin-koulutukseen täällä Loviisassa. Koko naksuttelu meni minulta aikanaan jotenkin ohi. Se tuli silloin kun edellinen koira oli jo vanha. Ilmeisesti sen omaksuminen oli kiihkeimmillän ne neljä vuotta, kun meillä ei ollut koiraaa. Ja nyt kun Purnun kanssa käydään koulutuksissa niin aina ihmetellään, etteikö käytetä naksutinta. No ei käytetä kun en raukka ole ikinä tajunnut koko ideaa. Mutta nyt aion paikata aukon sivistyksessä ja mennä kurssille. Opiskellaan ja hyräillään hiljaa "Niks ja naks enkö muuttunutkaan viisaaks ja kauniimmaks...."
Nyt jatketaan Joululoman viettoa tuon vöhkivän pyrrykän kanssa ja katsotaan onko teoriassa perää. Tosin voihan ne olla tontut, jotka kolistelee jo nurkissa.
Kommentit
Lähetä kommentti