Purnun tassunjäljissä Pihku

Löydettiin vahingossa tehosteet...keksisi vielä miten ne saa pois?! Kun koko vuoden ihmismieltä sekoittaneet ongelmat viimein selkisivät, osa onnekkaasti, osan kanssa vaan eletään eteenpäin, niin Purnukin taitaa saada ihmisensä 100% huomion takaisin. Ja voin sanoa, että alkaa pienessä miehessä näkyä, kun puuhastelemaan tottuneen koiran kanssa hoidetaan vain perus lenkkeily aamu ja iltapisseineen ja satunnaisina iltoina ollaan puuhastelevinaan jotain aktiviteetteja. Muutaman kotikoirakuukauden aikana Purnu on ilmoittanut selkeästi, että kotikoiruus ei ole todellakaan sen juttu. Purnu ei ole koskaan haukkunut sisällä kuin ovi kellon soidessa. Mutta nyt loppu syksystä se alkoi haukahdella ensin aina kun naapuri ajoi autonsa pihaan. Pikku hiljaa haukahduksella on aloitettu ilmoittaa muistakin kadun tapahtumista. Että tulkaa vaan meiltä kysymään, mihin aikaan naapuri kotiutui illalla tai minä iltana roska-auto ajoi ohi. Miestä kuulustelin yhden iltapäivän suurin piirtein lamppu suu...

Garminin syke mittarissa on hauska ominaisuus. Kun on raahautunut kotiin ja lataa lenkin tietoja koneelle, ilmestyy sinne myös kartta juostusta reitistä. Samalla ilmestyy näkyviin myös ympäröimät tiet. Niinpä silmiin osui myös tie, jota ei aiemmin ole ollut. Uusi Loviisan pohjoispuolella metsää halkova moottori tie on poikinut koko joukon uusia teitä ja yhteyksiä. Nyt kun enimmät räjäyttelyt ovat jo ohi ja pahin kuormuri ralli pikku teillä on päättynyt sinne uskaltaa jo mennä uteliaana pällistelemään. Niinpä lähdettiin Purnukan kanssa tutkimaan onko uusi tien pätkä joka yhdistää pari erillistä lenkkiä todella olemassa. Alku matkasta peltojen jälkeen tuli vanha koira tuttu vastaan ja vakuutti,  että kyllä tie on olemassa. Matkan pituus kuitenkin yllätti ja kun moottoritienpohjaa ei alkanut kuulua ja iltapäivä alkoi hämärtyä ajattelin, että on rauhoitus soiton aika koti joukoille. Ilmoitettuani, että ei hätää minulla on otsa lamppu mukana, sain vastaukseksi, ettei ole kyllä mikä...