Syksyn satoa

Syksy on ollut säiden puolesta upea, mutta muu meno onkin ollut sitten tavan sohellusta. Rauhalliset illat, puhumattakaan rauhallisista viikonlopuista ovat olleet ennemmin haavetta kuin todellisuutta. Jos jossain on ollut sopiva rauhallinen hetki, niin olen onnistunut keksimään siihenkin jotain. Flunssan kourissa meni yksi viikko ihan punaiselle ristille. Koiralenkit kierrettiin, mutta mihinkään muuhun ei riittänyt energia. Nyt on sitten huhkittu rästiin jääneitä töitä kotosalla ja ollaan onneksi jo voiton puolella. Menot on olleet mukavia, mutta niitä on ollut liikaa.

No TOKO-puoli on ollut ihan retuperällä. Treenit on olleet minimaalisen lyhyitä. Iltapissilenkillä tehty liike tai pari, jos on jaksettu enää yömyöhällä sitäkään. Sisätiloissakin haastavin touhu on ollut naminpiilotusta. Koiramme lehdessä oli artikkeli että koiraakin voi uhata yliharjoittelu. Ei ole meidän Purnun uhkana todellakaan...!

Sitten kun yhtenä iltana viimein oli kaikki tähdet oikeassa asennossa ja sain itseeni puhallettua innon ottaa kunnolliset, suunnitellut harkat oli yllätys melkomoinen. Purnu toimi kuin enkeli, oli intoa ja huumoria. Kun sama toistui vielä kentälläkin ihanien tyttöjen läsnäollessa olin äimänä. Ilmeisesti tylsä syyskuu oli tehnyt tehtävänsä ja ne häthätää vedetyt pika harkat. Vietettyään tylsän syyskuun omia asioitaan umpimielisenä hoitavan ihmisen kanssa, peruslenkkeilyn parissa ilman krumeluureja, alkoi TOKOKIN tuntua tosimiehestä mukavalta vaihtelulta :)

Osasyynä on kyllä ilmojen viileneminen ja varmaan se, että hieronta ja sieltä saadut jumppaohjeet ovat tepsineet. Niskassa ollut alkava jumi on valjaitten myötä häipynyt. Selän jumi on huomattavasti parempi ja ravikin muuttunut peitsaamisesta kauniiksi raviksi. Saatiin vielä kehuja, että on noudatettu ohjeita. Kyllä vain. Meinasin pyörtyä kesken lenkin, kun yritin silmät kierossa vahtia vilistäviä käpäliä, että peitsaako vai ei. On rämmitty umpimetsälenkkejä ja soita, jotta saadaan selkä töihin.

Tälläinen luikero tuli marjareissulla vastaan :)

 

Kulttuuriakin on harrastettu. Kotkassa käytiin teatterissa katsomassa hieno Piaf ja siskon porukan kanssa saatiin kunnon naurut Espoon kaupunginteatterissa Esitystalous 2-tehtävä Espoossa. Purnu ei tosin päässyt mukaan, vaan jätettiin siskolle odottelemaan. Onneksi on niin helppo mukana kuljetettava. Huoleti jää vieraisinkin paikkoihin odottelemaan ja on kiltisti. Ei tarvitse pelätä, että paikat on remonttia vailla kun palataan. Purnulle 10+ yksin odottelusta.

 

Jälkeä on nyt loppukesästä tehty kerta viikossa. Keppi-ilmaisuun kaivattaisiin vähän vinkkejä. Purnu on niin jäljen lumoissa, että sivuutta kepukat pienellä pysähdyksellä.Täytyy olla tosi tarkkana, että ehtii perässä rämpiessä huomata. Nami ei kiinnosta siinä vaiheessa, vaan eteenpäin on hirveä hinku. Täytyy nyt koittaa jotenkin saada hoksaamaan, että ne on ne jonninjoutavat kepukat, mitä sieltä himoitaan, eikä pelkkä jäljen seuraaminen. Hyviä neuvoja otetaan vastaan. Huonotkin käy.

 

Avarrettiin tällä viikolla maailmaa ja käytiin jälkiporukan kanssa tekemässä jälki pelolle. Kaikki lähes ekakertalaisia pellolla. Tehtiin kaikki virheet. Liian tuore jälki (ei maltettu odottaa), liian helppo (suora, kulma, suora). Suurinosa kepukoista jäi heinikkoon sen verran oli vauhtia ja intoa. Kun normaali saldo on metsäjäljellä  5 keppiä 6:sta niin nyt ilmaistiin 2 keppiä 5:stä. Mutta muutoin oli ihan kivaa vaihtelua metsässä rymistelyyn. Täytyy yrittää vielä päästä ennen talvea. Siellä pellolla voisi koittaa petrata sitä ilmaisuakin, kun ei tarvitse keskittyä pystyssä pysymiseen.

 

 Miksi nuo pääsi jo??? 

 

Jäikö niiltä syötävää??

Miun vuoroooooo!!!!

 

 

No syksy tulee, mutta vielä on kesää jäljellä vielä tuleee .....

 

...kissan päiviä...

...ja hienoja koiranilmoja...