Kansainvälistä huippu-urheilua ja mitali kakku kahveja!
Korrien toko-koulutus on parin viikon päästä. Koko kesä on mennyt uusien oppien sisäistämisessä ja on kyllä ollut ihan hyväksi meille. Paria painajaismaista harjoitusta lukuun ottamatta, suunta on ollut hyvä. Painajaisharkoistakin opittiin arvokkaita asioita elämästä. Minä olen topakampi, harkat selkeämpiä ja Purnu touhukkaampi.
Olen myös oppinut lopettamaan ajoissa. Ennen kun Purnu teki harkat hyvin, tuli kerjätyksi verta nenästä ja otettua vielä se yksi liike, ja sitten vielä yksi ja yksi...kunnes ei mennyt enää hyvin. Nyt olen keksinyt miten lopetan ajoissa. Otan harkkoihin lähtiessä minimaalisen pienen määrän palkkkionamuja taskuun. Siitä seuraa se, että en raaski niitä jaella ihan löperönä ja pystyn tekemään vain tietyt ennalta päätetyt harkat, koska muutoin käy köpelösti. Voin sanoa, että ei ole harvassa ne kerrat, kun olisin vielä jatkanut jos namitasku ei olisi varoittavasti tyhjennyt. Tunnustan nimeni on Sari ja olen Palkkaholisti!
Nyt pitäisi ennen Korriloita ottaa kerran Voi liikkeet putkeen, jotta nähtäisiin missä ollaan menossa kesän kokeilujen jälkeen kisoja ajatellen. Ongelmaliikkeisiin saisi nyt apuja, mutta kun se meidän ongelma ei ole niinkään koirassa ja liikkeissä vaan ihmisessä. Otan Purnun kuitenkin mukaan, kun on niin mukavaa seuraa :) Koetan keskittyä tekemään hyvät harkat meille molemmille.
Vasta eilen huomasin sujauttavani herkkuja passiivisena kerjäävän pyrrin kitaan työ eväitä tehdessä. Siellä se Löperö-Sari vaanii tilaisuutta sössiä hyvin alkanut edistyminen.
Heinä kuussa heilahti Häkki Purnulle. Kierreltyäni Mustit ja Mirrit sun muut elikkoliikkeet etsien Kia Cerratoon (mallia ei edes valmisteta enää) sopivaa koira häkkiä, löytämättä sitä, päätin tilata sellaisen. Sinne hurahti osa kesälomarahoista enkä halua kuulla, että jonkun autotallin perukoilla olisi ollut joutava juuri meidän Kian rupppanaan sopiva malli. Joensuun suunnasta häkin sitten tilasin ja tein parhaani mittaillessani tekijälle Kian todella mallikasta paksia. Oli uloketta ja mutkaa ja muotoa. Insinööri, joka sen on suunnitellut ei ole kuullutkaan aurinkokuningas Tami Tammisesta ja hänen iskulauseestaan "Keep it simple stupid!"
Tekijä pyysi useampaan kertaan tarkistamaan mitat niin, etten lopulta minäkään enää uskonut mittanauhaan enkä itseeni. Kun häkki viimein tuli olin aivan varma, ettei häkki mahdu autoon lainkaan. Mutta kiitos yläkertaan ja Joensuun suuntaan alan ammattilaiselle. Häkki oli aivan sopiva ja todella hyvä. Bingo pöydässä kolme. Ilmoitin Pentille, että seuraavaa autoa vaihdettaessa se valitaan sillä perusteella, että häkki mahtuu paksiin. Samaa jännitystä en enää kestä. Rahatkin meni :)
Hauskinta tässä on se että Purnu, joka ei halua mennä autoon, menee nyt autoon suht mukavasti. Lisäksi rakkine, joka on 4 vuotta istua töröttänyt kaikki matkat läähättäen ja limaa erittäen auton takapaksissa, menee nyt pian auton lähdettyä liikkeelle levollisesti maaaten ja pötköttää tyytyväisenä putkassaan. Jos olisin tämän tiennyt olisin hankkinut kopperon jo aiemmin. En kyllä ymmärä mikä on muuttunut. Tilaa on saman verran, auto on sama. Ilmeisesti maailma on erilainen kalterien takaa katsottuna.
Jälkimetsässä on käyty. Nyt hirveässä louhikossa eli Loviisalaisessa perusmaastossa Purnu hukkasi jälkensä aivan täydellisesti. Kaikki alkoi takajäljestä janalta, mitä se ei ole aiemmin koskaan tehnyt. Siitä selvisi omin avuin. Ensimmäisen kepin jälkeen hukattiin jälki. Siellä sitten puikkuloitiin louhikossa edes takaisin, kun Purnu yritti ratkoa ongelmaa urheasti. Lopulta kun alkoi ryytyä ehdotin, että jos palattaisiin takaisinpäin. Lopulta Purnu nappasi jäljen uudestaan ja loppu menikin ihan hyvin, mutta louhikosssa poukkoilu oli kyllä vienyt koiruudelta tarmon ja ehkä hieman itseluottamustakin. Mutta virheistä oppii, se tuntuu olevan kesän teema :) Minäkin onnistuin pariin kertaan putoamaan johonkin sammalen peittämään kivenkoloon minkä seurauksena nilkka sai vähän siipeensä.
Mutta eipä nilkka haitannut, kun oli kivaa tiedossa. Purnun kasvattajalle tuli englannista asti vieraita pentua hakemaan ja niinpä päästiin osallistumaan Tottakai Fun Day agilityyn sateisena lauantaina. Alunperin kun asiasta oli puhetta totesin etten pääse, kun kotipaikan viinmarjankeruutalkooot ovat aina tuossa elokuun puolivälissä. Kuuma kesä kypsyttikin marjat jo viikkoa aikaisemmin kuin normisti. Kun Seija laittoi viestiä, että ettekö oikeesti meinaa tulla olin unohtanut koko tapahtuman. Olin luvannut jo lähteä Pentin kera parisuhdematkalle Itikseen.
No kaikki saatiin mahtumaan lauantaihin. ITÄKESKUS-MM KISAT-AGILITY sulassa sovussa samaan päivään. Kello 9.00 törötettiin jo Itiksessä rahat ojossa ja paluumatkalle lähdettiin ajoissa. Onneksi, sillä Kiitolinjan rekka oli innostunut myös agilitystä ja yrittänyt hypähtää motarin kaiteen yli ja tukkinut sitten tien. Kieputtuamme kilometri tolkulla jossain pikku teillä meren ja motarin välissä, pääsimme viimein ajoissa kotiin. Mies jäi kotiin katsomaan maratonia ja keihäsfinaalia ( en ymmärrä valintaa, kun vaihtoehtona oli katsella koiria vesisateessa) ja me Purnun kanssa suunnattiin Heinlahteen.
Onneksi Strettonin perhe piti ensin pienet harkat esteillä, että palautui esteet meidänkin mieliin ja sitten oli kaksi kisaa. Ensin Gamblers game, jossa todella pitkän minuutin aikana piti kerätä esteitä/pisteitä niin paljon kuin ehti. Ja ehdittiinhän me. Hädin tuskin erotin pillin vihellystä keuhkojen vinkunalta. Nyt tiedän miksi keski-ikäiset saavat infrakteja. Äly poistuu ruumista, kun kuulee sanat: Leikkimielinen kisa! Toinen kisa oli sitten hyppykisa missä oli ihan saneltu järjestyskin suorittaa esteet. Purnu osasi jälleen numerot paremmin kuin minä ja korjasi ratavirheeni tyynesti.
En osaa sanoa kummalla oli kivempaa, sillä ihan kieli poskessa kaahotettiin intoa piukeana molemmat.
Oli kyllä joutavan rentouttava ihana päivä mukavien ihmisten kera :) Saatiin vielä hieno rusettikin palkinnoksi jälkimmäisestä kisasta. Täytyy vielä selvittää mistä autoliikkeestä sen palkinto maasturin voi noutaa ;)
No päätettiin sitten apukokin kanssa leipoa vielä tämän kesän parasta marjapiirakkaa. Helppo, nopea ja taivaallisen hyvä. Kiitos reseptistä siskolle, joka ennakkoluulottomasti kokeilee kaikkea uutta ja me saamme olla koemaistajina :)
Olen myös oppinut lopettamaan ajoissa. Ennen kun Purnu teki harkat hyvin, tuli kerjätyksi verta nenästä ja otettua vielä se yksi liike, ja sitten vielä yksi ja yksi...kunnes ei mennyt enää hyvin. Nyt olen keksinyt miten lopetan ajoissa. Otan harkkoihin lähtiessä minimaalisen pienen määrän palkkkionamuja taskuun. Siitä seuraa se, että en raaski niitä jaella ihan löperönä ja pystyn tekemään vain tietyt ennalta päätetyt harkat, koska muutoin käy köpelösti. Voin sanoa, että ei ole harvassa ne kerrat, kun olisin vielä jatkanut jos namitasku ei olisi varoittavasti tyhjennyt. Tunnustan nimeni on Sari ja olen Palkkaholisti!
Nyt pitäisi ennen Korriloita ottaa kerran Voi liikkeet putkeen, jotta nähtäisiin missä ollaan menossa kesän kokeilujen jälkeen kisoja ajatellen. Ongelmaliikkeisiin saisi nyt apuja, mutta kun se meidän ongelma ei ole niinkään koirassa ja liikkeissä vaan ihmisessä. Otan Purnun kuitenkin mukaan, kun on niin mukavaa seuraa :) Koetan keskittyä tekemään hyvät harkat meille molemmille.
Vasta eilen huomasin sujauttavani herkkuja passiivisena kerjäävän pyrrin kitaan työ eväitä tehdessä. Siellä se Löperö-Sari vaanii tilaisuutta sössiä hyvin alkanut edistyminen.
Heinä kuussa heilahti Häkki Purnulle. Kierreltyäni Mustit ja Mirrit sun muut elikkoliikkeet etsien Kia Cerratoon (mallia ei edes valmisteta enää) sopivaa koira häkkiä, löytämättä sitä, päätin tilata sellaisen. Sinne hurahti osa kesälomarahoista enkä halua kuulla, että jonkun autotallin perukoilla olisi ollut joutava juuri meidän Kian rupppanaan sopiva malli. Joensuun suunnasta häkin sitten tilasin ja tein parhaani mittaillessani tekijälle Kian todella mallikasta paksia. Oli uloketta ja mutkaa ja muotoa. Insinööri, joka sen on suunnitellut ei ole kuullutkaan aurinkokuningas Tami Tammisesta ja hänen iskulauseestaan "Keep it simple stupid!"
Tekijä pyysi useampaan kertaan tarkistamaan mitat niin, etten lopulta minäkään enää uskonut mittanauhaan enkä itseeni. Kun häkki viimein tuli olin aivan varma, ettei häkki mahdu autoon lainkaan. Mutta kiitos yläkertaan ja Joensuun suuntaan alan ammattilaiselle. Häkki oli aivan sopiva ja todella hyvä. Bingo pöydässä kolme. Ilmoitin Pentille, että seuraavaa autoa vaihdettaessa se valitaan sillä perusteella, että häkki mahtuu paksiin. Samaa jännitystä en enää kestä. Rahatkin meni :)
Hauskinta tässä on se että Purnu, joka ei halua mennä autoon, menee nyt autoon suht mukavasti. Lisäksi rakkine, joka on 4 vuotta istua töröttänyt kaikki matkat läähättäen ja limaa erittäen auton takapaksissa, menee nyt pian auton lähdettyä liikkeelle levollisesti maaaten ja pötköttää tyytyväisenä putkassaan. Jos olisin tämän tiennyt olisin hankkinut kopperon jo aiemmin. En kyllä ymmärä mikä on muuttunut. Tilaa on saman verran, auto on sama. Ilmeisesti maailma on erilainen kalterien takaa katsottuna.
Jälkimetsässä on käyty. Nyt hirveässä louhikossa eli Loviisalaisessa perusmaastossa Purnu hukkasi jälkensä aivan täydellisesti. Kaikki alkoi takajäljestä janalta, mitä se ei ole aiemmin koskaan tehnyt. Siitä selvisi omin avuin. Ensimmäisen kepin jälkeen hukattiin jälki. Siellä sitten puikkuloitiin louhikossa edes takaisin, kun Purnu yritti ratkoa ongelmaa urheasti. Lopulta kun alkoi ryytyä ehdotin, että jos palattaisiin takaisinpäin. Lopulta Purnu nappasi jäljen uudestaan ja loppu menikin ihan hyvin, mutta louhikosssa poukkoilu oli kyllä vienyt koiruudelta tarmon ja ehkä hieman itseluottamustakin. Mutta virheistä oppii, se tuntuu olevan kesän teema :) Minäkin onnistuin pariin kertaan putoamaan johonkin sammalen peittämään kivenkoloon minkä seurauksena nilkka sai vähän siipeensä.
Mutta eipä nilkka haitannut, kun oli kivaa tiedossa. Purnun kasvattajalle tuli englannista asti vieraita pentua hakemaan ja niinpä päästiin osallistumaan Tottakai Fun Day agilityyn sateisena lauantaina. Alunperin kun asiasta oli puhetta totesin etten pääse, kun kotipaikan viinmarjankeruutalkooot ovat aina tuossa elokuun puolivälissä. Kuuma kesä kypsyttikin marjat jo viikkoa aikaisemmin kuin normisti. Kun Seija laittoi viestiä, että ettekö oikeesti meinaa tulla olin unohtanut koko tapahtuman. Olin luvannut jo lähteä Pentin kera parisuhdematkalle Itikseen.
No kaikki saatiin mahtumaan lauantaihin. ITÄKESKUS-MM KISAT-AGILITY sulassa sovussa samaan päivään. Kello 9.00 törötettiin jo Itiksessä rahat ojossa ja paluumatkalle lähdettiin ajoissa. Onneksi, sillä Kiitolinjan rekka oli innostunut myös agilitystä ja yrittänyt hypähtää motarin kaiteen yli ja tukkinut sitten tien. Kieputtuamme kilometri tolkulla jossain pikku teillä meren ja motarin välissä, pääsimme viimein ajoissa kotiin. Mies jäi kotiin katsomaan maratonia ja keihäsfinaalia ( en ymmärrä valintaa, kun vaihtoehtona oli katsella koiria vesisateessa) ja me Purnun kanssa suunnattiin Heinlahteen.
Onneksi Strettonin perhe piti ensin pienet harkat esteillä, että palautui esteet meidänkin mieliin ja sitten oli kaksi kisaa. Ensin Gamblers game, jossa todella pitkän minuutin aikana piti kerätä esteitä/pisteitä niin paljon kuin ehti. Ja ehdittiinhän me. Hädin tuskin erotin pillin vihellystä keuhkojen vinkunalta. Nyt tiedän miksi keski-ikäiset saavat infrakteja. Äly poistuu ruumista, kun kuulee sanat: Leikkimielinen kisa! Toinen kisa oli sitten hyppykisa missä oli ihan saneltu järjestyskin suorittaa esteet. Purnu osasi jälleen numerot paremmin kuin minä ja korjasi ratavirheeni tyynesti.
(Kuva Seija Vikman)
Oli kyllä joutavan rentouttava ihana päivä mukavien ihmisten kera :) Saatiin vielä hieno rusettikin palkinnoksi jälkimmäisestä kisasta. Täytyy vielä selvittää mistä autoliikkeestä sen palkinto maasturin voi noutaa ;)
No päätettiin sitten apukokin kanssa leipoa vielä tämän kesän parasta marjapiirakkaa. Helppo, nopea ja taivaallisen hyvä. Kiitos reseptistä siskolle, joka ennakkoluulottomasti kokeilee kaikkea uutta ja me saamme olla koemaistajina :)
Pohja
1,5 dl vehnäjauhoa
1,5 dl kauraiutaleita
1 dl fariinisokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria
100 g voita sulatettuna (ei räjäytettynä pitkin mikron seiniä)
1 kananmuna
Täyte
1 prk (2 dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (vaahtona)
1 prk (250 g) mascarponea
1 prk (250 g) maitorahkaa
0,5 dl sokeria
Pinnalle
0,5-1 l tuoreita marjoja tms.
Kuivat aineet sekoitetaan, lisätään sula voi ja muna
Painele taikina piirakkavuoanpohjaan (ei reunoille)
Paista 200 asteessa n. 13 minuuttia
Sekoita vaahdotettu vaniljakastike ja muut täytteen aineet ja levitä jäähtyneen pohjan päälle.
Kippaa marjat päälle.
Apukokki hoitelee esitiskiä!
Kommentit
Lähetä kommentti