Lomailua

Kesä loma alkoi ja jos jonkun nyt pitäisi tätä blogia Purnun kuulumisista kirjoittaa niin se olisi koirahoitolan pitäjän homma. Hän nimittäin on näin lomamme aluksi viettänyt eniten aikaa koiramme kanssa. Ihan heti loman alkuksi suuntasimme viikoksi Kroatian auringon alle ja Purnu kiikutettiin Minnan hoitolaan hoitoon.

Edellinen Penni koiramme oli kahdesti eläessään koirahoitolassa. Kun ei ollut pennusta asti opetettu, että voi olla vieraassakin paikassa, niin vanhana oli sitten aina yhtä kamalaa viedä vanhus ne pari pakollista kertaa vieraaseen paikkaan hoitoon. Siis kamalaa ihmisjäsenelle. Koirallahan on periaatteessa kaikki hyvin. On suojaa, lenkit, ruokaa ja hoitoa. Eihän niin hyvin ole edes kaikilla ihmisillä. Silti joka kerta tuntui niin kuin jättäisi koiran heitteille.

Ei lisää huono omatunto matkustusintoa sen voin sanoa. 

Vanhalla koirallamme oli onneksi aivan ihana nuori luotto hoitaja, joka useimmiten pääsi meille asumaan loman ajaksi ja sai siitä hieman  tasku rahaakin. Nyt tuon saman perheen nuorempi siskos hoitaa edelleen kissojamme reissujen ajan samalla vankumattomalla luotettavuudella. Onneksemme :) Muutoin mies ei pääsisi ikinä matkoille kanssani.

No kun Purnun ottamista suunniteltiin niin tein periaate päätöksen. Päätin kasvaa ihmisenä ja samalla opettaa Purnun pennusta pitäen siihen, että vieraissakin oloissa voi olla. Ihan hoitolassakin ei niin kodinomaisissa oloissa. Totesin, että se on kummallekin helpompaa, sillä elämässä voi tulla hetkiä, jolloin on pakko viedä koira hoitolaan. Silloin on parempi, jos se on kummallekkin helppoa. Ihan pienenä aloitettiin aluksi viemällä Purnu viikonlopuksi  hoitoon. Hyvin meni. Nyt Purnu on jo tottunut hoitolassa kävijä. Minäkin selviän hommasta ilman puristusta rinnassa ja vakavaa ero ahdistusta ;)

Meille on Loviisan siunaantunut aivan ihana hoitola, jossa koirat saavat useamman kävelyn päivässä. Hoitola ei ole suuren suuri, joten on opittu varaamaan paikkakin ajoissa ja suunnittelemaan reissut hyvissä ajoin. Muutamat äkkihautajaisreissutkin on saatu Purnu hyvin hoitoon onneksi lyhyelläkin varoitus ajalla. Mikä parasta Purnu menee hoitolaan aivan innoissaan. Kun autosta ottaessa kysyy, että mennäänkö Minnalle, niin miekkonen painattaa remmi tiukalla kohti hoito paikkaa.

Nyt lomalla, kun oltiin viikko Kroatiassa ja seuraava yhden yön yli reissu oli tiedossa vain neljän päivän päässä, tunsin tutun ero ahdistuksen pukkaavan pintaan. Varsinkin kun Purnu vahti meitä reissusta tultuamme kuin haukka. Melkein aloin jo uskoa, että se voi sittenkin olla paimenkoira :D Olin aivan varma, että kun viedään se heti perään uudestaan niin pistää hanttiin. Turha luulo! Yhtä intoa piukeana kiskoi pihan poikki Minnan hellään huomaan.

Nyt kun viimein on kotiuduttu reissuista ja koira köllöttää tyytyväisenä kotona voin todeta, että kyllä nuo hoidossa olot ovat kovempi pala ihmisjäsenelle kuin koiralle. Purnu on silmittömän ihastunut hoitolan pitäjän tyttö koiraan ja nyt oli vielä olllut 3 muutakin ihanaa tyttöstä samaan aikaan hoidossa, joten voin kuvitella, että eräs herra on nauttinut reissustaa. Kerrankin on saanut ihmetellä rauhassa tyttölöitä koko päivän. Minäkin toivun erosta pikkuhiljaa ;) ja täytyy vaan todeta, että hyvä hoitoapaikka ja kissa/koiravahti on taivaan lahja tälläiselle pöljälle ihmiselle.

http://www.loviisanelainhoitola.com/

Nyt aionkin nauttia loppulomasta ja nyhvätä ihanien koiraharrastusten parissa ilman eroahdistusta :)