Kun muurahainen puree....
Tällä lomalla on sitten ollut sää ja pyrri laidasta laitaan. Arin ja Sulon upean esineruutuvideon innoittamana ajattelin yhdistää vastan teko reissun ja esine ruudun. Nyt ei harmita kuin se, että video jäi ottamatta olisi saaneet muutkin nauraa. Arvasin, että helle lukemat eivät ainakaan vauhdikasta esitystä takaa. Enempi halusinkin testata tuota työmoraalia hankalissa oloissa.Varsinkin kun saatiin Niemen Elinalta pyyhkeitä siitä, että vaadin liian löperösti ja jakelen palkkioita tekemättömästä työstä. Siihen on kyllä syynä työni pörssi yhtiössä. Siellähän johtajia palkitaan jo siitä parillasadallatuhannella, että jaksavat kirjoittaa nimensä työsopimukseen.
No esineet metsään ja sisuuntuneena löperöksi sanomisesta laitoin 4 kpl 3 sijaan. Pyrri singahti töihin. 2 ekaa tulee ihan vauhdikkaasti. Ei siis todellakaan sama vauhdin määre km/h kuin Arin ja Sulon esityksessä, vaan enempi Purnukm/h. Niihin helle lukemiin kuitenkin hyvä jopa Purnulta. Kolmannen esineen kohdalla vilkaisee lähtiessä minua sen näköisenä, että "Et oo tosissas!!". Vauhti muuttuu säästöliekille, jota näkee etelässä rakenusmiehillä hotelli työmaalla.
Sitten kesken neljännen haun näen kuinka pyrri päättää pitää lakisääteisen ja kylmän rauhallisesti asettuu pitkälleen suoputikkoon. Siellä se makoilee silmät sirrillään ja katselee puita ja taivasta. Ilmiselvästi nautiskelee kosteasta sammalesta painanteessa. Meinaan ensin huutaa lisäkäskyn, mutta päätän sitten katsoa miten homma etenee. No ei etene, pitkään toviin. Siellä Purnu pötköttelee, lötköttelee ja iihailee minuutti tolkulla. Naatiskelee savolaisittain. Olen jo aivan varma, ettei muista koko tehtävää tai on päättänyt lyödä hanskat tisikiin. Sitten työn raskaan raataja nousee kävelee parimetriä, poimii tyynesti viimeisen esineen, jolkottelee takaisin ja sylkäisee pallon jalkoihini. Tehtävä suoritettu, Roger. Revi siitä sitten työmoraalia.
Vastoja taitellessani hyräilen biisiä kouluttaja Elinalle "On se hyvä ettet näe meitä nyt, en tahdo että vuoksemme sä...."
No Elinan opeilla on nyt saatu kuitenkin Purnuun tosi kivasti vauhtia ja intoa TOKO harkoissa. Keskinopeudet kaikessa tekemisessä ovat nousseet. Lisälöytönä vauhdista palkkaukseen semmoinen karvainen tasku, johon namin voi vielä piilottaa. Nami ja lelu yhdistelmä toimii Purnulla. Yhdessä sitten riekkumisen jälkeen vielä kaivetaan litistelty lihapulla limaisen teddykarvan keskeltä. Hienoa Purnun mielestä.
Sitten, jottei meikäläinen hehkuttelisi liikaa, hukkuu irtoamiset. Kaikissa liikkeissä. Noutamaan lähtö, eteenmeno jopa hyppy. Voi veeee!!! No parinpäivän itsetutkiskelu ja huomaan vauhtia hakiessani huitoneeni käsillä kuin Jorma Uotinen tanssiesityksissään. Käsimerkki on tahattomasti syrjäyttänyt suullisen käskyn tehon. Ei kun palauttelemaan.Yritän lohduttaa itseäni, että menee varmaan pian ohi. Ei mene. Joudutaan palaamaan ihan alkuun pois toko liikkeistä. Aamu lenkillä, kun normaalisti vaan lasken irti, niin nyt otan koiran sivulle istumaan, irroitan remmin ja sanon käsiä heiluttelematta, että "Saa mennä". Purnu katsoo minua, kuin lehmä uutta veräjää ja nytkähtelee epävarmasti. Lopulta aamulenkin vetovoima voittaa ja lähtee epävarmasti liikkeelle, iloiset kehut ja mennään. Hyödynnän myös tolkuttoman innon hyppiä kiville. Koira sivulle aina, kun tuttu hyppykivi tulee kohdalle ja kädet kuriin ja kiipeä käsky. Pikkuhiljaa nytkyt vähenee ja kun ruokakupin ja A-esteen kanssa tehdään vielä samaa, niin lopulta taas puhe merkitsee enemmän.
Ja lopulta tänään onnistuneet lähdöt, nopeat siirtymiset ja intoa puhkuva koira tokoharkoissa, vaikka sataa kaatamalla. Ihana lopetus päivälle. Toivottavasti tämä ongelma on nyt voitettu, ennenkuin ehdin kehitellä jonkin uuden. Kaiken lisäksi minä en sählää, enkä palkitse löperösti. Liikkeiden alut ja loput on selkeitä, ja on hauskaa kummallakin. Kivaa kun kerran vuodessa on tälläinen täydellinen toko treeni, sitä voi muistella silloin kun ei vaihteeksi mikään onnistu :)
Varokaa sitten muurahaisia. Purnu käveli pahaa aavistamatta pyörätiellä, kun äkisti alkoi ontua ja sitten heittäytyi tassut taivasta kohti keskelle pyörätietä. Miehen kanssa säikähdettiin, että nyt sattui pahasti ja juostiin hätiin. Purnun takakäpälän anturasssa roikkui hampaineen raivokas kekomuurahainen. Semmoinen peto voi vammauttaa pahasti loppu iäksi ja jopa purra jalan poikki...ainakin Purnun mielestä.
No esineet metsään ja sisuuntuneena löperöksi sanomisesta laitoin 4 kpl 3 sijaan. Pyrri singahti töihin. 2 ekaa tulee ihan vauhdikkaasti. Ei siis todellakaan sama vauhdin määre km/h kuin Arin ja Sulon esityksessä, vaan enempi Purnukm/h. Niihin helle lukemiin kuitenkin hyvä jopa Purnulta. Kolmannen esineen kohdalla vilkaisee lähtiessä minua sen näköisenä, että "Et oo tosissas!!". Vauhti muuttuu säästöliekille, jota näkee etelässä rakenusmiehillä hotelli työmaalla.
Sitten kesken neljännen haun näen kuinka pyrri päättää pitää lakisääteisen ja kylmän rauhallisesti asettuu pitkälleen suoputikkoon. Siellä se makoilee silmät sirrillään ja katselee puita ja taivasta. Ilmiselvästi nautiskelee kosteasta sammalesta painanteessa. Meinaan ensin huutaa lisäkäskyn, mutta päätän sitten katsoa miten homma etenee. No ei etene, pitkään toviin. Siellä Purnu pötköttelee, lötköttelee ja iihailee minuutti tolkulla. Naatiskelee savolaisittain. Olen jo aivan varma, ettei muista koko tehtävää tai on päättänyt lyödä hanskat tisikiin. Sitten työn raskaan raataja nousee kävelee parimetriä, poimii tyynesti viimeisen esineen, jolkottelee takaisin ja sylkäisee pallon jalkoihini. Tehtävä suoritettu, Roger. Revi siitä sitten työmoraalia.
Vastoja taitellessani hyräilen biisiä kouluttaja Elinalle "On se hyvä ettet näe meitä nyt, en tahdo että vuoksemme sä...."
No Elinan opeilla on nyt saatu kuitenkin Purnuun tosi kivasti vauhtia ja intoa TOKO harkoissa. Keskinopeudet kaikessa tekemisessä ovat nousseet. Lisälöytönä vauhdista palkkaukseen semmoinen karvainen tasku, johon namin voi vielä piilottaa. Nami ja lelu yhdistelmä toimii Purnulla. Yhdessä sitten riekkumisen jälkeen vielä kaivetaan litistelty lihapulla limaisen teddykarvan keskeltä. Hienoa Purnun mielestä.
Sitten, jottei meikäläinen hehkuttelisi liikaa, hukkuu irtoamiset. Kaikissa liikkeissä. Noutamaan lähtö, eteenmeno jopa hyppy. Voi veeee!!! No parinpäivän itsetutkiskelu ja huomaan vauhtia hakiessani huitoneeni käsillä kuin Jorma Uotinen tanssiesityksissään. Käsimerkki on tahattomasti syrjäyttänyt suullisen käskyn tehon. Ei kun palauttelemaan.Yritän lohduttaa itseäni, että menee varmaan pian ohi. Ei mene. Joudutaan palaamaan ihan alkuun pois toko liikkeistä. Aamu lenkillä, kun normaalisti vaan lasken irti, niin nyt otan koiran sivulle istumaan, irroitan remmin ja sanon käsiä heiluttelematta, että "Saa mennä". Purnu katsoo minua, kuin lehmä uutta veräjää ja nytkähtelee epävarmasti. Lopulta aamulenkin vetovoima voittaa ja lähtee epävarmasti liikkeelle, iloiset kehut ja mennään. Hyödynnän myös tolkuttoman innon hyppiä kiville. Koira sivulle aina, kun tuttu hyppykivi tulee kohdalle ja kädet kuriin ja kiipeä käsky. Pikkuhiljaa nytkyt vähenee ja kun ruokakupin ja A-esteen kanssa tehdään vielä samaa, niin lopulta taas puhe merkitsee enemmän.
Ja lopulta tänään onnistuneet lähdöt, nopeat siirtymiset ja intoa puhkuva koira tokoharkoissa, vaikka sataa kaatamalla. Ihana lopetus päivälle. Toivottavasti tämä ongelma on nyt voitettu, ennenkuin ehdin kehitellä jonkin uuden. Kaiken lisäksi minä en sählää, enkä palkitse löperösti. Liikkeiden alut ja loput on selkeitä, ja on hauskaa kummallakin. Kivaa kun kerran vuodessa on tälläinen täydellinen toko treeni, sitä voi muistella silloin kun ei vaihteeksi mikään onnistu :)
Varokaa sitten muurahaisia. Purnu käveli pahaa aavistamatta pyörätiellä, kun äkisti alkoi ontua ja sitten heittäytyi tassut taivasta kohti keskelle pyörätietä. Miehen kanssa säikähdettiin, että nyt sattui pahasti ja juostiin hätiin. Purnun takakäpälän anturasssa roikkui hampaineen raivokas kekomuurahainen. Semmoinen peto voi vammauttaa pahasti loppu iäksi ja jopa purra jalan poikki...ainakin Purnun mielestä.
Kommentit
Lähetä kommentti