Houston we got a problem....
Nyt on tullut tehtyä vanha moka toko harjoittelussa eli sorruttu tylsyyden syntiin. Ennen kisoja tehtiin tietty viimeiset kerrat liikkeitä mahdollisimman kisan mukaisesti ja järjestyksessä.Hiottiin loppuja ja alkuja, niitä mitkä normaalisti ovat harjoituksissa vähemmällä huomiolla.Vire kesti kisoissa silti hyvin. Kisoissa havaittu harjoittelu moka "liian lyhyet aina samat matkat" on nyt kisan jälkeisissä harkoissa osoittautuneet oikeaksi ongelmaksi.Koirani päässä on todella tarkka metrimitta. No ei siinäkään mitään hätää olisi ollut, mutta nyt jää monen miehen putki ajattelu toiseksi meikäläisen aivo toiminnan rinnalla.
Mitä siis menen tekemään...jatkan liikkeiden harjoittelua pitemmillä matkoilla, istumisineen, odottamisineen ja luovutuksineen, kun pitäisi pr..kle harjoitella vain ja ainoastaan matkaa ja vauhtia ja pitää hauskaa. Viedä yhdessä kapula kentän toiseen laitaan...juosta toiseen laitaan ja ottaa juoksu kisa kumpi ehtii ensin takaisin.Kisata kumpi ensin ruudussa, tehdä törkeitä varas lähtöjä ja syödä lihapullia voittajan kanssa ja pitää lystiä. Tehdä väliin höpö temppuja, vaikka niissä on vaara murtaa nenänsä. Mutta ei kun meikäläisen päässä tönöttää vaan yksi ajatus se kirottu matka. Kuka vaihtoi minulle miesten putkiaivot ja missä välissä. Jos sieltä Kotkan hallista löytyy nurkasta vähän käytetyt naisten aivot ne ovat minun.
Kiitos Toko kehien suojeluspyhimykselle, joka tänään lähetti nuoren pojan kenttämme laitaan harjoittelemaan ohituksia nuoren sakemannihusky- sekoituksensa kanssa (oli muuten upean näköinen sekoitus ja kiva luonne). Pojan kanssa jutellessani ihan asian perusteita, miten koiran huomio houkutellaan, ja miten kannattaa keskittyä ensin yhteen asiaan ja palkata siitä perusasiasta eli katsekontaktista, alkoi omissakin aivoissani joku herne liikkua. Kun ohitukset alkoivat heillä sujua namien ja kehujen avulla, lähdin omia surkeita harjoituksiani manaten Purnun kanssa kotiin. Nojatuolissa kotona sitten omakin herne liikahti ja tajusin, että kannattaisi tehdä itsekin sitä, mitä toiselle neuvoo, eli keskittyä olennaiseen.
No nyt on onni siinä, että olen laiska harjoittelemaan. Tylsiä toistoja on todella vähän pohjalla, joten korjausliike on helppo tehdä. Samalla voidaan vähän viritellä tuota vauhti puolta mikä Purnulla on heikoilla perus rauhallisen luonteensa ansiosta. Voidaan olla kuin Ellun Kanat ihan rauhassa ja pitää hauskaa. Kiitos tästä nopeasta valaistumisesta yläkertaan. Ihmetyttää vaan miten sitä aina säännöllisesti sortuu olemaan tylsä tonokkki. Tosin eihän se tylsä tahkoaminen hengästytä läheskään niin paljon kuin kunnon reippaiden harkkojen pito. Ehkä se on vain huono kunto, mikä ajaa ihmisen tylsäksi pakertajaksi :) Onneksi meillä on toukokuussa Elina Niemen koulutus päivä, ja saa taas uusia ajatuksia ja intoa.
Kevään kunniaksi pesin Purnun. Nyt tiedän miten saa pyrristä heinä seipään. Pesu shampoolla saa turkin sojottamaan kaikkiin ilman suuntiin iloisesti. Ehkä parin päivän päästä on jo laskeutunut normaaliksi. Mutta öljyn, tie suolan ja kuran hajuinen turkki on mennyttä, nyt tuoksuu shampoopullon etiketin mukaisesti sade metsälle ja kuulen melkein lintujen sirkutuksen, kunnes seuraava hirven paska kasa löytyy sulavasta kevät hangesta. Kevään tuoksua ja mielikuvituksen paluuta odotellessa ;)
Mitä siis menen tekemään...jatkan liikkeiden harjoittelua pitemmillä matkoilla, istumisineen, odottamisineen ja luovutuksineen, kun pitäisi pr..kle harjoitella vain ja ainoastaan matkaa ja vauhtia ja pitää hauskaa. Viedä yhdessä kapula kentän toiseen laitaan...juosta toiseen laitaan ja ottaa juoksu kisa kumpi ehtii ensin takaisin.Kisata kumpi ensin ruudussa, tehdä törkeitä varas lähtöjä ja syödä lihapullia voittajan kanssa ja pitää lystiä. Tehdä väliin höpö temppuja, vaikka niissä on vaara murtaa nenänsä. Mutta ei kun meikäläisen päässä tönöttää vaan yksi ajatus se kirottu matka. Kuka vaihtoi minulle miesten putkiaivot ja missä välissä. Jos sieltä Kotkan hallista löytyy nurkasta vähän käytetyt naisten aivot ne ovat minun.
Kiitos Toko kehien suojeluspyhimykselle, joka tänään lähetti nuoren pojan kenttämme laitaan harjoittelemaan ohituksia nuoren sakemannihusky- sekoituksensa kanssa (oli muuten upean näköinen sekoitus ja kiva luonne). Pojan kanssa jutellessani ihan asian perusteita, miten koiran huomio houkutellaan, ja miten kannattaa keskittyä ensin yhteen asiaan ja palkata siitä perusasiasta eli katsekontaktista, alkoi omissakin aivoissani joku herne liikkua. Kun ohitukset alkoivat heillä sujua namien ja kehujen avulla, lähdin omia surkeita harjoituksiani manaten Purnun kanssa kotiin. Nojatuolissa kotona sitten omakin herne liikahti ja tajusin, että kannattaisi tehdä itsekin sitä, mitä toiselle neuvoo, eli keskittyä olennaiseen.
No nyt on onni siinä, että olen laiska harjoittelemaan. Tylsiä toistoja on todella vähän pohjalla, joten korjausliike on helppo tehdä. Samalla voidaan vähän viritellä tuota vauhti puolta mikä Purnulla on heikoilla perus rauhallisen luonteensa ansiosta. Voidaan olla kuin Ellun Kanat ihan rauhassa ja pitää hauskaa. Kiitos tästä nopeasta valaistumisesta yläkertaan. Ihmetyttää vaan miten sitä aina säännöllisesti sortuu olemaan tylsä tonokkki. Tosin eihän se tylsä tahkoaminen hengästytä läheskään niin paljon kuin kunnon reippaiden harkkojen pito. Ehkä se on vain huono kunto, mikä ajaa ihmisen tylsäksi pakertajaksi :) Onneksi meillä on toukokuussa Elina Niemen koulutus päivä, ja saa taas uusia ajatuksia ja intoa.
Kevään kunniaksi pesin Purnun. Nyt tiedän miten saa pyrristä heinä seipään. Pesu shampoolla saa turkin sojottamaan kaikkiin ilman suuntiin iloisesti. Ehkä parin päivän päästä on jo laskeutunut normaaliksi. Mutta öljyn, tie suolan ja kuran hajuinen turkki on mennyttä, nyt tuoksuu shampoopullon etiketin mukaisesti sade metsälle ja kuulen melkein lintujen sirkutuksen, kunnes seuraava hirven paska kasa löytyy sulavasta kevät hangesta. Kevään tuoksua ja mielikuvituksen paluuta odotellessa ;)
Kommentit
Lähetä kommentti