Kisakuumetta ja naishuolia

Loma viikkoni päättyi ja paluu töihin sai koiran ja miehen tanssimaan zatzatsaata pelkästä helpotuksesta. Nyt voivat ukot rauhassa nukkua aamulla, eikä ole kukaan vouhaamassa lenkille lumikenkäilemään tai kaupungille asioille yms. pientä askaretta. Koirasta kyllä huomaa, kun on päivisin yksi vahdittava enemmän. Menee pienen koiran rutiinit ihan sekaisin. Miehen kanssa mukavan leppoisaksi hiottu päivä rytmi sekoaa täysin ja vahtimis työt tuplaantuuvat. Hyvä ettei vaatinut lisää palkkaa lisääntyneen työ kuorman takia.

Olin ajatellut tehdä lomalla toko harkkoja päivän valossa. Se melkein onnistuikin, kunnes tajusin että yksityinen valaistu harkka kenttäni eli Rauta kaupan parkkipaikka on arkena täynnä autoja ja asiakkaita. Melkein kävin valittamassa närkästyneenä liikkeessä ;) No en kuitenkaan, jatkettiin hämärä hommia. Kuuden jälkeen iltaisin oli jo ihan rauhallista.

Ihan viiden pisteen vihjeenä voin sanoa, ettei kannata hankkia valkoista ruutu nauhaa, jos aikoo harjoitella talvisin ulkona. Jouduin tekemään lisä investoinnin ja hankkimaan myös lilan. Erottuu hieman paremmin lumesta. Ylläri pylläri!

Sillä on ihmeellinen vaikutus ihmiseen, kun ilmoittautuu kisoihin. Yhtä-äkkiä sitä tuleekin harjoiteltuapaljon johdon mukaisemmin ja säännöllisemmin kuin ennen. Purnulle se sopii. Se jopa rupeaa iltaisin vähän odottelemaan, että josko tämä olisi se ilta kun harkataan. Tulee tuijottelemaan kysyvästi silmiin ja innostuu suunnattomasti, kun ilmoittaa, että no lähdetäämpä ottamaan ne harkat.

Ei kuitenkaan pidä luulla, että yksin Toko saisi Purnun innostumaan. Totuus on paljon raadollisempi. Se tietää että harkoissa saa nakkeja. Ja nyt kun se on kilojensa takia välipala kiellossa, niin nakit ovat nousseet valuuttana varsin korkeaan arvoon. Toisekseen se kyllä tykkää tehdä liikeitäkin ja leikkiä vähäsen minun mielikseni ja kehuille se on todella perso. Parasta on kuitenkin se, kun harkkojen jälkeen käydään kävely lenkki ja päivitetään alueen nais tilanne.
Nyt onkin ollut päivittämistä. Keväällä on ollut tässä meidän kulmilla ihania juoksuisia narttuja, jotka ovat omalta osaltaan tehneet harkat välillä todella vaikeiksi, kun miekkosen aatokset ovat olleet ihan muualla kuin kaukokäskyjen ihmeellisessä maailmassa. Lisäksi jatkuva tyttöjen kyttäily selvästi kiristää pikkuisen pienen miehen pinnaa.

Loviisassa kun ei ole sisähallia, niin pieni Toko-porukkammme on varannut pari kertaa kuussa Porvoon  teollisuusalueella olevaa Porvoon koiraharrastajien hallia tunnin ajan. Meitä on noin viisi kerrallaan pienessä hallissa, joten häiriöharjoittelu on todella taattua. Purnusta kyllä huomaa, että hieman meidän pientä miestä tosipaikan tullen jännittää, kun isommat urokset leikkii hieman riehakkaammin. Suuri rakkaus Dexi tyttökin varastaa välillä huomion jo pelkällä länsäolollaan. Olenkin tehnyt kompromissin, että hallilla ei opetella mitään vaikeaa vaan keskitytään hauskoihin temppuihin ja helppoihin liikkeisiin. Tärkein tavoite on ollut saada Purnu rauhalliseksi ja rennoksi ja oppia itse miten se parhaiten onnistuu. Siellä ei hermostuta, jos joku liike ei suju, vaan sitten viikolla treenataan sitä rauhallisemmissa oloissa. Tärkeintä on että on kivaa ja turvallista. Se onkin nyt tuottanut pikku hiljaa tulosta. Sunnuntaina Pentti erehtyi lähtemään mukaan ja joutui heti kuvaus hommiin. Siitä hyvästä minulla on nyt pari videota millä voin lohduttautua niinä päivinä kun mikään ei onnistu. Välillä menee kuitenkin hyvin ;D
Lämmittely kasi...

 

Kaukokäskyt,kuvaaja ei ihan ehtinyt mukaan...

 

Seuraaminen katsekontaktilla kerrankin! 

 

Ruutu, kuin telkkä pönttöön :)

 

Kännykkävideolaatu hieman heikohko mutta terapeuttinen vaikutus suuri ;)