Älytöntä elämää

Ihana viikko ja viikon loppu takana. Ei ole tehty mitään älyllistä tai edes järkevää. Eikä olla edes oltu erityisen fiksuja. Ei todellakaan. Viikko meni perus lenkkeilyn parissa. Jopa ihmis jäsenen ratsastus tunti tiistaina osoittautui liian vaativaksi.Kun ei osaa edes ympyrää kävellä. Hevonen meni kyllä sinne minne pyysi ja oli aivan ihana, mutta kun ihminen on luotu tekemään täydellisiä ellipsejä niin turha siinä on mitään kauniita voltti ympyröitä toivoa.

Keskiviikkona ilahdutin Purnua juoksu lenkillä "Ällö" Marikan kera. Marika on niitä harvoja ihmisiä , jotka ovat onnistuneet pääsemään Purnun pienen mustaan kirjaan. Marika pääsi sinne pöyhimällä Purnun turkin sekaisin ensi tapaamisella ja se riitti. Kaksi karvaa ristissä ja sukset ristissä lopun ikää. Toinen mustaan kirjaan joutunut on eräs nainen, joka jo oltuaan vahvasti mukavien ihmisten listalla pääsi mustaan kirjaan, kun leikillään "motkotti" Purnulle jostain. Purnun huumorin tajuhan on nolla. Ihan oikeasti. Leikillisesti motkotettu "sinähän kumma poika olet jne.." päätyi siihen, että Purnu, joka ei erota leikillistä höpötystä totisesta puheesta, veti turhasta moittimisesta herneen nenäänsä eikä ole sen jälkeen ollut kaveria naisen kanssa. Ei käy edes tervehtimässä. Jos jäädään juttelemaan niin istuu selin naiseen. Varsinainen Mökötuvan asukki!

Viikon lopussa minuun iski varsinainen järjen pimennys. Kun on tullut harkattua niin ailahtelevaisen satunnaisesti, päätin ilmoittaa Purnun kisoihin parin kuukauden päästä. No jos nyt tulisi vähän ryhtiä harjoitteluun, meni sitten kisat miten meni. Voidaan sitten jossitella kaikki kolme yhdessä kisa kahviossa :) ja syödä pullaa kisan jälkeen.

Mikään ei ole niin hienoa kisoissa, kuin se kisan jälkeinen JOS pisteiden laskeminen. Tokotuloskaavakkeessa pitäisi olla oma sarake JOS-pisteille, joihin kisan jälkeen voisi merkitä JOS kokonaispistemäärän. Jos räkä kurkussa ei olisi muuttanut käskyä kummaksi korinaksi ja jos reuna nauha ei olisi ruvennut läpättämään juuri silloin tuulessa ja jos olisin muistanut olla toheltamatta ja jos olisin ylipäätään muistanut, että koirakin pitää muistaa ottaa liikkeisiin mukaan. Kiva kuitenkin mennä kokeilemaan. Möllitoko jos löytyisi tähän väliin niin voisi käydä lietsomassa paniikin siellä huippuunsa :)

Älytön viikko jatkui lauantaisella pitkällä leppoisalla maaseutu lenkillä, kun tuli ilmoitettua itsensä toisen kerran puolimaratonille keväällä. Ihan samasta syystä kuin Tokoonkin....tulee sitten harjoiteltua. Voi näyttäkää joku sitä järjen valoa tännekin päin!!!

Purnun kanssa on tätä juoksu- tai ehkä oikeampi sana on hölkkä harrastusta tehty melkein koko ajan, kun se on asunut meillä. Uros koiran kanssa siinä on ilmennyt erinäisiä haasteita. Minulla on kyllä tosi kätsy juoksu vyö, mutta pyrin suunnittelemaan reitit niin, että Purnu saa juosta mahdollisimman paljon irti. Alussa kaikki meni hienosti. Mutta nyt kun reitit on käyneet tutuiksi, niin herra koira on päättänyt jättäytyä pitkälle jälkeen nuuskuttelemaan, piittaamatta mitään  huuteluista. Kiittämätön sittiäinen ;)
Kyllä se sieltä tulee, mutta kun siellä pyörä/hiekka teillä voi tulla muitakin liikkujia, niin vaarat ovat liian suuret, kun välimatka kasvaa liian suureksi.

Yritettyäni useita konsteja asian korjaamiseksi, tein periaate päätöksen. Juoksu lenkillä Purnun paikka on joukkojen edessä. Ehrnrootin viitoittamalla tiellä on nyt menty tämä ja viime viikko. Kun lasken sen irti, ajan sen edelle tsuptsup käskyllä. Jos se jää haistelemaan sillä on armonaikaa siihen asti, kun tulen kohdalle. Sitten hätistän sen taas eteenpäin. Alussa pyörittiin pitkiäkin aikoja, jonkun hajun kohdalla. Oli kutiteltava kyljistä ja vähän työnnettäväkin ennen kuin uskoi, että mentävä on. Juntti. Kerran näin jopa kiukkuisen pyrrin hampaat melkein ranteessani, kun oli joku ihana juoksulla oleva neitonen ollut liikenteessä ja minä ymmärtämätön tonokki kehtasin mennä hätistelemään herraa eteenpäin. Päänliike oli nopea ja näin  jopa ylähuulen nousevan, mutta sitten korjasi tilanteen nopeasti ja perui aikeensa. Sen jälkeen tiukoissa paikoissa on ruvettu näköjään käyttämään sijaistoimintana haukottelua. Hienoa ongelman ratkaisua.

Nyt lauantain pitkä lenkki meni jo hienosti. Purnu on jopa älynnyt, että kannattaa siirtyä reilusti eteen hyvillä haju pätkillä, niin jää enemmän aikaa haistella. Sijaistoiminta haukottelu on jäänyt lähes pois ja tsup tsup on ruvennut merkitsemään enemmän leikkiä ja kutsua kilpa juoksuun, kuin komentelua. Lenkillä on nyt mukavampaa. Minunkaan pinnani ei kiristy, kun koira ei jää jälkeen ja koira on turvallisesti näkö kentässä koko ajan.

Sunnuntai olikin sitten lököpäivä. Aamulla nukuttiin pitkään ja Purnu innostui esittämään kohtauksen sadusta Punahilkka....
"Miksi sinulla isoäiti on niin suuret hampaat....?!"


Päivällä käytiin lumikenkäilemässä metsässä. Mitään elollista ei nähty. Mutta selvästi oli kaikenlaisten eläinten jäljet lisääntyneet. Pienet metsäkauriitkin ovat levittäytyneet kartanon mailta meidän lenkki maisemiin. Ehkä vielä onnistutaan näkemäänkin joskus.




   Palokärjen ei Purnun tekosia.

Illalla käytiin leikkimässä Tokoa vähän ja hetkeksi kadonneet kaukokäskytkin alkoivat taas löytyä. Se on kyllä joku fysiikan laki, että kun ilmoittaudut kisoihin, niin joku siihen asti täysin varma liike hukkuu. Aina. En jaksa lakata ihmettelemästä. Nykyään sitä ei enää edes panikoidu, se kuuluu enempi kuvioon ;)

Kommentit

Suositut tekstit