Tammerkosken sillalla näin heilini.....

Terveiset Tampereelta.  

Lähdettiin koko porukalla. Tai siis kissat jätettiin kotiin luotetun kissan vahdin huomaan. Kattien matkustus rajoittuu joka toinen vuosi toistuvaan eläinlääkärikäyntiin rokotuksissa Porvoossa. Matkustavat ihan hyvin autossa. Osaavat säilyttää tasaisin rytmin MAU! MIU! MAU! MIU! koko 40 km. Toinen vetää henkeä sillä välin kun toinen hoitaa oman ääni osuutensa. Ei tule hengenveto taukoja ei! Toinen ei suostu menemään koppaan vaan tarraa 4 käpälällä reunoihin kiinni ja täytyy siis päästä yllätys liikkeellä työntämään persaus edellä koppaan.Toinen menee vapaaehtoisesti suorastaan innokkaasti, mutta ei tule ulos kuin roikottamalla kopan suu aukkoa alaspäin ja ravistamalla 7,5 kg kissaa kopasta ulos hitaasti, kuin siirappia pullosta. Tuskan hiki ehtii onneksi  kuivua aina ajo matkan aikana vaikka maukunasta jääkin koko illaksi tinnitus korviin. Kiitos lääke tieteelle kahden vuoden kestosta rokotuksissa.

 

Siis Tampereelle miehen synttäreitä juhlistamaan ja vain Purnu mukaan. Purnun auto matkailu sujuu kohtalaisesti. Inhoaa auto kyytiä ja läähättää koko matkan. Pienenä oksensi aina viimeistään viimeisessä kurvissa pihaan käännyttäessä. Istuu kuin tatti koko matkan paitsi nykyään, kun ymmärrettiin pyytää lääkäriltä matkapahoinvointi tabuja pitkille matkoille. Nyt on muutamilla reissuilla, jopa maata pötköttänyt osan matkaa. Ja ilmeisesti tabletit ovat vieneet pahan olon pois, koska läähätyskin on vähentynyt.

 

Oltiin etukäteen varattu lemmikihuone hotelli Ilveksestä. Purnu on varsin mallikas hotelli koira. Ei hauku käytävillä liikkujoita. Jää huoneeseen nätisti ja luottavaisin mielin, eikä laita rock-yhtyeiden tapaan huonekaluja palasiksi :) Vetelee sikeitä tai nakertelee puru luita poissa olojen ajan. Helppo mukaan otettava kaikin puolin.

 

Jokaisessa pyrrisähän asuu pieni Jari-Matti Latvala joka tulee täysillä mutkaan ja luottaa että kyllä se kääntyy.... Marmori lattia oli Purnulle kuin asfaltti Jari-Matille. Latina pihalle.... Aika pian kuitenkin älysi, että joskus pyrrinkin kannattaa mennä hitaan arvokkaasti ainakin, jos on päässyt syrjä kyliltä cityyn. Ei tee naisiin vaikutusta maata rähmällään hotellin aulan marmorilla, minkä tiedon olisi voinut jakaa muutamalle Tamperelaiselle pikku joulun viettäjällekkin :)

 

Hissi sujui hyvin. Ensimmäisenä päivänä oli parhaaksi katsottu asento tiukasti maastoutuneena lattiaa vasten, mutta lopussa yritettiin jo esittää kovaa jätkää ja istua rennon näköistä teeskennellen. Sitä minä en kuitenkaan ymmärrä, että jos rakennuksessa on kolme hissiä, miksi ihmisten pitää yrittää pungeta se yksi tupaten täyteen vaikka näkee, että on jo aikasen ahdasta. Ja voisihan sitä malttaa odottaa, että edellinen sakki tulee ulos ennen kuin punkeaa sisään. Lopulta opin minäkin taktikoimaan ja saatiin väljemmät kyydit Purnun ja Pentin kanssa.

 

Ilves hotellissa oli kyllä varsin eläin ystävällinen ote. Paljon on koiran kanssa reissattu tämän ja edellisen, mutta ensi kertaa oli huoneessa meille ihmisille se iänikuinen konvehti ja Purnulle oma tervetuliaiskassi missä oli kaiken laista purtavaa ja rulla kakkapusseja. Pakko oli ottaa kuva, ei ehkä enää toistu missään...

 

Hieman kateellisena söin sen konvehtin...minä kuitenkin varasin huoneen...ehkä pullo kuoharia tai hedelmäkori..... ;) Ei vain oli mukava yllätys ja 10 pistettä hotellille hyvästä ideasta.

 

Pyörö ovi oli Purnulle uusi juttu, mutta malttoi kerrankin seurata ihmismallia ja ajoittaa kävely rytmin sopivaksi. Voisikohan tuota tokosssa jotenkin hyödyntää ;)

 

Ilves hotelli oli aivan Tampereen keskustassa, mutta kuitenkin Pyynikin harju alueen lähellä, jossa on aivan ihanteelliset maastot lenkkeilyyn ja kaikenlaista katseltavaa.

 

 

Lisäksi Koskipuisto hotellin vieressä oli iltaisin ja aamuisin mukavan hiljainen pissilenkki paikka, jossa pystyi koiran laskemaan välillä irralleenkin nuuskuttelemaan kaupungin neitokaisten hajuja.

Erittäin helppo ja mukava kohde oli Tampere koiran kanssa matkustella ja ollaan taas muutamaa yhteistä kokemusta rikkaampia.

 

Kaikin puolin mukava minilomanen, jonka Tampereen työväenteatterin teatteripläjäys " Luolamies", pari olutta baarissa ja pienehkö shoppailukierros viereisessä Koskikeskuksessa kruunasi.

 

Ei heiliä tuolla...

Eikä kosken toisella puolellakaan...

 

Purnu ei onnistunut saamaan heiliä Tampereelta vaikka kovasti Tammerkosken partaalla niitä etsiskelikin. Parempi onni ensi kerralla.