Tokotilanne...tieto lisää tuskaa..!?

Purnun kanssa on nyt tahkottu noita voittajaluokan liikkeitä keväästä asti. Kevät meni hienosti. Ensin tietty fiilisteltiin AVO luokan ykköstulosta noin kuukausi rinta rottingilla, kuin Tammmelan torin pulut ja otettiin kaikki ilo irti hyvästä tuloksesta. Sitten palattiin planeetalle maa ja aloitettiin uusien liikkeiden opiskelu ja pohtiminen miten ne kannattaisi käydä rakentamaan. Tämä vaativa henkinen ajatustyöhän vei viikkoja.

Purnun viettirakennehan on varsin laaja, siihen kuuluu tasan ruoka ja ihmiset. Pennusta asti yritin sen kanssa leikkiä. Edellinen koirani oli lelukeppipalllojnehullu, joten ajattelin että niillähän minä helposti palkkaan Purnunkin. Väärin luultu!
Pentuna Purnu tykkäsi leikkiä omineen kaikilla ääntä pitävillä leluilla, kuten röhkivä possu, tyhjä kaljatölkki, kaikki tienvarresta löytyvät rapisevat roskat jne. Vuoden vanhana, tultuaan miehen ikään, se lopetti omat leikit kokonaan. Sain kuitenkin pungettua pentuna leikkeihin mukaan sen verran, että minunkin kanssa leikitään narulelulla, jos aurinko ja pilvet ovat oikeassa kulmassa. Välillä jopa tuntuu, että Purnu leikkii kanssani vain säälistä, että saa minut onnelliseksi. Tosi kivaa. Meillä on hieno suhde :)

No lopulta oli minunkin myönnettävä, että leikki ei todellakaan ole se meidän ykköspalkka ja Purnu on oikeassa...tennispallot on Jarkko Niemisiä varten. Tosimiehet syö nakkeja.
Nakeissa on vaan yksi vika....niitä kuluu ihan tuhottomasti.  Ensin ajattelin että Purnu treenaa omineen päivisin, kun treeninakkipaketit hupenivat töissä ollessani huimaa vauhtia, mutta kun meillä asuu se toinenkin tosimies, niin sinnehän ne katosivat. Tosin minulle vakuutettiin, että Purnukin saa kyllä samalla. Lohduttavaa...!?? Nyt on jo päästy sopuun mihin nakit on tarkoitettu, ja ettei niitä Purnullekaan ihan lahjaksi anneta, vaan pitäisi vähän tehdä töitäkin niiden eteen.

Nyt ollaan jo suht sinut tämän palkka-asian suhteen. Harjoitusten aikana tulee namipalkka ja harkkojen lopuksi leikitään hetki narulelulla yhdessä ja sitten on pieni kävelylenkki lopuksi, jolla päivitetään tyttötilanne. Tämä kompromissi on nyt toiminut loistavasti.

Toinen ongelma on se, että minulla on pyrri, jossa on vain talviasento. Kun päivälämpötila kohoaa +20 tietämiin meillä on pihalla lötkönä makoileva pyrri ja kun ilmat alkavat kylmetä meillä on energiaa pursuva pyrrelö, jolle kaikki käy. Paitsi jos sataa...Säänkestävä paimenkoirammme ei pidä sateesta. Täytyy siis aina kisoissa toivoa kylmää poutasäätä.

Nyt on sitten harjoiteltu tokoliikkeitä läpi lämpöisen kesän ja sateisen syksyn. Pikkupalasia on lyöty yhteen ja edetty siihen, että harjoituksissa on aina yksi liike otettu kilpailun omaisesti ja tänään sitten rempauduttiin pois mukavuusalueelta ja kokeilttin kaikki VOI liikkeet ilman palkkaa putkeen kisanomaisesti. Tieto tuo tuskaa.

Paikallamakuu: ok ei huolta

Seuraaminen: Katsekontaktin ja nakin välinen yhteys vahva. Ilman nakkia seurataan hyvin, mutta vain polvikontaktilla :) täytyy korjata asiaa.

Liikkestä istuminen: Ohjaaja ei malta olla kurkkimattta, koira tekee oikein. Ohjaaja parantaa tapansa.

Luoksetulo: Ohjaaja surkean hidas, huutaa tule eikä saa vedetyksi riitävän nopeasti henkeä pysäytyskäskyyn. Koira hieman parempi pysähdyksessä, mutta ei mikään seinäpysäys, maahanmeno hieno.

Ruutu: Koira lähtee hyvin ja menee maahan heti kun ohjaaja herää ja huutaa käskyn. Ohjaaja unohtaa kääntää koiran nimen sanomisella ennen maahankäskyä ja koira jää selin. Silti hienosti mukaan ruudusta.

Hyppynouto: Hieno

Metalliesineen nouto: Hakee innolla, roikottaa kulmahampaan varassa, mutta kantaa kuitenkin eikä pudota, jää aavistuksen liian väljästi eteen. Ettei se ällö esine vaan osu mihinkään ;)

Tunnistusnouto: Innolla lähdetään, oikea löytyy varmasti, palautus keskeytyy Pentin touhujen ihmettelyyn, vaatii lisäkäskyn. Muuten ok. Toinen kerta menee hyvin. (Pentti ei touhua kentän reunassa). Purnu jää taas hieman väljästi eteen.

Kaukokäskyt: Eka käsky omissa aatoksissa katsellaan taivaanlintuja ja menee ohi, sen jälkeen ok paitsi että seisomasta istumaan ja istumasta seisomaan näyttää vaativan lisää tekniikkaa, koska joutuu asettautumaan. Täytyy treenata koska noissa kahdessa siirtymässä tulee etenemistä.

Kokonaisvaikutelma: Kumpikin tyrii tasaisen varmasti jotain vuorollaan. Mutta yhdessä pysytään.  Jännitystä luo se että ohjaaja haluaisi palkata nakilla ja Purnu ihmettelee miksi ei nakkeja satele sovituissa kohdissa. Taputukset ja pussailu riittää kuitenkin koko pitkän rupeaman läpi ilman, että Purnu lyö hanskoja tiskiin. Ohjaaja edellisestä havainnosta erittäin onnellinen :) Lopuksi kunnon makkara annos. Nyt vaan himppu hiomista ja palkkaamista epäsäännöllisemmin ettei tule niin ihmeenä kisoissa pelkkä taputtelu. Ja se kirottu katsekontakti....

"Eteenpäin sanoi mummo lumessa"

Lopuksi harjoiteltiin palkintopallilla seisomista...