Wunderhund

Kaikkihan tietävät Wunderbaumit, kiva pikku kuusi jonka saa huoltsikalta ja hetkessä tulvii pikkuinen autosi ihanaa männyn, uuden auton tai tunnelmallisen vaniljan tuoksua. Aikoinani ostin semmoisen huoltamolta, tempaisin paketista ja jo 5 km ajettuani silloisessa Latukassa oli niin pöyheä mansikan tuoksu, että ei auttanut kuin veivata ikkuna auki ja heitää pikku kuusi kuusikkoon. Haju pysyi autossa aina siihen asti, kun se lunastettiin kolariautona vuotta myöhemmin vakuutusyhtiön toimesta. Henki salpaa vieläkin sitä uhkeaa tuoksua ajatellessa.
No saatuani  viimein syksylamaannuksesta yliotteen, lähdettiin työkaverin kanssa paikalliselle pururadalle urheilemaan. Varmaan yläkerta kostoksi siitä, että jos muita lenkkeilijöitä ei ole pidän koiraa irti kunnallisen kuntourheilun pyhätössä eli pururadalla, oli järjestänyt jonkun keski-ikäisen, pidätyskyvyttömän mieskuntoilijan samalle reitille (saattoi se olla hirvikin, olihan...). Siinä me työkaverin kanssa pahaa avistamatta hölkötimme.
Työkaveri on paljon nuorempi ja paljon parempi kuntoinen, joten loppulenkistä pystyin keskittymään vain eloonjäämiseen. Heikon tajunnanvirtani Purnu, kiittämätön sittiäinen käytti välittömästi hyväkseen ja kävi antaumuksella pyöriskelemässä metsähallituksen puolella. Ohi juostessa kävi semmoinen hentoinen löyhähdys, ikäänkuin aavistus tulevasta, mutta kun ei mitään näkynyt turkissa ajattelin, että ei hätää haju tulee tuulen mukana.
Käytiin sitten kaupassa ja Purnukka nakotti kiltisti autossa odottelemassa. Paluu toi mieleeni kultaisen 90-luvun Wunderbaum huuman.
Wunderbaumin uusin malli Wunderhund, istui itseensä varsin tyytyväisenä Kian takapaksissa ja hillitön paskanlöyhkä löi autoon pyrkijän melkein tajuttomaksi. Wunderhundia en kuitenkaan raaskinut heittää ikkunasta, vaan körötttelin kotiin ja pesin otuksen. Voin sanoa että niin voimakkaan tuoksuista pesuainetta ei olekkaan, että se peittoaisi aidon paskan hajun kokonaan.
No,on me nyt saatu Tokoiltuakin, kaukokäskyjä ja tuulen yläpuolelta.