Tosimies ei pussaa!
Viikonloppu meni. Päivystävä eläinlääkäri sai nukkua pyhänsä rauhassa ja tosi mies on vielä yhtenä palasena ja toinen osapuolikin lähti ehjänä kotia kohti.
Viikonloppuna Purnulla oli oma vieras, isännän vieraanvaraisuutta minä epäilevä Juudas kyllä etukäteen hieman epäilin, mutta turhaan.Epäilyyn oli tosi syynsä. Molemmat ovat uroksia ikäeroa vain puoli vuotta, naapurin tyttö juoksulla ja nähneet viimeksi pentuna, kun kumpikaan ei tiennyt vielä olevansa Miesten Mies.
Pentuna oli kivaa. Perjantaista sunnuntaihin tauotonta nyhväämistä ja riekkumista, lukuunottamatta kahden tunnin yöunia. Lopulta sunnuntaina puolenpäivän jälkeen totaalinen simahtaminen.
No nyt oli tilanne hieman toinen. Alku meni hienosti. Ihmisväki oli päättänyt, että kyläillään sivistyneesti, eikä anneta yhtään erivapauksia kummallekkaan.
Ensimmäisenä iltana taktiikkana lenkki puolueettomalla maaperällä. Koirat irti ja runsaasti tilaa ympärille. Hyvin meni, jos loputonta kyräilyä ja vaivihkaisia riidanhaastamisyrityksiä ei oteta huomioon.Yksi pieni rähähdys, kun vieras ohijuostessaan "IHAN VAHINGOSSA" tuuppasi kylkeen. Ilta sujui sen jälkeen Jakke Jäyhiltä suht hyvin. Muutaman kerran ihmisväki joutui puuttumaan sanallisesti asiaan, kun riidanhaastaminen tuijotuskisan muodossa alkoi nostaa jännitettä olohuoneessa käsinkosketeltavaksi. Yöksi oman ihmisen viereen ja siirtyminen asemasotaan.
Lauantai aamuna uusin voimin reipas yritys keskellä olohuonetta aloittaa kunnon tappelu. Rähinöitsijät päätyivät kuitenkin selälleen, kuuntelemaan aamuäreitten keski-ikäisten akkojen ripitystä. Kokemus oli ilmeisesti niin nolo, että päättivät samantien kirjoittaa rauhansopimuksen ja siirtyä asemasodasta yhteisrintamaan, kunhan pysyy ainakin metrin väli. Tosimiehethän ei vierekkäin istu. Sen jälkeen rauha vallitsi.
Oli hauska seurata kuinka riidanhaastamis-vaiheesta hiljalleen siirryttiin "tuota ei oikeasti ole olemassakaan"-vaiheeseen ja vaivihkaa jaettiin alueet ja vedettiin rajat. Ihmisten vaihtaessa paikkaa uudet hiljaisesti sovitut asemat haettiin sujuvammin ja sujuvammin siten, että kumpikin pääsi aina oman ihmisen lähelle. Tarvittaessa väistettiin tyylikkäästi muinamiehinä kasvoja menettämättä teeskenneleen, että "Ohoh enpäs huomannutkaan, että punkesit siitä kun katselin niin tarkkaan tuota tyhjää seinää."
Sunnuntaina lenkillä jo muutama leikkisä ohijuoksu, tosin ainakin 5 m etäisyydeltä, ettei vaan kukaan erehdy lulemaan, että voitaisiin olla jo vähän kavereitakin.
Ehkä pentuajalta oli kuitenkin jäänyt jokin muistijälki, ehkä nyt aikuisena jäi vähän pysyvämpi, jotta konsensuksen löytäminen jatkossa käy vähän joutuisammin. Parasta oli kuitenkin huomata, että kyllä ne tosimiehetkin osaa olla nätisti, jos on vaan ihan pakko.
Viikonloppuna Purnulla oli oma vieras, isännän vieraanvaraisuutta minä epäilevä Juudas kyllä etukäteen hieman epäilin, mutta turhaan.Epäilyyn oli tosi syynsä. Molemmat ovat uroksia ikäeroa vain puoli vuotta, naapurin tyttö juoksulla ja nähneet viimeksi pentuna, kun kumpikaan ei tiennyt vielä olevansa Miesten Mies.
Pentuna oli kivaa. Perjantaista sunnuntaihin tauotonta nyhväämistä ja riekkumista, lukuunottamatta kahden tunnin yöunia. Lopulta sunnuntaina puolenpäivän jälkeen totaalinen simahtaminen.
No nyt oli tilanne hieman toinen. Alku meni hienosti. Ihmisväki oli päättänyt, että kyläillään sivistyneesti, eikä anneta yhtään erivapauksia kummallekkaan.
Ensimmäisenä iltana taktiikkana lenkki puolueettomalla maaperällä. Koirat irti ja runsaasti tilaa ympärille. Hyvin meni, jos loputonta kyräilyä ja vaivihkaisia riidanhaastamisyrityksiä ei oteta huomioon.Yksi pieni rähähdys, kun vieras ohijuostessaan "IHAN VAHINGOSSA" tuuppasi kylkeen. Ilta sujui sen jälkeen Jakke Jäyhiltä suht hyvin. Muutaman kerran ihmisväki joutui puuttumaan sanallisesti asiaan, kun riidanhaastaminen tuijotuskisan muodossa alkoi nostaa jännitettä olohuoneessa käsinkosketeltavaksi. Yöksi oman ihmisen viereen ja siirtyminen asemasotaan.
Lauantai aamuna uusin voimin reipas yritys keskellä olohuonetta aloittaa kunnon tappelu. Rähinöitsijät päätyivät kuitenkin selälleen, kuuntelemaan aamuäreitten keski-ikäisten akkojen ripitystä. Kokemus oli ilmeisesti niin nolo, että päättivät samantien kirjoittaa rauhansopimuksen ja siirtyä asemasodasta yhteisrintamaan, kunhan pysyy ainakin metrin väli. Tosimiehethän ei vierekkäin istu. Sen jälkeen rauha vallitsi.
Oli hauska seurata kuinka riidanhaastamis-vaiheesta hiljalleen siirryttiin "tuota ei oikeasti ole olemassakaan"-vaiheeseen ja vaivihkaa jaettiin alueet ja vedettiin rajat. Ihmisten vaihtaessa paikkaa uudet hiljaisesti sovitut asemat haettiin sujuvammin ja sujuvammin siten, että kumpikin pääsi aina oman ihmisen lähelle. Tarvittaessa väistettiin tyylikkäästi muinamiehinä kasvoja menettämättä teeskenneleen, että "Ohoh enpäs huomannutkaan, että punkesit siitä kun katselin niin tarkkaan tuota tyhjää seinää."
Sunnuntaina lenkillä jo muutama leikkisä ohijuoksu, tosin ainakin 5 m etäisyydeltä, ettei vaan kukaan erehdy lulemaan, että voitaisiin olla jo vähän kavereitakin.
Ehkä pentuajalta oli kuitenkin jäänyt jokin muistijälki, ehkä nyt aikuisena jäi vähän pysyvämpi, jotta konsensuksen löytäminen jatkossa käy vähän joutuisammin. Parasta oli kuitenkin huomata, että kyllä ne tosimiehetkin osaa olla nätisti, jos on vaan ihan pakko.
"Näin kivaa teininä"
"Tosimiehet houkuteltuna akkavoimin yhteispotrettiin"
...ja lopuksi Topiklubin käsitys sopivasta tosimiesten läheisyydestä!
Kommentit
Lähetä kommentti