Miten meni omasta mielestä 2023....

Portin pielestä

Pentin kanssa on jo aikaa sitten todettu että Purnun sosiaalinen elämä on sata kertaa vilkaampaa kuin meidän ihmisten. Pihaportilla ylisosiaalinen koiramme (rotuominaisuus "varautunut" on meidän kohdallamme tullut tutuksi vain rotukuvauksesta) pitää päivittäin omaa pikku hoviaan. Portilla käy, jos jonkinmoista ja ikäistä rapsuttajaa. On koirakavereita ja ihmisiä, jotka säännöllisesti tekevät mutkan portin kohdalla ja viettävät hetken aikaa turisten pyrrintekeleen kanssa. Emme tunne heistä puoliakaan.

Ykkösuosikki ihmisten joukossa on meidän vakipostinkantajamme, joka saa Purnun täysin villiintymään.Tästä on seurannut se, että koiramme tunnistaa postipyörällä liikkuvat kaukaa ja perusoletuksena on, että se on juuri se meidän maailman paras postinkantaja. Niinpä aina, kun kuka tahansa Itellalainen on näkyvissä, on parasta napata koira nopeasti remmiin, ennenkuin jyrää jonkun täysin tuntemattoman postin pahaa aavistamattoman työntekijän pyörineen sairaslomalle.

Sitten on kaikki ihanat tytöt, eritoten Ninja kultsu joka uskollisesti käy meillä leikkimässä ja pelastamassa Purnun päivän säännöllisesti.
Mustana pilvenä ohi purjehtii välillä vain naapurin Arttu, komea villakoira uros, jonka Purnu uskoo vakaasti ryöstävän kaikki Purnun tytöt. Ei auta vaikka vakuutellaan, etttä oikeasti Arttu on ihan kiva. Gigolo mikä gigolo!

Tänään käytiin sitten jälkeä ajamassa, kun saatiin uusi kaveri jäljen tekoon ja Purnun tuurilla jälkikaveri oli ihana holskutyttö Taika. Sattuipas :) Voi sitä onnen täyttymystä!

Jäljestys on niitä harvoja lajeja, joita perusrauhallinen Purnu tekee sata lasissa. Mietin vähän, että mitähän tästä tulee, kun tytöt vie herkästi nuorukaisen huomion, mutta ei huolta.
Tokossa voi vielä välillä katsella tyttöjäkin, mutta jäljelllä näköjään ei keskittymistä häiritse mikään. Ei edes se, että muutoin niin ketterä ja näppärä ;) omistaja kaatuilee jalkoihinsa, takertuu naruineen varpuihin ja sählää löytyneiden palikoiden kanssa ihan omaa showtaan narun toisessa päässä.

Jälkeä vanhetettaessa käytiin ensin metsätiellä lenkillä ja vauhtia piisasi. Ihmisraukat yrittivät varjella polvilumpiotaan, kun kaksi elävää karvapommia sinkoili pitkin tietä. Sitten jälki ja herkulliset nakinpalat mahaan ja lopuksi vielä uusi "jäähdyttely" lenkki peräään.
Nyt sängyn alla on jo pari tuntia maannut umpiunessa onnellinen, täydellisen illan lempiharrastuksissaan viettänyt pyrripoika, jonka sosiaalinen verkosto on jälleen kasvanut yhdellä ihanalla jälkikaverilla . Hyvää yötä, portilla tavataan!