Metsään menee TOKO treenit...

Pitäisi harjoitella innolla voittajaluokan liikkeitä. Ensi viikonloppuna on Viitasen Sirken toinen koulutuspäivä ja kaikki paitsi tunnistusnouto on ihan samassa pisteessä, kuin melkein kuukausi sitten edellisessä koulutuksessa.
Vakaa tarkoitus oli tässä kuussa opetella tunnistusnouto Sirken neuvoilla, ja jos onnistuu, niin alkaa lyödä voittajaluokan liikepalasia napakasti yhtenäisiksi suorituksiksi. Onhan se hienoa kun on selkeitä tavotteita. No Purnu kyllä oppi tässä kuussa sen, että tunnistunouto ei ole mikään Mr Fortunan arvontaleikki. Minä jo ehdin epätoivoissani laskeskella todennäköisyyksiä, että montako tokoa pitää käydä ennenkuin Purnun arvailu oikeasta kepukasta vahingossa kohdistuu oikeaan merkattuun.
Sirke neuvoi sitten, että ensin vain harjoittelemaan oikean tunnistusta, ilman noutoja ja luovutuksia. Kellarin luukun päällä vierekkäin istuen sitten nakin voimalla harjoiteltiin oikean löytyämisleikkiä ja oli ihan hauskaa kummallakin. Nakinpalan sai kun nappasi oikean. Väärille arvauksille tuli vain epuuta. Purnu innostui ihan hirveästi ja kun oikea tapa opetella löytyi, hoksasi tosi pian mistä oli kyse. Lopetin todennäköisyyksien laskemisen...olinkin aina matikassa tosi huono:) Nyt sitten tunnistunouto, viimeinen este on voitettu ja kisoihin valmistautuminen saattoi alkaa, mutta metsään meni.
Itä-Suomalainen marjastus sienestys vietti otti vallan ihmisjäsenestä ja metsässä ollaan oltu kaikki liikenevä aika puolukassa ja puolukassa ja vielä kerran puolukassa. Pakastin on piripinnassa ja suppilovahverot vielä keräämättä. Tokoliikkeet kasaamatta ja ilmat niin upeita että pakko mennä metsään.

 

Purnuahan asia ei haittaa ollenkaan. Siitä kun on kivaa olla metsässä. Naksu-kaverin kanssa touhutessa aika kuluu mukavasti vaikka Naksu välillä innostuukin ahtaamaan puolukoita  napaansa ja unohtaa leikkimisen.

Yhdestä asiasta olen onnellinen. Ettei meillä ole lampaita, menisi tosi huonosti tällä lammasfarmarilla ja säänkestävällä paimenkoiralla. Purnu lähtisi aamulla paimeneen lammaslauman kanssa ja illalla palattaisiin ilman yhtään lammasta. Näin huoletonta paimenta en ole eläissäni nähnyt. Jos koiraseuraa ei ole mukana, se heti havaittuaan marjastuksen alkaneen painuu johonkin mättäiköön piiloon makoilemaan, niin ettei kukaan tiedä missä se on. Jos sitä kutsuu niin se ilmestyy aina jostain mättään takaa yllättävän läheltä, tai kuusen alta, mutta mitään elonmerkkiä se ei muutoin anna. Ihmiset saavat hortoilla marjapaikalla missä haluavat koiraa ei näy. Ei mitään juoksentelua ja yhteydepitoa ihmisten kanssa. Ilmeisesti se kuitenkin koko ajan tietää missä mennään, ainakin toivon hartaasti niin, koska eväiden syöntihetkellä se löytyy salamannopeasti paikalle.

Yhdessä on aina tultu sitten pois, joten kasassa ollaan pysytty, joten ilmeisesti se tekee tuota paimennusta enempi etätyönä :)

Välillä näyttää kyllä löytävän hirvenpaskakasoja pyörittäväksi, mikä on mukava lisä eväshetkeen...

 

 

Nyt koitetaan kyllä petrata tuota Toko puoltakin, mutta täytyy kyllä vielä käydä sienessäkin ennenkuin illat pimenee liikaa. Ehtiihän sitä sitten talven pimeinä iltoina....