Purnun tassunjäljissä Pihku

Syyspuuhat on käynnissä. Jos joku valittaa Joulu kiireistä niin kyllä kevät ja syksy pesee ne mennen tullen. Nyt on kuitenkin jo omppu/rypälemehut pullossa, kiitos jälleen kerran Wildemansin mehuaseman.  Vielä jännitetään ehtiikö mustarastaat vai minä ja Mehu-Maija viimeisten kypsyvien rypäleiden kimppuun. Olin laskenut viiniköynnöksen pergolassa aika tiheäksi, niin osa ei nähnyt aurinkoa. Nyt on asiaa korjattu reippaamalla harvennuksella. Mökilläkin käytiin syyshommissa ja karpalossa. Kerrankin oli löysä aikataulu yhteisissä hommissa, niin ehdittiin tutkia ja testata uusia lenkki reittejä muiden puuhien ohessa. Yksi uusi tie käytiin siskon ja Pikku-Ukon kanssa tutkailemassa ja siitähän tulikin uusi kiva lenkki. Liikennettä ja vastaantulijoitahan ei mökki huudeilla nykyään juuri ole, niin rauhassa saa tepastella. Karpaloonkin ehdittiin ja Pikku-Ukkokaan ei yrittänyt koko ajan kaivaa saappaita suosta niinkuin viime vuonna. Tosin pyöri edelleen siinä mistä piti kerätä ja polki karpal...

 Syksy on keväästä seuraavaksi paras aika etenkin tällaiselle hetkellisesti kausi introvertille mököttäjälle. Syksyllä kadut tyhjenee ja ihana pimeys sulkee ovet kaikkialle. Vesisateessakaan ei liiku kuin koiraihmisiä. Voisi pötkähtää sohvan nurkkaan kynttilänvaloon Cashmir huovan alle kotoilemaan, mutta kun tuli hankittua tuo pyrri…   Kun omat energiat ovat hiipuneet niin pyrri on salaa ladannut akkunsa viilenevistä ilmoista. Joka vuosi ihmisjäsen ihmettelee, mikä koiralle on tullut. Pikku-Ukko pyörii jaloissa joka hommassa. Lenkillä tuntuu kuin lenkki kaverina olisi Ahtisaaren sijasta Alexander Stubb. Lopulta hitaampi älyinenkin tajuaa, ettei auta kuin heittää Cashmir villainen kotoilu viltti nurkkaan ja keksiä syyspuuhaa karvapallolle. Niinpä pihan syystöiden lisäksi on Pikku-Ukon oma puuhamaa. Onkin käytetty aikaa uusien polkujen tutkimiseen, marjastukseen ja sienestykseen.  Huomaamatta tulee pakastin täytettyä ja samalla puretuksi energiapommia. Taukovahti Evästauoll...

 Mökkilomasen lopuksi vein Pikku-Ukon Siirin polulle. Ei mielestäni ole koskaan ollut jos oikein muistan.  Tosimiehen kanssa kierretty aikoinaan useammankin kerran. Tästä saadaan tulevaisuuden pyörälenkkikin vaikkakaan en jaksa ihan kaikkia rinteitä varmasti polkea. Nyt kuitenkin vaan käppäiltiin. Noin 7 km meidän möksältä.  Jänisjoki Uimapaussi Sotahistoriaa, mistä ei selkeää kuvaa, kiitos pasifistin historian maikan Juoksuhautoja  Siirin kotitalo Tatti taivas

 Lähdettiin heti syyskuun alussa mökille Itä-Suomeen Pikku-Ukon kanssa. Kelien viilennyttyä päätettiin napata läskipyörä ja vetovermeet matkaan. Olen muutama vuosi sitten hommannut peräkoukkuun asennettavan pyörätelineen, mutta nyt oli eka kertaa käytössä. Surrasin pyörää telineeseen ja sekä itsellä että kavereilla oli vahva epäilys, ettei Kotkaan asti pysy kyydissä. No pysyi hyvin. Takalokari läpätti sen verran reippaasti peruutuspeilistä katsoen, että kävin sen linjakka pysäkillä ruuvaamassa irti ja sisätiloihin. Sitten menikin loppureissu mallikkaasti.. Mökillä on loistavan puuhamaan lisäksi myös loistavat vapaa ajan metsätiet. Pikku-Ukko oli innoissaan. Oli kyllä kivaa. Ei juurikaan tarvinnut vastaantulijoita kyttäillä. Mukavasti menee viikko mökillä koiruuden kanssa. Rymytty metsissä. Tatteja olisi aivan julmetusti ja muitakin sieniä, mutta keräiltiin vaan kanttarellit. En viitsi täällä ruveta rouskuja ryöppäämään. Kotoa saa sitten toivottavasti. Mutta mikään ei ole niin söpö ...