Sementtipölyä ja sekoilua...
Syyspuuhia ei ole ehditty juuri puuhata. Suppilot on metsässä ja jälkihommat ihan retuperällä.
Kylppäriremppaa on mennyt nyt 3,5 viikkoa ja toivottaisiin sen olevan jo ohi. Pitkässä matkassa on vielä, mutta nyt ei enää pureta vaan alkaa mennä jo hiljakseen kasaan päin.Paljon on vielä tehtävää ja eipähän tarvitse itse sen kanssa teutaroida. Voi miten odotan hetkeä kun on valmista ja pääsen siivoamaan kämpän ihmisasunnoksi jälleen ja kaikki tavarat omille paikoilleen. Lohdutan itseäni ajatuksella miten hurjasti elämä huonojalkaisen Koutsin kanssa helpottuu kun saadaan suihku tänne ylös. Luulen että juhlan kunniaksi meillä on sitten tapas ja viini ilta. Mikä parasta meillä on aivan ihana remppa porukka joka tulee loistavasti toimeen Pikku-Ukon kanssa, joten turhaan jännitin Pikku-Ukon puolesta.
Koirakurssille kuitenkin ilmoitin meidät. En kyllä tiedä onko meistä mihinkään kisoihin menijöiksi tässä elämäntilanteessa, kun aamulla ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Mutta yritetään nyt kuitenkin. Ihan ei ole vielä toivoa heitetty. Hilkka kuvasi kurssin aluksi pari kisanomaista liikettä ja tässäpä niitä. Eräät keulii...
:)
Remontti on sotkenut myös yöunia aiheuttaen ihmisjäsenellä pientä sekoilua (puhelin päreiksi, takki unohtui kiipeilysalille, lompakko hävisi ja avaimet ja silmälasit vuorottelevat piilosilla). Pikku-Ukko ihmettelee sähläystä ja sadattelua.
Syksyisiä kuvia käytiin napsimassa puistossa pariinkin otteeseen, kun odoteltiin Koutsia fysioterapiasta.
Taru kävi hieromassa Pikku-Ukon ja hieman oli malttamaton hierottava. Hieronnan jälkeen sitten uni maistui.
Syksy pukkaa päälle ja aamulenkeillä ei enää ihmetellä auringonnousuja...
Kurakelejä kohti!
Kommentit
Lähetä kommentti