"Pannaan pauselle tää paska maailma..."
Päätettiin lähteä Uuuteen Vuoteen valoisin mielin ja pysyä terveenä. Koutsi kyllä otti Flunssan heti vuoden alkuun, mutta flunssia ei lasketa. Ihmisjäsen taas kaatui lunta kolatessa naamalleen, mutta vain peukalo vääntyi, ei lasketa. Tosimies on pitänyt lupauksensa ja terve. Eli oikein hyvin on vuosi lähtenyt käyntiin.
Uusi Vuosi meni mukavasti ja kukaan ei säikkynyt rakettiloita. Ulkoillen on aloitettu vuosi ja keli on useimmiten ollut vetinen. Vesisateen ja ainaisen pimeyden takia ei ole juuri uutta kameraa viitsitty testailla. Kuraloskapaska ei oikein innosta kuvaamaan ja pimeässä lenkkeilessä ei näy kuin vastaantulijoiden otsalamput.
Pääkallokelit on hieman haitanneet harkkailua, kun en uskalla mitään juoksu/hyppy liikkeitä tuolla jäätiköllä tehdä. Onneksi päästiin kevään ajaksi Strömfors Dogsin järjestämälle TOKO kurssille. Oli hakemukset jo viime vuonna, mutta jouduin perumaan kun Tosimiehen ontuminen alkoi ja kesti niin kauan. Nyt on sitten tiedossa sisäharkat kerran viikossa, jos se talvikin tulisi niin päästäisiin tuohon varaston pihallekkin treenimään ja koirakentälle.
Koirakentällä oltiin tänään ja Tuula ja Santtu oli harkkaseurana. Sen verran oli jäätä paikkapaikoin, etten hyppytelineitä ruvennut esiin kaivamaan. Tehtiin vaan perusjuttuja ja Tosimies oli innoissaan. Harkkojen jälkeen kierrettiin vielä aurinkoisessa pikkupakkasessa metsälenkki.
Lenkille lähtiessä katsottiin lumisella polulla metsään, että oli jonkun muunkin jäljet ja koiran jäljet. Koska metsälenkki on suosittu koiralenkki koitin pitää hieman silmällä, josko sieltä joku palaakin koiran kera. Siellä käy aika paljon koiraporukkaa, joka pitää koiria myös irti. Allekirjoittanut syntinen myös. Hyvin ehtii yleensä kytkeä, kun näkee ajoissa.
Sitten kuului jumalaton rytinä ja polunmutkasta ilmestyy vauhdilla helvetin iso koira. Komensin äkkiä Purnua odottamaan ja yritin hakea toista ihmistä katseellani siltä varalta, että jätti ei olekkaan kiltti niin kaksin on aina helpompi ottaa koirat kiinni, ettei mene tappeluksi. Ketään ei näkynyt ja samalla tuo kohti vyöryvä rotkale sinkosi polulta metsään. Siinä vaiheessa tajusin, ettei se mikään koira ole vaan hirvi. Oltiin päästy yllättämään se ja ilmeisesti tuuli sotki siltä meidän suunnan ja lähti vahingossa meitä kohti. Oisko sitten ollut makuulla, kun yleensä liikkuvat tosi hiljaa.
No naurattamaanhan se rupesi. Suuri metsästyskoirani seisoi tyynenä ja katseli minua sen näköisenä, että joko saa mennä vai otatko remmiin. En ottanut jatkettiin matkaa. Onni on täysin riistavietitön koira. Ei edes haistellut hirvenjälkiä, kun ohitettiin paikka. Rakastan paimenkoiria :) Metsätielle päästyämme jälkiä oli lumessa enemmänkin, joten ilmeisesti kevät on tulossa kun öttiäiset alkaa olla liikekannalla.
Siihen ne luontoihmeet sitten loppuikin ja loppumatka meni ilman muita eläviä.
Nyt sitten odotellaan kevään kurssia ja tähdätään EVL:ään ja toivotaan että konkkaronkka pysyy terveenä eikä telota itseämme. Jos nämä etelän vesisateetkin olisi tässä ja talvi tulisi hetkeksi. Nyt näyttää lupaavalta.
 |
| Lunta on riesaksi asti... |
Uusi Vuosi meni mukavasti ja kukaan ei säikkynyt rakettiloita. Ulkoillen on aloitettu vuosi ja keli on useimmiten ollut vetinen. Vesisateen ja ainaisen pimeyden takia ei ole juuri uutta kameraa viitsitty testailla. Kuraloskapaska ei oikein innosta kuvaamaan ja pimeässä lenkkeilessä ei näy kuin vastaantulijoiden otsalamput.
Pääkallokelit on hieman haitanneet harkkailua, kun en uskalla mitään juoksu/hyppy liikkeitä tuolla jäätiköllä tehdä. Onneksi päästiin kevään ajaksi Strömfors Dogsin järjestämälle TOKO kurssille. Oli hakemukset jo viime vuonna, mutta jouduin perumaan kun Tosimiehen ontuminen alkoi ja kesti niin kauan. Nyt on sitten tiedossa sisäharkat kerran viikossa, jos se talvikin tulisi niin päästäisiin tuohon varaston pihallekkin treenimään ja koirakentälle.
Koirakentällä oltiin tänään ja Tuula ja Santtu oli harkkaseurana. Sen verran oli jäätä paikkapaikoin, etten hyppytelineitä ruvennut esiin kaivamaan. Tehtiin vaan perusjuttuja ja Tosimies oli innoissaan. Harkkojen jälkeen kierrettiin vielä aurinkoisessa pikkupakkasessa metsälenkki.
Sitten kuului jumalaton rytinä ja polunmutkasta ilmestyy vauhdilla helvetin iso koira. Komensin äkkiä Purnua odottamaan ja yritin hakea toista ihmistä katseellani siltä varalta, että jätti ei olekkaan kiltti niin kaksin on aina helpompi ottaa koirat kiinni, ettei mene tappeluksi. Ketään ei näkynyt ja samalla tuo kohti vyöryvä rotkale sinkosi polulta metsään. Siinä vaiheessa tajusin, ettei se mikään koira ole vaan hirvi. Oltiin päästy yllättämään se ja ilmeisesti tuuli sotki siltä meidän suunnan ja lähti vahingossa meitä kohti. Oisko sitten ollut makuulla, kun yleensä liikkuvat tosi hiljaa.
No naurattamaanhan se rupesi. Suuri metsästyskoirani seisoi tyynenä ja katseli minua sen näköisenä, että joko saa mennä vai otatko remmiin. En ottanut jatkettiin matkaa. Onni on täysin riistavietitön koira. Ei edes haistellut hirvenjälkiä, kun ohitettiin paikka. Rakastan paimenkoiria :) Metsätielle päästyämme jälkiä oli lumessa enemmänkin, joten ilmeisesti kevät on tulossa kun öttiäiset alkaa olla liikekannalla.
Siihen ne luontoihmeet sitten loppuikin ja loppumatka meni ilman muita eläviä.
 |
| Aurinkokuningas |
Kommentit
Lähetä kommentti