Purnun tassunjäljissä Pihku

  Tulihan ja menihän se Joulu vaikka hetkittäin tuntui, ettei tämä vuosi lopu ikinä. Nyt kuitenkin enää muutama päivätyinen jäljellä. Jouluruuat oli perinteisen hyvät, mutta kolmea päivää enempää niitä ei syö silti kukaan. Hyvin oli saatu laskettua eväät ja aika sopivasti loppuivat Tapanina. Ja Pikku-Ukkoa kusetettiin 6-0. Ei tiennyt poika, että lanttu ja porkkanalaatikko on kasvista. Täytyy ostaa pakkaseen vielä porkkanaloota ihan Pikku-Ukkoa varten. Ihmisjäsen otti yhden päivän vapaata ja Joulun kanssa se teki aika kivan vapaan. Harjulle oli joku taho väsännyt lapsille Tonttupolun. Oli kysymyksiä, tehtäviä, joulukoristeita ja sopivan pitkä väli rasteilla, että kiihkeämpikin jälkikasvu saattoi hieman joulu hittarssaan rauhoittua sen piställettyään läpi. Hieman haasteellista on ollut vesisateessa ja sumussa löytää joulutunnelmaa, mutta kyllä se sieltä sitten lopulta löytyi. Nyt tosin jo mietin voiko nuo vähäisetkin Joulukoristeet jo heivata. Koutsi pääsi itsepäisyyden jälkeen saira...

Koko vuosi on mennyt saamattomuuden hengessä. Pitäisi tehdä yhtä ja toista kotityötä, mutta aika tuntuu menevän kahvikuppi kädessä töllöttäessä. Koko ajan kaikki jää viime tinkaan. Viimeisiä lehtiä haravoin ja silppusin otsalamppu päässä. Nyt myrskyn ja lumi kaaoksen seurauksena takapiha on täynnä männyn oksia. Onneksi ei puita kaatunut. Pitäisi sahata ne pilkkeiksi ja viedä loput röpöt jätärille, ennen kuin lumi taas tulee. Pitäisi, mutta kun ei saa aikaisiksi ja pimeäkin tulee viikonloppuisin niin pian. Sitäpaitsi tykkylumi kuuluu Lappiin... Apupoika Anteron kanssa ihmettelemässä tuhoa lumien sulettua Piti käydä  myös asuntomessuilla. Ei saatu ikinä aikaiseksi vaikka oli tässä vieressä. Puisto käytiin katsomassa ja ponttooni silta, mutta varsinaista aluetta ei ole katseltu ennenkuin tänään. Lenkkeilyhän on hyvä metodi tylsien koti hommien karttelussa.  Alunperin ajatus oli käydä katsomassa oliko myrskyssä rikkoontunut ponttooni silta jo kunnossa ja käydä uudella aallonmurtaj...

 En pysty  katsomaan Koiralle koti ohjelmaa, kun siinä kaikki tulevat elämän yllättämiksi ja muuttuneen elämäntilanteen vuoksi luopuvat siitä, ainoasta jonka ovat ottaneet vastuulleen. Ymmärrän että on viisasta etsiä koiralle uusi koti jos yhteiselo laumassa ei vaan onnistu, tulee vakava sairaus tms pakottava tilanne, mutta olisiko välillä  ennen eläimen hankkimista kannattanut miettiä himpun etukäteen ihan vaan 15 vuotta elämää eteenpäin. Kannattaako lähteä Tinder treffeille sen allergisen komistuksen kanssa, jos oma koti on jo hankittu täyteen muita karva jalkoja. Kannattaa svaipata oikeaan suuntaan. Otanko työlinjaisen tai muuten aktiivisen rodun, jos oma aktiivisuus käsittää lyllertämisen korttelin ympäri kauniilla säällä ja käsitys aktiivisesta harrastamisesta on kerta viikossa turisemista kentällä. Silloin voi vaan syyttää itseään jos koira muotoilee sohvan toistuvasti uudelleen ja on hankala pitää.  Kun on ottanut eläimen vastuulleen, ei voi enää tehdä ihan ka...

Taidetaan selvitä tästäkin kummallisesta vuodesta, kun päästiin jo marraskuuhun. Luulin kyllä hetken, että Pikku-Ukko on löytänyt jonkun uuden eläin rehun, missä on enemmän hermomyrkkyä kuin kanaa ja riisiä. Alkoi yhtä äkkiä liikkua oudosti sisällä, takaosa näytti pettävän, kiersi ympyrää ja oli hätääntyneen oloinen. Nappasin ukkelin kiinni ja aloin kopeloida hädissäni koiraa läpi. Kainalosta sitten löytyi hermo kohtauksen aiheuttaja. Pieni limainen etana oli jotenkin onnistunut sotkeutumaan kainalokarvoihin ja sehän on niin vakava asia, että pyrri luulee kuolevansa. Sain lopulta irroitettua limalöllön karvoista ja koimme ihme parantumisen. Joskus hieman pienimuotoisempi draaman kaari riittäisi. Tuli elävästi mieleen Tosimies, joka alkoi ontua kun havunneula jäi häntäkarvoihin. Samaa sukua...! Tylsän kesän jälkeen päästiin lopulta mökille kesäkauden lopettajaisiin. Hirvitti lähteä koska Koutsi ei ole ollut missään huippukunnossa, mutta lähdettiin silti. Meni yllättävän hyvin.  Pait...

Että semmoinen kesä. Enimmäkseen kulutettiin aikaa, eikä mihinkään suunnitelmiin oikein riittänyt puhtikaan. Pikku-Ukko kyllästyi helteisiin ja rakensi oman Mies Luolan halkopinon alle. Yritin kurkkia, mutta sen verran oli nähty vaivaa, ettei luolan perälle nähnyt. Luultavasti siellä oli oma baaritiski, jätti TV ja tikkataulu niin kuin asiaan kuuluu. Epäsosiaalisimpina hetkinä teki kyllä mieli itsekkin mönkiä sinne. Kuumasta kesästä johtuen pyörälenkit jäi vähäisiksi ja enimmäkseen rymyttiin metsissä marjojen ja sienien perässä.Löydettiin niin mahtava kanttarellipaikka, että melkein itkin ja maa-ampiaispesään käveltyäni itkinkin. Kyllä pystyy ihminen Loviisan louhikossa juoksemaan yllättävän kovaa. Pkku-Ukko onneksi säästyi pistoilta.  Frisbee pääsi kesälelujen lista ykköseksi tylsän kuumina päivinä Tärkeintä on suunnitelmallinen treenaaminen ja saatiinkin tehtyä yksi jälki koko kesänä. Se meni niin hyvin, ettei ole uskallettu tehdä toista, ettei pilata liialla harjoittelulla mitää...