Ihana Toukokuu
Hieno toukokuu alkoi Vapulla ja kun muualla ei ollut lämmintä mentiin paljuun. Purnu joutui paljupöljien vappuvastaavaksi.
Vappupäivää juhlistetiin sitten kevätkävelyllä bongailemalla kevätmielellä olevia sammakoita joiden vappupalju oli hieman kylmempi mutta tunnelma huomattavasti kiihkeämpi.
Jälki metsät sulivat lumesta ja heti toimeen.Tarkoitus oli aloittaa talven tauon jälkeen helpolla jäljellä ja tokon matka ongelman poiston tueksi esine ruudulla jossa esineet olisivat aivan alueen takarajalla riittävän kaukana.
Sateinen perjantai-ilta ja ensimmäinen metsäharkka saivat seikkailun halun heräämään ja päätettiin miehen kanssa ajella aivan uuteen paikkaan jäljelle. Kun sopiva levike oli löytynyt olikin edessä tuntematon metsä jonne sukelsi viivasuora metsäautotie. Kun viime kesänä otetttiin ensimmäinen tienylitys jäljellä, niin kiusaushan oli ylivoimainen. Päätin saman tien, että laitetaan alkuun se tienylitys niin nähdään onko edellisestä kesästä jäänyt mitään mieleen.
Ja eikun risukkoon jälkeä tekemään ja kepukoita pudotteleemaan. Siihen se suunnitelmallisuus sitten loppuikin. Tien ylityksen jälkeen uusi maasto yllätti hetken kävelyn jälkeen leveällä suo-ojalla.Siitä oli pakko loikata yli, mikä itäsuomalaisen persjalkaisen ruumiin rakenteen omaavalle ei ole mikään helppo juttu. Yleensä maan vetovoima voittaa vahvan uskon omiin fyysisiin kykyihin ja seuraa mulaaminen ojaan. Nyt selvisin kunnialla nippa nappa.
No ojan ylitystä ei ole koskaan tehty, ainakaan noin leveän ja syvän. Ei aavistustakaan miten siinä kävisi jos ylipäänsä edettäisiin tien yli. Seuraavaksi olikin sitten edessä tosi märkä suo. Rämmelsin sen yli ja hupsista vasemmalla näkynyt tie oli hävinnyt näkyvistä. Luottavaisena siihen, että tie jatkaa samaan suuntaan kuin minäkin jatkoin matkaa. Pari kepukkaa kymmenestä oli vielä jäljellä kun käännyin tietä kohti. Ei vaan näy tietä missään!? Hetken jo panikoin, mutta oltiin onneksi vain tien kanssa jatkettu eri suuntiin. Loput pari kapulaa tuli turhan pitkille etäisyyksille, ennen kuin tie ilmestyi taas näkyviin. Kiitos sille autoilijalle joka huristi tietä pitkin juuri H-hetkellä ja auttoi paikallistamaan oikean suunnan.
No suunniteltu helppo lyhyt jälki oli muuttunut hetkessä hieman haastavammaksi, mutta eipä nuo meidän harkat mene muutenkaan ihan suunnitelmien mukaan juuri koskaan.
Esine ruutuun hukattiin 4 esinettä ja käytiin kävelyllä jäljen vanhettumista odotellessa. Esine ruutu meni hienosti. Intoa riitti talven jäljiltä Purnullakin ja kaikki 4 esinettä palautuivat pika vauhdilla metsästä. Sitten laitettiin valjaat ja lähdettiin metsään. Nyt ei valjaat haitanneet yhtään :D
Tienylitys, joka edellisenä kesänä oli aiheuttanut pitkällistä pohdintaa tien reunassa, sujui nyt ihan heittämällä. Ojan ylityksessä oli vaikeuksia ainoastaan ihmisjäsenellä. Suolla vähän hiljennettiin, mutta sitten taas vauhdikkaasti eteenpäin kohti lopun lihapullakekoa.Hyvin töni myös kaikki kepit esiin. Suurimman osan alla oli lihapullanpala piilossa, mutta myös ne, joissa ei ollut pöyhittiin tarkasti. Eihän sitä koskaan voi tietää...lihapullat ovat todella arvaamattomia.
Sade keli teki varmaan sen, että olosuhteet olivat ihanteelliset ja Purnu meni todella tarkasti alusta asti. Kannatti kastua sateessa ja lopuksi käytiin vielä pienellä kävelyllä.
Uusista maisemista innostuneina suunnattiin tällä viikolla taas uusin maisemiin. Nyt tehtiin oikeasti lyhyt jälki ja vain kahden suosikki esineen haku ruutu. Lyhyt jälki oli metsätyön jälkeinen ryteikkö, johon oli vielä jälkikäteen kaatunut muutama puu. Selvisi että kaatunut puu mistä meikäläinen jälkeä tehdessä urheasti ryönäsi oksien läpi ylitse, saikin Purnun hylkäämään hetkeksi jäljen ja yrittämään kuusen kiertämistä. Huomattuaan, että jälki hukkui korjasi kyllä tilanteen pujahtamalla rungon ali tiheimmästä kohdasta (ja joku onneton narun toisessa päässä joutui seuraamaan naama naarmuilla rydön läpi). Yksi keppi siinä hukattiin, mutta en todellakaan palannut sitä jäljen jälkeen hakemaan. Rajansa ne on minunkin maasto-ominaisuuksilla. Täytyy tehdä noita rytöharjoituksia kun kerran ovat vaikeita molemmille. Odotan innolla :(
Joskus tie menee ihan suoraan ja löytyy..
Purnun ja minun yhteinen vuoden juoksuharrastus huipentuikin sitten Helsingin puolimaratoniin launtaina. Purnu ei saanut osallistua, joten lähdettiin kaverin kanssa. Kunnialla selvittiin ihan elävinä maaliin. 2 h 29 min ja saipahan lopussa juosta olympiastadionilla. Kyllä kannatti vaikka nyt sattuukin. Ei edes tehty Vireeneitä vaan kiidettiin rinta rottingilla Paavo Nurmen jalanjäljissä. Ostoksiakin ehdittiin tehdä urheilukaupassa ennen juoksua ja ihmetellä ihmisiä, joita Loviisassa ei juuri näe. 17 000 ihmistä on aikamoinen ihmisvirta. Purnu vietti mukavaa päivää Pentin kanssa kotosalla, vaikka veikkaan, että nyt olisi kerrankin ollut Purnun mieleinen lenkki. Oli koiria, hevosia, ihmisiä ja kaikkea mikä voisi pyrriä kiinnostaa enemmän kuin typötyhjä talvinen pyörätie Pernajaan.
Näihin kukkaistunnelmiin...
Vappupäivää juhlistetiin sitten kevätkävelyllä bongailemalla kevätmielellä olevia sammakoita joiden vappupalju oli hieman kylmempi mutta tunnelma huomattavasti kiihkeämpi.
Jälki metsät sulivat lumesta ja heti toimeen.Tarkoitus oli aloittaa talven tauon jälkeen helpolla jäljellä ja tokon matka ongelman poiston tueksi esine ruudulla jossa esineet olisivat aivan alueen takarajalla riittävän kaukana.
Sateinen perjantai-ilta ja ensimmäinen metsäharkka saivat seikkailun halun heräämään ja päätettiin miehen kanssa ajella aivan uuteen paikkaan jäljelle. Kun sopiva levike oli löytynyt olikin edessä tuntematon metsä jonne sukelsi viivasuora metsäautotie. Kun viime kesänä otetttiin ensimmäinen tienylitys jäljellä, niin kiusaushan oli ylivoimainen. Päätin saman tien, että laitetaan alkuun se tienylitys niin nähdään onko edellisestä kesästä jäänyt mitään mieleen.
Ja eikun risukkoon jälkeä tekemään ja kepukoita pudotteleemaan. Siihen se suunnitelmallisuus sitten loppuikin. Tien ylityksen jälkeen uusi maasto yllätti hetken kävelyn jälkeen leveällä suo-ojalla.Siitä oli pakko loikata yli, mikä itäsuomalaisen persjalkaisen ruumiin rakenteen omaavalle ei ole mikään helppo juttu. Yleensä maan vetovoima voittaa vahvan uskon omiin fyysisiin kykyihin ja seuraa mulaaminen ojaan. Nyt selvisin kunnialla nippa nappa.
No ojan ylitystä ei ole koskaan tehty, ainakaan noin leveän ja syvän. Ei aavistustakaan miten siinä kävisi jos ylipäänsä edettäisiin tien yli. Seuraavaksi olikin sitten edessä tosi märkä suo. Rämmelsin sen yli ja hupsista vasemmalla näkynyt tie oli hävinnyt näkyvistä. Luottavaisena siihen, että tie jatkaa samaan suuntaan kuin minäkin jatkoin matkaa. Pari kepukkaa kymmenestä oli vielä jäljellä kun käännyin tietä kohti. Ei vaan näy tietä missään!? Hetken jo panikoin, mutta oltiin onneksi vain tien kanssa jatkettu eri suuntiin. Loput pari kapulaa tuli turhan pitkille etäisyyksille, ennen kuin tie ilmestyi taas näkyviin. Kiitos sille autoilijalle joka huristi tietä pitkin juuri H-hetkellä ja auttoi paikallistamaan oikean suunnan.
No suunniteltu helppo lyhyt jälki oli muuttunut hetkessä hieman haastavammaksi, mutta eipä nuo meidän harkat mene muutenkaan ihan suunnitelmien mukaan juuri koskaan.
Esine ruutuun hukattiin 4 esinettä ja käytiin kävelyllä jäljen vanhettumista odotellessa. Esine ruutu meni hienosti. Intoa riitti talven jäljiltä Purnullakin ja kaikki 4 esinettä palautuivat pika vauhdilla metsästä. Sitten laitettiin valjaat ja lähdettiin metsään. Nyt ei valjaat haitanneet yhtään :D
Tienylitys, joka edellisenä kesänä oli aiheuttanut pitkällistä pohdintaa tien reunassa, sujui nyt ihan heittämällä. Ojan ylityksessä oli vaikeuksia ainoastaan ihmisjäsenellä. Suolla vähän hiljennettiin, mutta sitten taas vauhdikkaasti eteenpäin kohti lopun lihapullakekoa.Hyvin töni myös kaikki kepit esiin. Suurimman osan alla oli lihapullanpala piilossa, mutta myös ne, joissa ei ollut pöyhittiin tarkasti. Eihän sitä koskaan voi tietää...lihapullat ovat todella arvaamattomia.
Sade keli teki varmaan sen, että olosuhteet olivat ihanteelliset ja Purnu meni todella tarkasti alusta asti. Kannatti kastua sateessa ja lopuksi käytiin vielä pienellä kävelyllä.
Uusista maisemista innostuneina suunnattiin tällä viikolla taas uusin maisemiin. Nyt tehtiin oikeasti lyhyt jälki ja vain kahden suosikki esineen haku ruutu. Lyhyt jälki oli metsätyön jälkeinen ryteikkö, johon oli vielä jälkikäteen kaatunut muutama puu. Selvisi että kaatunut puu mistä meikäläinen jälkeä tehdessä urheasti ryönäsi oksien läpi ylitse, saikin Purnun hylkäämään hetkeksi jäljen ja yrittämään kuusen kiertämistä. Huomattuaan, että jälki hukkui korjasi kyllä tilanteen pujahtamalla rungon ali tiheimmästä kohdasta (ja joku onneton narun toisessa päässä joutui seuraamaan naama naarmuilla rydön läpi). Yksi keppi siinä hukattiin, mutta en todellakaan palannut sitä jäljen jälkeen hakemaan. Rajansa ne on minunkin maasto-ominaisuuksilla. Täytyy tehdä noita rytöharjoituksia kun kerran ovat vaikeita molemmille. Odotan innolla :(
Kamerakin oli muistettu ottaa mukaan, joten nyt on kuvitustakin.
Tuo ihmispöljä se aina hukkaa kaiken....!
Joskus tie menee ihan suoraan ja löytyy..
Purnun ja minun yhteinen vuoden juoksuharrastus huipentuikin sitten Helsingin puolimaratoniin launtaina. Purnu ei saanut osallistua, joten lähdettiin kaverin kanssa. Kunnialla selvittiin ihan elävinä maaliin. 2 h 29 min ja saipahan lopussa juosta olympiastadionilla. Kyllä kannatti vaikka nyt sattuukin. Ei edes tehty Vireeneitä vaan kiidettiin rinta rottingilla Paavo Nurmen jalanjäljissä. Ostoksiakin ehdittiin tehdä urheilukaupassa ennen juoksua ja ihmetellä ihmisiä, joita Loviisassa ei juuri näe. 17 000 ihmistä on aikamoinen ihmisvirta. Purnu vietti mukavaa päivää Pentin kanssa kotosalla, vaikka veikkaan, että nyt olisi kerrankin ollut Purnun mieleinen lenkki. Oli koiria, hevosia, ihmisiä ja kaikkea mikä voisi pyrriä kiinnostaa enemmän kuin typötyhjä talvinen pyörätie Pernajaan.
Näihin kukkaistunnelmiin...
Lataa kännykkääsi SPORT TRACKER. Jos eksyt, niin ainakin löydät omia jälkiäsi takaisin. On myös mukava katsoa minkälaista kiemuraa tuli etsiessä tehtyä. Sinne voit taltioida myös maratonilenkkisi.
VastaaPoistaseija