"Näin kulutan aikaa, maatessani alla tämän taivaan..."

Että semmoinen kesä. Enimmäkseen kulutettiin aikaa, eikä mihinkään suunnitelmiin oikein riittänyt puhtikaan. Pikku-Ukko kyllästyi helteisiin ja rakensi oman Mies Luolan halkopinon alle. Yritin kurkkia, mutta sen verran oli nähty vaivaa, ettei luolan perälle nähnyt. Luultavasti siellä oli oma baaritiski, jätti TV ja tikkataulu niin kuin asiaan kuuluu. Epäsosiaalisimpina hetkinä teki kyllä mieli itsekkin mönkiä sinne.

Kuumasta kesästä johtuen pyörälenkit jäi vähäisiksi ja enimmäkseen rymyttiin metsissä marjojen ja sienien perässä.Löydettiin niin mahtava kanttarellipaikka, että melkein itkin ja maa-ampiaispesään käveltyäni itkinkin. Kyllä pystyy ihminen Loviisan louhikossa juoksemaan yllättävän kovaa. Pkku-Ukko onneksi säästyi pistoilta. 

Frisbee pääsi kesälelujen lista ykköseksi tylsän kuumina päivinä

Tärkeintä on suunnitelmallinen treenaaminen ja saatiinkin tehtyä yksi jälki koko kesänä. Se meni niin hyvin, ettei ole uskallettu tehdä toista, ettei pilata liialla harjoittelulla mitään. Vitsi vitsi, ei olla saatu vaan mitään älyllistä aikaiseksi. Esine ruutuja on lenkillä tehty Pikku-Ukon iloksi, mutta tosiasia on että eräällä ei ole mitään ylikuumenemis katkaisijaa, joten vastuu lämpöhalvauksen karttelemisesta on ollut kokonaan Ihmisjäsenen harteilla.

Joka ikinen Hoopers treeni osui hellepäivälle. Oli ihan kivaa, en kyllä tiedä sytyinkö lajille, eräs tyyppi syttyi. Ihan lähti mopo taas käsistä ja hauskaa tuntui olevan. Hoksasi jo jutun juonta vaikka hooppien treenausta tehtiinkin vain kurssilla. Muita oheis juttuja kiertämisiä ja kaartamisia treenattiin kyllä lenkkien lomassa. Mihinkään tavoitteellisuuteen ei päästy tälläkään saralla.

Aina rakas Nuppu sisko kävi kylässä ja olikin pystis osastolla taas ilo irti. Ihanat höpöhännät.

Aina ei menneet marja ja sienireissut ihan toiveiden mukaan. Mutta Pikku-Ukosta on tullut aikuinen. Nyt pystyy jo etsimään sieniä hukkaamatta koiraa. Eli ei enää huidella sinne tänne pitkin mantuja, jos silmä välttää.

Sopimus Piha Jäniksen kanssa pitää, ei edelleenkään syö kasviksia Pikku-Ukko. 

Lopulta kuumuus kypsytti meidän lisäksi rypäleetkin.

Ja ehdittiin vielä puolukkaan eväiden kera ja uuden retkirepun testaukseen samalla. On vähän suurempi kuin Itävällan ihme reppu, josta 8 vuoden jälkeen räjähti vetoketju. Nyt yritetään seuraaville retkille Haltin Myrskyn kera. Vaikutti ihan hyvältä. Lokosia ja tilaa riittävästi ja istui hyvin selässä.

 Niin se meidän ehkä maailmanhistorian tylsin kesä ylsi syksyyn. Onpahan kuitenkin pakastin täynnä ja Pikku-Ukko saanut rellestää metsissä. Nyt alkaa vielä pyöräily kausikin ilmojen viilettyä.