sunnuntai 7. tammikuuta 2018

"Pannaan pauselle tää paska maailma..."

Päätettiin lähteä Uuuteen Vuoteen valoisin mielin ja pysyä terveenä. Koutsi kyllä otti Flunssan heti vuoden alkuun, mutta flunssia ei lasketa. Ihmisjäsen taas kaatui lunta kolatessa naamalleen, mutta vain peukalo vääntyi, ei lasketa. Tosimies on pitänyt lupauksensa ja terve. Eli oikein hyvin on vuosi lähtenyt käyntiin.
Lunta on riesaksi asti...

Uusi Vuosi meni mukavasti ja kukaan ei säikkynyt rakettiloita. Ulkoillen on aloitettu vuosi ja keli on useimmiten ollut vetinen. Vesisateen ja ainaisen pimeyden takia ei ole juuri uutta kameraa viitsitty testailla. Kuraloskapaska ei oikein innosta kuvaamaan ja pimeässä lenkkeilessä ei näy kuin vastaantulijoiden otsalamput.



Pääkallokelit on hieman haitanneet harkkailua, kun en uskalla mitään juoksu/hyppy liikkeitä tuolla jäätiköllä tehdä. Onneksi päästiin kevään ajaksi Strömfors Dogsin järjestämälle TOKO kurssille. Oli hakemukset jo viime vuonna, mutta jouduin perumaan kun Tosimiehen ontuminen alkoi ja kesti niin kauan. Nyt on sitten tiedossa sisäharkat kerran viikossa, jos se talvikin tulisi niin päästäisiin tuohon varaston pihallekkin treenimään ja koirakentälle.

Koirakentällä oltiin tänään ja Tuula ja Santtu oli harkkaseurana. Sen verran oli jäätä paikkapaikoin, etten hyppytelineitä ruvennut esiin kaivamaan. Tehtiin vaan perusjuttuja ja Tosimies oli innoissaan. Harkkojen jälkeen kierrettiin vielä aurinkoisessa pikkupakkasessa metsälenkki.


Lenkille lähtiessä katsottiin lumisella polulla metsään, että oli jonkun muunkin jäljet ja koiran jäljet. Koska metsälenkki on suosittu koiralenkki koitin pitää hieman silmällä, josko sieltä joku palaakin koiran kera. Siellä käy aika paljon koiraporukkaa, joka pitää koiria myös irti. Allekirjoittanut syntinen myös. Hyvin ehtii yleensä kytkeä, kun näkee ajoissa.

Sitten kuului jumalaton rytinä ja polunmutkasta ilmestyy vauhdilla helvetin iso koira. Komensin äkkiä Purnua odottamaan ja yritin hakea toista ihmistä katseellani siltä varalta, että jätti ei olekkaan kiltti niin kaksin on aina helpompi ottaa koirat kiinni, ettei mene tappeluksi. Ketään ei näkynyt ja samalla tuo kohti vyöryvä rotkale sinkosi polulta metsään. Siinä vaiheessa tajusin, ettei se mikään koira ole vaan hirvi. Oltiin päästy yllättämään se ja ilmeisesti tuuli sotki siltä meidän suunnan ja lähti vahingossa meitä kohti. Oisko sitten ollut makuulla, kun yleensä liikkuvat tosi hiljaa.

No naurattamaanhan se rupesi. Suuri metsästyskoirani seisoi tyynenä ja katseli minua sen näköisenä, että joko saa mennä vai otatko remmiin. En ottanut jatkettiin matkaa. Onni on täysin riistavietitön koira. Ei edes haistellut hirvenjälkiä, kun ohitettiin paikka. Rakastan paimenkoiria :) Metsätielle päästyämme jälkiä oli lumessa enemmänkin, joten ilmeisesti kevät on tulossa kun öttiäiset alkaa olla liikekannalla.

Siihen ne luontoihmeet sitten loppuikin ja loppumatka meni ilman muita eläviä.

Aurinkokuningas
Nyt sitten odotellaan kevään kurssia ja tähdätään EVL:ään ja toivotaan että konkkaronkka pysyy terveenä eikä telota itseämme. Jos nämä etelän vesisateetkin olisi tässä ja talvi tulisi hetkeksi. Nyt näyttää lupaavalta.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Suuri tontun metsästäjä...

Aattona lähdettiin tonttumetsään...

Täytyy valvoa, ettei ihmistonttu unohda eväitä

Ei tonttuja vasemmalla...

...eikä oikealla...

No ei hätää omasta takaa löytyy pari...

Koutsitonttu löytyi puusta


Ja tuo toinen tonttu tietty syömästä eväitä...



Oli Suurelle Tontunmetsästäjällekkin oma eväspaketti, mutta aivan liian pieni!!

"Pihistin onneksi eturuuaksi suklaat, eivät ole vielä huomanneet ;)"

Suuri Tontumetsästäjä sai lopulta Tontut kasaan, joten oikein ...

Hyvää Joulua kaikille!

Näiden hönöjen tonttujen kanssa Tosimies koettaa selvitä Uudestakin Vuodesta :)





lauantai 16. joulukuuta 2017

Vuosi pulkassa pikkuhiljaa...

 
Harvoin sitä joulukuussa enää sienessä käydään, mutta nyt on sekin ihme tehty ja suppilovahveropiirakka oli ihan hyvää

Sienisatoa 10.12.2017
Sienestys apulaisena läpimärässä veden valtaamassa metsässä oli Tosimies

OIkeasti tässä on iso kuoppa...nyt pieni lampi

On meillä ollut luntakin. Aina hetken. Purnu on saanut uuden kivan kaverin Ninjan "pikkusiskon" Wanjan. Pikkuhiljaa  riiviö on hyväksytty joukkoon ja nyt ollaan jo kavereita.


Purnu ja Wanja

Kauhu kolmikko Purnu, Ninja ja Wanja<3


Tätä kirjoittaessa on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, kaikki terveenä ja asiat kunnossa. Vuosi alkaa olla valmis pakettiin käärittäväksi ja vaikka oli välillä harmia niin kyllä oli paljon hienojakin päiviä.

Viime vuoden lopulla päätettiin laittaa tavoitteet, niin että niihin päästäisiin tarvittaessa vaikka konttaamalla.

1. Harkataan
Sehän lähes toteutui aina sairastamisien välissä. Tokossa saatiin TK3 ja uuteen vuoteen lähdetään jo melkein valmiilla ERIVOIN liikkeillä. Pitkät sairastelut hieman haittasi, mutta ilmeisesti kylkikyljessä köllöttelyllä pystyy paikkaamaan parit(kymmenet) väliin jääneet harkat. Kumpi se on osaamisen kannalta tärkeämpää...loppuun asti viilatut liikkeet vai se että on hauskaa olla yhdessä.

2. Ulkoillaan paljon
Ulkoiltiin kyllä. Paljon myös istuttiin autossa matkalla milloin minnekkin. Pitkät 2-3 tunnin lenkit olivat harvinaista herkkua. Peruslenkkeily hoitui vaikka sitten aamuyön tunteina. Mutta marjassa ja sienessä oltiin ahkerasti.

3. Ei ruokakuppeja sänkyyn.
Ihmisjäsen laihtui lihoi ja laihtui ja loppusaldoksi taitaa jäädä -5 kg. Tosimies piti linjansa ja kukapa sitä nyt kiloja pohtisi, kun on suuremmat asiat vaakalaudalla. Sängyssä ei ole syöty, kaikkialla muualla kyllä. ABC gourmet on tullut tutuksi. No parempi hieman pyöreänä mullan päällä kuin hoikkana mullan alla.

 Yhtään vaikeampia tavoitteita ei uskalleta ensi vuoteenkaan ladata, mutta jotain täytyy kuitenkin.



Vuoden 2018 tavoitteet

1. Yritetään pysyä terveenä ja saada retuperälle mennyt kunto ja ruokavalio kuntoon,

2. Pidetään kynsin ja hampain kiinni rauhallisista viikonlopuista

3. Mennään iltapissilenkille  ennen klo 22.00 (ilta-unisen Tosimiehen toive)

4. Tokoillaan ja lenkkeillään. Toko lisenssikin vuodelle 2018 on jo hankittu.

5.  Muutetaan läski lihaksiksi

Uutta vuotta odotelllen ja Jouluun valmistautuen ...



perjantai 1. joulukuuta 2017

Levis kuin Jokisen eväät...

Ihmisjäsen oli niin toiveikas, että päästään terveiden kirjoihin kun saadaaan tikit pois. No eihän ne tikkiraukat olleet siellä kainalossa kunnolla päässeet tarttumaan.  Ja iltaan mennessä haava repsotti öllösti auki. Näin jo koko koiran kuoliossa ja ammottavan märkivän haavan, joka ei ikinä parane. No yöunethan siinä meni. Harmitti niin suunnattomasti.



Onneksi sain heti aamulla Lovetista älyllisen ihmisen langan päähän. Kuvaviesti ja paluusoitossa miun  laukkaava mielikuvitus rysäytettiin takaisin maaanpinnalle. Haavan pohja on kiinnni, betadinea haavaan ja kolme päivää rauhallisesti niin lähtee rupeutumaan. En ihan uskonut mutta rauhoituin ja hokkuspokkus seuraavana päivänä oli haava jo lähtenyt kuroutumaan kiinni ja rupeutumaan. Ei me sitten kuollakkaan vielä.



Nyt sitten saikkuillan vielä. Jos loppuviikosta pääsisi Ninjankin kanssa jo leikkimään. Nyt ollaan varoen, koska työkaverit ei tiedä missä vaaravyöhykkeesä elivät tämän viikon, kun tunnin yöunilla oli hieman tappaja olo ja jos tähän vielä joku vastoinkäyminen niin ei ole kivaa kellään.

Mutta pyjamahemmon kanssa yritetään nyt päästä terveeksi. Kiitos Lovetille puhelinavusta ja hyvistä neuvoista.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Hoidossa kaikilla rintamilla...

Uusi koirahoitola on nyt testattu ja hyväksi havaittu, joten kivi vierähti ihmisjäsenen sydämeltä. Nyt aletaan hankkiutua rantakuntoon ystävän maaliskuun synttärimatkaa varten.

Aikalailla jännitti viedä Purnu uuteen hoitolaan. Ihmisjäsen kuvitteli kaikki painajaiset viikon aikana. Yhden yön tienoosta oli kyse, mutta näin sieluni silmin kuinka Tosimies tuon vuorokauden aikana; kuolee nälkään, janoon, karkaa, sairastuu, myydään, loukkaantuu jne... Aika kiirettä olisi Tosimiehellä pitänyt, jos olisi kaikki minun kauhukuvat ehtinyt toteuttaa 24 tunnissa. Onneksi järki välillä käväisi minunkin päässä hetkittäin, enkä sortunut perumaan koko reissua.

Hoitolan ensivaikutelma oli mielenkiintoinen. Syrjäisen (ei minkään reitin varella) kylätien perukoilla. Piha ei todellakaan mistään Meidän talo-lehden keskiaukeamasta. Hoitolan tilat siistit, mutta kuluneet. Ja onhan se hoitola aina eri asia kuin kotisohvalla koristetyynyjen keskellä köllöttely. No jos olisin interiöörin perusteella päättänyt niin olisin tehnyt uukkarin jo pihassa. Pitäjä kyllä kertoi, että on sekin nähty. Hoitolan tilat olivat kuitenkin järkevät. Oli jopa kopista luukku omaan pihatarhaan missä päsee lämpimällä säällä käymään. Pari kertaa harjoiteltiin pikaisesti verhon läpi kulkua ja jäin toivomaan, että Tosimies hoksasi, että ulos saa mennä tillistelemään.

Pitäjä teki minuun vaikutuksen heti ensimmäisellä kerralla. Rauhallinen ja asiallinen koiraihminen. Ei yrittänyt väkisin tehdä tuttavuutta Tosimiehen kanssa, vaan antoi rauhassa tutustua. 10 pistettä ja papukaijan merkki. Ennen hoitoon menoa täytettiin lomake, jossa kerrottiin koirantiedot ja jos oli jotain muuta huomioitavaa, sekä yhteyshenkilö loman aikana, jos jotain sattuu. Yritin harrastaa siinä itsesensuuria ja toistelin itselleni, että hoitolasta ei saa kodin kopiota, eikä koira sitä odotakkaan. Ei myöskään Tosimiestä näyttänyt haittaavaan kuluneet maalit yms.ihmisten jutut. Totesinkin itselleni, että tärkeintä hoitopaikassa on turvalliset siistit tila, asiallinen hoito ja että koira pysyy tallessa. Kodinomaiseen hoitoon en enää Tosimiestä halua takavuosien 7-tien seikkailujen jälkeen ikinä.

Tosimies jäi nätisti niinkuin aina. Kun sanoin Odota täällä niin vilkaisi tyylin "Heippa nähdään taas". Luojan kiitos miulla ei ole mitään "eroahdistus" koiraa, koska sitten meitä olisi kaksi eroahistunutta. "Koutsilla oli hieman tekemistä, että sai minut risteily vireeseen. Mutta kivaa oli Tallinan reissulla.


Terveellinen laiva-aamiainen 

Kotimatkalla haettiin Tosimies kotiin. Tyytyväinen oli kun haettiin, hyvin oli hoidettu ja kehuja saatiin, että oli ollut helppo ja mukava koira. Nyt voi huoleti viedä tarpeen tullen hoitoon ilman ihmisjäsenen eroahdistusta, kun meni niin hienosti. Ulkotarhaankin oli osannut mennä ihan itse.

Huippujuttu, että löydettiin uusi hyvä hoitopaikka.

Koiranpäivät (http://www.koiranpaivat.fi/index.php)

Tiistaina olikin Tosimies sitten leivättömän pöydän ääressä. Patti leikattiin Lovetissa pois kainalosta ja oli luojan kiitos rasvapatti. Nyt parannellaan haava ja sitten aletaankin olla vormikunnossa koko sakki. Ihmisjäsen lakkaa nyt murehtimasta kaikkea ja keskitytään Tokoiluun ja muuhun hauskan pitoon. Erivoin liikkeitä aletaan reenimään kunhan tikit on saatu pois. Nyt viikko saikkuillaan.

Sain valita värin kun Tosimies pahaa aavistamatta nukkui

Kaulureissakin on nykyään hieman väriä, käy myös sateenvarjosta :)

Toipilasta ketuttaa hepenet
Lovetille jälleen kiitos hyvästä hoidosta :)








lauantai 11. marraskuuta 2017

Hieno päivä, hyvässä seurassa...

Päästiin kuin päästiinkin kisoihin. Ihmisjäsen ja Tosimies olivat molemmat yhtä innoissaan. Edes herätyskello 7 aikaan ei pystynyt meitä synkistämään. Koutsille luvattiin pullaa ja kahvia ja eikun matkaan. Vettä satoi koko päivän kaatamalla, joten säidenkään puolesta ei harmittanut hallisssa vietetty päivä. Sen verran (2 vuotta) oli edellisistä kisoista, ettei osattu kisapaikallekkaan ajaa vaan käytiin motarin rampilla sight seeing kierros. Kotkan koiraystävien kisajärjestelyt toimi jälleen kuin junan vessa. Liikkeenohjaaja oli jämpti, selkeä ja kuuluva ääninen. Buffetin pullat oli loistavia ja se porkkanakakku, kuka lie leiponut, oli taivaallista.

Koutsin ja Tosimiehen strategiapalaveri
Ihmisjäsentä jännitti hieman, kun ei olla uusilla säännöillä kisattu ja pari kertaa piti hieman kysellä mitä pitikään tehdä ohjaajan käskystä ja mitä itse ohjautuen. Ohjatussa noudossa meinasin unohtaa antaa seiso käskyn omatoimisesti, mutta pelastin mokani viime hetkillä. Tunnari kapulaa toimitin takaisin liian aikaisin. Luulin että sen hinkkaamiseen saa käyttää 10 s, mutta sitä pitikin hinkata 10 s :D Tosimiehen sössimissaldo 0. Oli ilmeisesti lukenut säännöt paremmin kuin minä.

"Joko on meidän huki"
Näin hyvin ei ole meillä vielä yksikään kisa mennyt. Ikinä. Ei mitään suurempaa tohellusta ja voi mikä päivänpaisteinen kisakaveri miulla oli. Tosimies oli niin innoissan, että jossain vaiheessa totesin koutsille, että en todellakaan yritä sitä virittää, tai lähtee miulta lapasesta kehässä. Pussailtiin ja syötiin sitten pullaa, kisanamuja ja hörpittiin kahvia. Muitakin pyrrejä oli ja oli tosikiva nähdä Pieta Focan ja Femmen kanssa kisoissa. Huomasi kyllä ketkä syö kisapaikoilla pullaa ja ketkä ei, Tosimies näytti sirojen pyrrien rinnalla Harry Potterin Hagridilta. Mutta samanlaisia pusuhössöjä oli kaikki pyrrit.

Ja ykköstuloshan sieltä tuli ja meidän eka Koulutustunnus TK3 kun ei olla aiemmissa luokissa niin montaa kisaa käyty, vaan ykköstuloksen jälkeen aina siirrytty eteenpäin.


Harkkakaverimme Tiina ja Kanelikin nappasivat TK3 joten päivä oli kaikin puolin loistava. Sitten nähtiin vielä vanhaa ystävää 90 luvun tokoajoilta ja oli tosi kivaa vaihtaa kuulumisia ja nähdä. Ihan mainio päivä.


Saatiin palkintojakin :)
Olipa mukavaa ja nyt ollaan ihan uuvuksissa. Käytiin muuten vaihteeksi eläinääkärissä, kun se on tuossa vierssä niin on tullut jo tavaksi. Purnulla on joku hämärä patti kainalossa. Osui viikolla rapsutellessa sormiin ja säikähdin. Lovetissa kahden lääkärin kopeloitua on vahva veikkaus rasvapatista (en ymmärrä mistä me pullamössöt semmoinen ois saatu) ja siihen me halutaan uskoa. No viikon päästä se napastaan pois ja samalla selviää mikä se on

Aloitettiin uusi näpertelykin pimeiden talvi-iltojen iloksi. Näitä punoksia ja avaimenperäpalleroita saa kaikki viattomat sukulaisuhrit joululahjoiksi.






perjantai 10. marraskuuta 2017

Suru uutisia, lenkkikaverimme on poissa.

Hyvää matkaa pieni Nasu  ❤ (4.4.04-09.11.17)

"Joskus hyvin pieni asia voi varastaa suuren palan sydämestäsi."
A.A. Milne - Nalle Puh