lauantai 13. huhtikuuta 2019

Onnellinen kisa päivitys...pistetili avattu!



Ihan huippu päivä. Aamuisesta kellon soitosta toivuttuamme pääsimme kumpikin iloiseen vireeseen. Parkkipaikalla en osannut vielä sanoa siskolle millä fiiliksellä Tosimies on, kun ottaa aina nuo siirtymätaipaleet niin rauhallisesti, mutta kun Tosimies pääsi kisa paikalle niin sieltähän se Minutontuotuihmistenilmoille- ilo ponnahti pintaan taas. Ihanan kylmä hallikin vielä. Vielä kun tuomarikin oli käynyt rapsuttelemassa niin Tosimieshän oli onnesta soikea.

Kotkan liikkeen ohjaaja oli vanha tuttu. Tykkään kun vetää aina niin reippaasti ja selkeällä äänellä liikkeet läpi. Ihmisjäsen taas on liikkeen ohjaajan painajainen. Niin paljon olen aiemmissa kisoissa törttöilyt kehässä, että hänkin oli oppinut jo vääntämään minulle rautalangasta kuviot. Yllätin hänet iloisesti asettumalla oikeinpäin paikallaolo liikkeeseen eka yrittämällä. Lisäksi olin kirjoittanut luntin käteen. Eipähän tarvitse kaikkea  yrittää muistaa.



Sanoin koutsille, että olisi kiva jos päästäisiin ekana ja bingo pöydässä kolme!

HIGH LIGHTIT eli päivän ihmeet: Eteen meno tyhjään oli aivan suora ja lähti ekasta, kyllä kannatti helpottaa harkoissa. Tunnarit ihan paras meidän elinaikana. Suoraan omalle ilman arpomisia ja tarkistamisia ja takaisin. No pureskeli, mutta ei niin paljon kuin ennen. Ehkä olkkari treenit naksutellen on auttaneet.Muutenkin pysyttiin hereillä. Yhden kerran jäi koutsia kyttäämään, mutta kun liike ei ollut vielä alkanut niin sain heräteltyä.

Luulin että liikkeet tehdään kahdessa osiossa niinkuin aiemmin, mutta tehtiinkin kaikki putkeen. Tosimieskin meinasi lähteä liian aikaisin, mutta palasi takaisin kun huusin perään että "Hei meillä ois vielä täällä pari hommaa kesken!" Ihmisjäsen taas ei meinannut älytä lopettaa, kun meni jotenkin nopeasti kaikki. Paitsi seuraamis kaavio oli niin pitkä, että meinasi loppua usko ja kunto.
Hieman raukasee kisan jälkeen, massu täynnä juustoa ja mokkaruutuja.
Nyt ollaan väsyneinä, mutta onnellisina kotona palkintojen kera,  paitsi että Tosimies nappasi possun korvan salaa jo kisa paikalla kassista ja rouskutti sen tuulen suojan. Oli sen kyllä ansainnut. Reipas vanhus.


Ja meillä on eka ykkönen tästä luokasta. Voi miten ihanaa.


Joku oli innoissaan vielä palkintojen jaossakin. (kuva Pamela Ekström)

Kiva kun alkaa tuntea jo kisoissa pyörivää porukka. Alkaa jo jännittää omat ja tuttujen suoritukset yhtä paljon. Tänään tuli haikea olo, kun eräs samoissa kisoissa käynyt aina iloinen rouva ilmoitti lopettelevansa vanhuksensa kanssa. No ehkä ollaan taas jossain ALO luokan kisoissa muutamien vuosien päästä kampeamassa eteenpäin. Kiva oli nähdä tuttuja ja ihanat treeni kamutkin oli niin lähellä viimesiä ykkösiä, että ihan hitosti harmitti katsomossa, kun se  iänikuinen ruutu rupesi ryttyilemään molemmille. Mutta kyllä ne vikat ykköset sieltä tulee ja saadaan vielä kakkua :)
Nyt huilataan Pääsiäinen ja sitten aletaan valmistautua Kouvolan ulko kisoihin. Älä tule kesähelle vielä....!

Kiitos taas kivoista kisoista Kotkan Koiraystävät ja puffan leipureille erityis kiitos jälleen herkuista.


perjantai 12. huhtikuuta 2019

Kisa kuumetta ja vatsanpuruja

Huomenna olisi sitten kisat. Tosimies päätti viikolla pitää piknikin ja nautti ilmeisesti jotain huonosti sulavaa. Saattoi toki olla ihan ihmisjäsenen grillikauden avajaisissa tarjoama juustomakkarakin. No joka tapauksessa hieman on ollut vaisun oloinen pari päivää ja lenkkeily ei ole maistunut. Onneksi nyt näyttäisi piristyvän sopivasti kisoihin.



Kiva mennä kisoihin vaikka eteen meno onkin edelleen hukassa. Kerrankaan ei ole pidetty paniikkiharkkoja ei kyllä juurikaan muitakaan harkkoja. Viikonloppu meni Mikkelissä käydessä ja haravointihommissa. Maanantaina Kia  Ceraato päätti haistattaa ihmisjäsenelle pitkät ja jätti minut Värisilmän pihaan maalipurkkeineni ja mattoineni. Koutsi tuli pyörällä apuun. Putsattiin akun kenkiä, saatiin käynnistys apuna virtaa akkuun. Vaihdettiin jopa edellisellä kerralla hankittu uusi akku paikalleen. Auto vaan nakotti siinä virrattomana kuin paska Junttilan tuvan seinässä.

No eihän siinä sitten auttanut kuin kiikuttaa avaimet korjaamolle postilaatikkoon ja pyytää hakemaan Ce raato jollain keinolla hoitoon. Vikakin selvisi. Maajohto oli irrallaan. On vaan niin hankalassa paikassa, ettei olisi siihen päästy omin voimin käsiksikään. Kyllä Ladassa kaikki oli paremmin, maajohto heti siinä framilla ja konepellin alla tilaa ruuvailla ja räplätä.

Maanantai harkat jäi sitten väliin. Oisin kyllä päässyt kaverin kyydillä, mutta olin umpijäässä ja kettuuntunut koko autoon ja kävelyyn, joten päätin siinä mielentilassa jättää harkat väliin ja mennnä vaan lenkille tasaamaan verenpainetta.

Sain kuitenkin maalit ja maalasin sitten keittiön. Meille tulee remppa ja uudet lattiat myös keittiöön niin katsoin, että meikäläisen maalaus kyvyillä on parempi maalata keittiö nyt kun siellä on vielä se vanha muovimatto. Ihan vaan jos sattuis roiskumaan...ei siis juuri koskaan mutta jos taas....
Kiva kun tulee ihan ammatti ihminen tekemään. Koutsin ja Ihmisjäsenen osallistuva osuus rajoittuu värien valitsemiseen ja poissa jaloista pysymiseen.  Kiva kun saadaan nuo loputkin huoneet laitatettua.
Liikaa valinnan varaa
Kentälle päästiin, mutta meinasi sekin mennä roskien keruuksi. Pulloja ja  raketin jämiä oli paljastunut lumen alta ja sitten vielä kiva kasa muuta raketti roskaa kasattu metsään. On se kumma kun ne jaksetaan raahata sinne, mutta ei sitten pois. Nyt se onkin hieman työläämpää, kun paksut pahvi rakenteet oli vettyneet ja painavia. Täytyy ottaa jätesäkit joku kerta matkaan ja viedä jäteasemalle koko paska.


Olen muuten lukenut säännöt. Ajattelin, ettei sählättäis pisteitä tyhmillä mokilla, mutta nyt on vielä sekavampi kuva säännöistä. Vakuutuin lisää, että ne ovat kuin käyttöohjeet. Luetaan vaan äärimmäisessä hätätilassa. Ihmisjäsen ei pysty oikein jännittämään kisoja, kun remontti jännittää enemmän. Tuliko valittua oikea väri ja irtoaako vanhat tapetit ja ...... No eiköhän se kisatunnelmakin löydy, kun nyt vaan pysyttäisiin hereillä kumpikin.

Ostin Tosimiehelle myrkyttömän punkkipannan.


Semmoisen yrttipannan. Kysyin varovasti myyjältä onko tämä samanlainen kuin työkaverilla aikoinaan. Panta oli yhden päivän työkaverin koiralla ja kämppä haisi kuulemma vielä Joulunakin yrteiltä. Myyjä sanoi, että on saanut punkkisertifikaatin eli todistettavasti torjuu punkit ja haju on aluksi aika voimakas(melkoinen dissaus). Neuvoi pitämään hetken ulkona tuulettumassa niin laimenee. On nyt tuulettunut viikon kuistilla. Suojamuovin laitoin keittiön roskikseen. Seuraavana aamuna oli vietävä roskis, kun koko keittiö haisi laventelilta ja tymäkästi. Alkuviikon haisi koko etupiha. Nyt vaikuttaisi hieman laimenneen. Jos kisojen jälkeen kokeillaan kaulaankin. Olis ainakin myrkytön vaihtoehto ja ilman sertifikaattiakin voin sanoa, että ei sen löyhkän lähelle tule kukaan ei edes punkki.

Illalla keräsin kisa kamoja ja tulin vilkaiseeksi kisakirjaa. Rupesi ihan naurattamaan.



Meillä meni viisi vuotta VOI luokkaan, joista yhtenä 2016 ei kisattu kertaakaan, kun oli hieman muuta ohjelmaa vanhusten taholta ja muuta pientä säätöä. 7 voittajaluokan kisaa ennen kuin saatiin TK3. Purnu on kohta kymmenen tällä tahdilla meille molemmille tulee noutaja ennen kuin saadaan ne ERIVOIN ykköset kasaan, enkä tarkoita nyt todellakaan labradorin noutajaa :D Mutta huomenna kisoihin niin kauan kuin käpälissä on vielä virtaa ja intoa. Mukavaa kisapäivää kaikille ja Onnea matkaan!






keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Homo idioticus...tyhmä ihminen

Laps hankeen hukkuu unhottuu..pitikö tänne nyt pungeta.

Piipahdettiin pidennetty viikonloppu mökillä. Lunta oli maassa ja katoilla n 70 cm. Onneksi mentiin päivänvalossa sillä meni tovi ennen kuin saatiin reitti lapioitua ovelle asti. Sitten lapioitiin käytäviä kaivolle, saunalle ja huussille jne. Siskon porukka liittyi seuraan ja sitten putsattiin katot.




Lunta oli...no tarpeeksi. Muutoin oli kivaa ja ehdittiin pitää kalakisatkin. Tulos oli perinteinen 0-0. Hannun sanoin: "Pitää ihmisen kerran vuodessa käydä pilkillä". No olihan se taas yhtä jännittävää kuin Formulan seuraaminen.


"Ei siellä kyllä ketään ole vaikka kuin kauhoisit"


Tosimies oli hieman lapsipuolen asemassa. Ehdittiin kuitenkin potkukelkkailemassa käydä ja vähän lumikenkäillä.

Siinä ne tämän kuukauden huippuhetket sitten olikin. Muutoin on mennyt enempi jäitä poltellessa.

Tosimieheltä hukkui eteen meno ja se oli ihan minun oma vikani. Ihmisjäsenen piti ruveta liikaa säätämään suoruutta, sen sijaan, että olisin vahvistanut vaan eteen menoa. Lisäksi jäin liian pitkäksi aikaa roikkumaan targetteihin ja nyt on taas katseella hakeutuva pyrri. Jos tyhjään lähetyksessä ei ole targettia, lukitsee Tosimies katseensa ihan mihin tahansa mykkyrään kentällä ja lähtee sinne varmasti kuin ohjus. Ihan on turha yrittää kääntää uuteen suuntaan "Locked". 

Vinoista pois kutsumisesta oli se seuraus, että onnistuin sammuttamaan innon lähteäkin. Menee siis ihan huipusti. Tosimies ei lähde ja jos lähtee niin vasemmalle ja kunnolla vinoon. Tähän pystyy vain meidän ryssimis tiimi. Labrailin kentällä tänään ja totesin, että nyt ei auta kuin nostaa käsi ylös virheen merkiksi ja  palata perusteisiin. 

Viis ympyröistä ja kisa matkoista ja maahan menoista ja seisomisista liikkeen yhteydessä. Nyt otetaan pelkkiä pitkiä eteenmenoja ensin näkyvissä olevalle ja sitten hiekkakasan takana piilossa olevalle namitaskulle. Ei mitään turhaa tottistelua. Lähtemisen ilo takaisin ja siitä lähdetään taas rakentamaan kerrankin kunnolla ryssimättä tätä. Mihinpä meillä kiire valmiissa maailmassa. Ohuesti harmittaa, kun koko sotku on oma vika. Olisi niin paljon helpompaa haukkua koiraa tyhmäksi kuin  itseään.

On kuitenkin ilmoittauduttu kisoihin. Ainoana tavoitteenamme pysyä hereillä ja samassa kuplassa koko suorituksen ajan. Viimeksi unohdin koiran ja päästiin Tosimiehen nukahtamaan ja uneksimaan mokka paloista ja sehän maksoi meille yhden liikkeen pisteet. Eli tulevina treeni kertoina on ihmisjäsenellä paljon petrattavaa. Mikä se ihmisen ajaakin aina tekemään treenejä liian kisan omaisesti, kun sillä pakan sotkemisella saisi paljon enemmän iloa tekemiseen molemmille. Ja sen kun vielä muistaisi, ettei voi vaatia, jos ei saa omaa persustaan liikkeelle  iltaisin lenkin jälkeen sen vertaa, että toinen saisi harjoitella.

Toistaiseksi vanhus on jaksanut ja halunnut hyvin treenata. Ehkä täytyy kuitenkin ruveta pitämään enemmän taukoja treenin lomassa ja ruveta ottamaan loppuun pieni venyttely ja jumppa sessio. Kohta ylittyy Tosimiehen helleraja 15 astetta ja sitten me lomaillaan. Tosin viime vuotinen hyväksi havaittu turkin kevennys otettiin nyt uusiksi. Nyt Salon Honkanen onnistui paremmin. Ehkä keväästä tulee kylmä ja kisa kaudesta hieman pidempi.

"Miten meni noin omasta mielestä?"











sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Veerpalun laduilla hiihtelemässä...

No ei hiihdetä. Tosimies sai siis yskän ja ei kun Lovettiin taas. Tikit saatiin samalla reissulla pois ja vähän muutakin hauskaa tarttui mukaan.

Nyt on Tosimiehen katu-uskottavuus nousussa
Toimii myös ihmisjäsenen haljenneisiin sormenpäihin :)
 Ilona tutkaili Tosimiehen keuhko kapasiteetin. Tosivirkamies yskä oli varsin muhkea. Onhan meillä kennelyskä rokote, mutta tohtori kertoi, että joskus myös nukutus putki ja kaasu voi aiheuttaa vastaavaa. Kennel yskäksi se kuitenkin sitten arvioitiin olipa aiheuttaja mikä vaan. Viikon tulehdusta hillitsevä kipulääkekuuri ja lepoa. Ihmisjäsen oli jo tutkaillut nukutusaineen doping varoajat ja sillä olisi seuraaviin kokeisiin päästykin, mutta kuurin lähentyessä loppua piti sitten kaivaa vielä yskänlääkkeen varoajat ja siihenhän ne kisa haaveet kaatui. Varoaika 28 päivää joten doupattu on tämä meidän home made Veerpalu. 

Mittään en ole ottanut.
Korostan kyllä se oli tuo nainen, joka ne pillerit piilotti minun juustopaloihini.
Nyt on sitten otettu viikko rauhallisesti. Tehty pieniä lenkkejä ja vältelty rasitusta. Yskä on voitettu. Yhdet harkat jätetään vielä väliin, kun treeni kamuilla on kisoja tiedossa, ettei varmasti tartuteta ketään. Huhtikuun kisoihin yritetään sitten jo kammeta itsemme. Toisaalta ei olla saikulla voitu treenatakkaan kuin nyt loppuviikosta sellaisia juttuja mitkä ei saa hengästymään. Tunnaria ja sitten on yritetty vielä erikseen treeniä tunnari kapulan pitoa ilman pureskelua. Sitä treenataan varmaan vielä pitkään...

Mutta tänään päästiin jo hankiaisille viipottamaan. Oli kyllä upeata. Aurinko paistoi ja hanki kantoi metsässäkin. Pari kaurista nähtiin, mutta nyt ei saatu napattua kuvaa. Teki kyllä hyvää tepastella metsässä autossa lumimyrräkässä vietetyn lauantain jälkeen. Nyt tiedän mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että näkyvyys  tieliikenteessä voi olla 0.









sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Jos on Tammena tasasta niin Helmenä heilahtaa...

Ihmisjäsenet piipahti Tukholmassa Koutsin Jääkiekko veikkaus palkinto matkalla.  Jos veikkaa arkkivihollista Ruotsia mitali kolmikkoon niin joutuu Tukholmaa. Itse aion seuraavaksi veikata Kanadaa, jos vaikka ...


Koutsi etsii örfiiliksiä




Vanhana fanina oli pakko sortua Peppi Lotta Sikuriina Rullakatriina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu matkamuistoon. Ihanat.


Tosimies oli omalla lomallaan Koiranpäivät hoitolassa ja hyvin meni taas jälleen. Viipotteli pihalta hoitolaan jo kuin tuttuun paikkaan konsaan ja jäi tosi nätisti taas odottelemaan. Noudettaessa olikin jo kelit pehmenneet ja hoitolan väki kiikutti Purnun isomman tien varteen vastaan, kun Kialla ei olisi päässyt pihaan ajamaan. Ihania ihmisiä.

Tukholman reissun jälkeen lähdettiinkin patin poistoon Lovettiin. Niin lähti Purnun patti kuin kuppa Töölöstä. Hieman jänskätti, kun patti oli oudon kiinteä. Kun Claudiokin sitten alkoi puhua patin tutkimisesta tarvittaessa ja samalla yritti olla rauhoittava aloin epäillä, että kaikki ei ollut niinkuin piti. Ei kun ukkeli unten maille ja omaiset vex. Kun menin sitten Purnua hakemaan Claudio istui  tiskin takana ja naureskellen sanoi "Very bad news!" Voi sitä helpotusta nauruksihan se meni. Rasvapatti se oli ollut sittenkin. Oli vaan jotenkin kiinnittynyt lihakseen ja siksi tuntunut niin kiinteältä. Haava oli tosi siisti ja niitit nätissä jonossa.


Haava kaulurista ei ollut mitään apua. Ei auta jos pää ei taivu, jos selkäranka taipuu. Jouduttiin sitten Koppa Koposiksi. Onneksi haava ei tunnu miekkosta kiinnostavan joten on voitu olla suurin osa aikaa ilman Koppa varmistusta.
Turha ostos


Täällä ois potilas vailla hellyyttä...

Ihmisjäsenet kävivät sivistämässä itseään Katriina Tiiran luennolla "Koiran luonne ja persoonallisuus, geenien ja ympäristön vaikutus". Olipas hyvä luento. En ollut tiennyt, että esim. ääni arkuus geeni voi syttyä vasta 5 vuoden iässä tai että kastrointi voi altistaa ääni arkuudelle. En myöskään tiennyt arkuus geenin suuresta periytyvyydestä. Ja entistä tärkeämmäksi nousi nuo pennun ensimmäisten viikkojen tapahtumat. Reilu kaksi tuntia täyttä asiaa selvällä suomella kerrottuna niin, että savolainenkin ymmärsi. Oli kyllä upea ilta ja mielenkiintoista keskustelua. Alkaa ihmisjäsenkin tajuta millainen lottovoitto on, kun on noin selväpäinen ja hyvähermoinen koiruli . Kiitos vaan kasvattajalle, jonka tiedän tekevän todella paljon pentujen eteen koko sen 7-8 viikon ajan tuosta äärimmäisen tärkeästä 12 viikon ajasta. Meitä oli Loviisasta koko Kiallinen ja muutoinkin taisi tupa olla aika täynnä. Lisää tällaisia. Pullat ja kahvikin oli hyvää. Niillä sain koutsinkin houkuteltua mukaan, mutta luennon jälkeen taisi pulla tulla vasta hyvänä kakkosena.

Niitti pyllyn kanssa ehdittiin hankiaisistakin iloita.






Ensi viikolla mennäänkin jo tikin poistoon, mutta sitä ennen meihin iski vielä flunssa. Tai siis Tosimieheen iski. Minuun iski vain ällö limayskös päin pläsiä, kesken sunnuntaiaamun makeimpien  unien. Sellainen elämän huippuhetki. Ei olla onneksi ketään pystytty tartuttamaan, kun on tikkien takia oltu saikulla kaikista harrastuksista. Täytyy huomenna soitella taas Lovettiin ja kysyä, jos ehtisivät katsoa nuhanenää hieman tikkien poiston lomassa. Toisaalta Tosimiehellä on kennelyskä rokotus, joten toivotaan, että tämä menisi lievänä ohi nopeasti. Nyt vaan lepoa.




perjantai 25. tammikuuta 2019

Oivapolkan kuulumisia :D

Täytyy nyt ihan ensiksi aloittaa kehumalla Tosimiestä. Äitini oli meillä Joulun vietossa ja öisin on hieman suunnat vieraassa talossa hukassa. Ihmisjäsenhän ei kesken unien herää, kuin eläinten oksennus ääniin ja herätyskelloon. Mutta ei hätää Tosimies on vastuunsa tietävä paimenkoira. Joka yö kun äiti lähti seikkailemaan, Tosimies herätti ihmisjäsenen topakalla haukahduksella ja blokkasi äidin kulun asettumalla poikittain seisomaan äidin eteen ja heiluttamalla häntäänsä. Tosimies hoiti äidin rauhoittelun, kunnes ihmisjäsen sai itsensä kammetuksi paikalle. Kun tilannne oli hallussa, Tosimies painui takaisin omalle petilleen. Rakastan tuota koiraa ja sen tilannetajua.




Geeni testikin silmä sairauden selvittämiseksi saatiin kaiveltua poskista joulun jälkeen ja topsy puikot lähtivät matkaan kohti USA:ta. No ainakin Tosimiehen räkä pääsi Trumpin sulkujen ohi tuloskin jo tuli. Lomakkeetkin onnistuin täyttämään oikein. Koska käsialani on tosi surkea liitin selvyyden vuoksi kopion rekkarista mukaan. Ihan sama. Ei auta maassa, jossa lukutaito on surkea. Niin tuli miun Oivapojasta Oivapolkka ja kutsumanimi on Purnn, mutta tulos on tärkein. Purnn on silmäsairauden kantaja, mutta ei sairastu.
Kantajuus ei meidän menoa haittaa, kun pentujen tekoon osallistumista  ei ole Ihmisjäsen edes suunnitellut. Tosimies on ollut toista mieltä alusta asti, mutta se mielipide jätettäköön huomiotta.


Harkoissa tuli pakkas-  ja flunssatauko, mutta onneksi on hallivuoro maanantaisin. Viime maanantaina saatiin koko treeniporukka vielä ihanan herkullista porkkanakakkua, kun treeni kamu Pinjasta tuli Agilityvalio. Upeeta! Kuva on hieman epätarkka, kun päivänsankarin piti vahtia sitä kakkua silmätarkkana <3



Kohta on tammikuu selällään. Lenkkeilty on ja aivan ihana otus kohdattiin metsä lenkillä. Peurana minä sitä pidin, mutta työkaveri valisti että kyseessä on kauris. Olipa mikä tahansa niin julmetun söpö otus.


Kovat pakkaset hieman haittaa lenkkeilyä sillä Tosimiehen varpaat palelee herkästi. Töppöset on nyt laitettu tilaukseen. Yhtenä iltana laitoin toppaloimen lenkille, mutta siitä ei tullut mitään. Se päällä ei vaan voi liikkua. Saas nähdä miten töppösten kanssa käy. Nyt onkin yritetty tehdä useampi pikkulenkki pakkaspäivinä.

Takareidessä ollut pattikin päätti alkaa kasvaa, joten käytiin sitä Lovetissa näyttämässä uudelleen. Ilona oli sitä mieltä, että olisi parempi raapasta pois kun on intoutunut suurenemaan, joten tilasin patin poisto ajan helmikuulle. Toivotaan, että on rasvapatti kuten edeltäjänsäkkin. Alkaa olla jo hieman vanhuuden merkkejä ilmassa muutenkin. Uni maittaa ja lenkkienkään ei kuulemma tarvitsisi enää Tosimiehen mielestä olla niin pitkiä. Ei ainakaan huonolla ilmalla. Hieronta on kuitenkin auttanut ja lihas jumit alkaa lavoissa helpottaa, joten ei jäädä vielä tuleen makaamaan. 

Toivotaan, että saadaan patti asiat kuntoon hyvissä ajoin ennen Toko kautta. Voi olla että yksi suunnitelmissa ollut Toko kisa osuu saikulle, mutta eiköhän noita vielä tule kun ei meillä ole mikään hätä. Käydään ne mihin päästään ja niin kauan kun ukkelilla intoa riittää. Toistaiseksi on maanantai harkat olleet Tosimiehen mielestä parasta ajanvietettä nameineen, leikkeineen ja temppuineen.

Mikkelissäkin ajeltiin yksi viikonloppu ja voi luoja sitä lumen määrää. Kunhan päivät hieman pitenee ajellaan möksälle kaivamaan taas lumi tunneleita.


Historian havinaa tähän loppuun. Kun aina naurattaa miten pyrrit on kaikki erinäköisiä niin ei belgeillä mennyt aikoinaan yhtään tasaisemmin. Ohessa vanha mustavalkokuva rotunsa "valio" edustajista. Tärkeintä ei edelleenkään ole se ulkonäkö vaan ihana luonne.  Kuvassa Rekku, Kimi ja miun Pennonen (oikealla) joskus kultaisella 90-luvulla. Kuva Lenny Petrasuo














lauantai 5. tammikuuta 2019

Mutinaa koiraharrastuksesta


Ihmisjäsenellä on ollut aikaa pohdiskella joululomalla koira harrastusta. Kun kuukauden sisällä törmää kahteen yhdistykseen, joilla on vaikeuksia saada riitävästi väkeä yhdistyksen hallitukseen, se laittaa miettimään aletaanko olla nykymuotoisen yhdistystoiminnan loppusuoralla. Jo 90-luvulla kun itse olin aktiivisesti mukana koulutuksissa ja hallituksissa oli vaikeaa saada porukkaa välillä kasaan. Kautta aikain yhdistystoiminta on ponnistanut niistä muutaman innokkaan ryppäistä, joista on kiva puuhata oman harrastuksen eteen ja jotka onnistuvat vetämään ne vähän laiskemmat mukaan toimintaan. Kun tuo innokkaiden rypäs omalla innollaan ikäänkuin vetää muutkin tavalliset rivijäsenet mukaan  toimintaan, on mennyt hyvin. Sitten kun tuo innokkaiden rypäs väsyy, leipääntyy tai elämäntilanne vaan muuttuu, ovat nämä pienet yhdistykset heti pulassa.

Kyse ei ole siitä ettei harrastuksen olisi tulossa porukkaa. Agilityyn on jopa tunkua, Tokon, Rallytokon ja arkitottelevaisuuden kursseille on tulijoita. Näyttelyissä kävijöitä riittää.  Ongelmana tuntuukin kaikilla yhdistyksillä olevan saada riittävän suuri aktiiviporukka toimimaan. Se porukka joka sitoutuu viikoittain vetämään harjoituksia muille ja hoitamaan yhdistyksen päätöksen tekoa ja raha-asioita. Kantamaan vastuun, että jäsenet saavat postinsa, ulkopuoliset kouluttajat saadaan paikalle ja työvuorot hoituvat ja kokoukset menevät yhdistyslain kirjaimen mukaisesti. Tämä kaikki pitää tehdä ilmaiseksi, oma vähä vapaa-aika uhraten ja usein ilman sitä omaa koira kaveria. Se istuu joko kotona tai autossa odottamassa omaa vuoroaan, kun ihmisjäsen koiraharrastaa ilman koiraa. Ei ole oikein.

Jotta yhdistys pystyy toimimaan pitää kerätä rahaa, järjestää kursseja, kisoja, näyttelyitä, mätsäreitä ym. Mikään näistä ei onnistu ilman työhön sitoutuvaa jäsenistöä. Joku tässä yhtälössä ei vaan toimi, koska työtä olisi paljon, mutta tekijöitä vähän.

Monikaan ei halua enää sitoutua yhdistystoimintaan. Muistan jo 90-luvulta erään syyskokouksen, jossa erästä muutoin aktiivista jäsentä pyydettiin hallitukseen. Kyseinen henkilö ilmoitti tiukasti olleensa aikoinaan eräässä yhdistyksessä sihteerinä ja kun oli siitä hommasta päässyt lopulta irti ei aikoisi kuulua ikinä enää mihinkään kuin rivijäsenenä. Ihmettelin lausuntoa silloin mutta en ihmettele enää. Helpompi on tehdä murha ja istua suomalaisessa vankilajärjestelmässä elinkautinen kuin mennä yhdistyksen hallitukseen. Elinkautisesta vapautuu 6 vuoden kuluttua  hyvällä käytöksellä. Pienen yhdistyksen hallitukseen erehdyttyäsi istut siellä vuosikausia ilman toivoa vapautumisesta. Ei armahda edes presidentti. Jos käytät erovuoroasi joutuvat muut elinkautistaan kärsivät aina vaan pahempaan pulaan ja jos riittävää määrää ei saada joudutaan yhdistys ajamaan alas ja lopettamaan. Silloin loppuu harrastus kaikilta. Kun joku uusi saadaan houkuteltua mukaan on uupuneita lähtijöitä tilaisuuden tultua aina tarjolla useita.

Mikä sitten on muuttunut. Talkoohenki on olemassa, mutta lampun kylkeä saa hangata aika kovaa ja pitkään ennen kuin talkoohenki lampusta suostuu ilmestymään. Vapaa-aika iltaisin on vähissä kaikilla muiden harrastusten, perheen ja työn takia. Ihmisellä ei ole enää vain yhtä harrastusta pitsinnypläyksen lisäksi. Koira harrastajat haluavat myös harrastaa ja kehittyä sen oman koiransa kanssa.  Aktiivien puutteen takia pikku seurat kuihtuvat ja ne suurten kaupunkien seurat, joissa on paljon harrastajia saavat aina hieman helpommin toimijoita mukaan ja pystyvät kasvamaan. Tosin tänä talvena olen muutaman suurenkin seuran aktiivien kuullut manailevan tekijöiden puutetta ja sitä, että kaikki työ jää muutamalle harvalle.

Pienetkin yhdistykset yrittävät kuitenkin selvitä. Kursseja ei vedetä niin paljon vuodessa, kisoja järjestetään harvemmin. Siitä alkanut noidankehä vähentää taas jäsen- ja aktiivi määriä. Harjoittelupaikan eteen täytyy tehdä jäsenmaksun lisäksi myös talkoo tunteja. Joissain seuroissa talkoo tunti velvoitteet ovat kasvaneet niin suuriksi, että alkavat jo muistuttaa toista työtä. Suuret talkoo velvoitteet karsivat harrastajia ja pienillä paikkakunnilla siihen ei ole varaa. Ei ole myöskään pienillä seuroilla varoja halleihin ja omiin tontteihin. Suuri talkoo velvoite jäsenmaksun lisäksi ilman parempaa harrastus tarjontaa, kuin räntäsateessa kentällä rämpiminen, ei houkuta ketään.

Uskon että koira harrastus nykymuodossa elää murroskauttaan. Pienet seurat tulevat joko kuolemaan tai löytämään uusia tapoja toimia. Suurten harrastajamäärien seurat kasvavat ja pystyvät tarjoamaan enemmän, mutta kasvaako talkoo velvoitteet toiminnan rahoittamiseksi liian suureksi taakaksi rivijäsenelle.

Seuraako toimijoiden vähenemisestä, vähemmän kisoja. Nyt jo moniin kisoihin on järjestävän seuran jäsenillä etusija mikä on ihan ymmärrettävää. Joku palkka pitää tehdystä työstä saada. Yksityisiä koira halleja nousee samanaikaisesti pitkin suomen maata vastaamaan kasvaneeseen kysyntään ja vähentyneeseen tarjontaa. Minuakin houkuttaa enemmän maksettu halli vuoro tai kurssi ilman muita velvoitteita, kuin saapua paikalle koiransa kanssa.

Mutta pystyvätkö kaikki maksamaan kalliita kursseja, tarjotaanko niitä syrjäseuduillakin. Eriarvoistuuko koiraharrastus pikkuhiljaa ja keskittyy suurten kaupunkien läheisyyteen. Kuka jatkossa järjestää kisoja. Jos seurat vähenvät, vähenevät myös kisat. Kisojen järjestys oikeus on Kennelliittoon kuuluvilla seuroilla. Lisääntyykö seurojen ja yksityisten toimijoiden yhteistyö vai pitäisikö Kenneliitonkin pikkuhiljaa siirtyä nykyaikaan ja muuttaa 70-luvulle jäänyttä toiminta mallia vastaamaan seurojen nykyajan tarpeisiin. Tähän asti on vaan tullut entistä enemmän vaatimuksia ja kortteja toimitsijana toimijoille. Muutoin yhdistys toimintamme on on pysynyt lähes muuttumattomana kaikki nämä vuosikymmenet. Millä muulla organisaatiolla on varaa pysyä muuttumattomana ajan muuttuessa. Ei millään.

Tänä päivän ihmiset haluavat harrastaa koiransa kanssa. Mutta tarvitaan uusia malleja ja tapoja tarjota kasvavalle harrastaja joukolle palveluja ja toimintaa. Avata sulkeutunutta toiminta piiriä myös toimintaan valmiina oleville yksityisille toimijoille, vaikka he tekisivät sitä myös rahan takia eikä pelkästään aatteen palosta. Kurssi toiminnan lisäksi myös kilpailujen järjestämisen mahdollisuutta pitäisi avata seurojen lisäksi myös näille alan yrittäjille. Silloin jokainen voisi valita itselleen ja elämän tilanteelleen sopivan harrastus muodon, joko seurassa tai yksityisiä palvelun tarjoajia käyttäen.

Rahalla tai talkoilla, aktiivista harrastus vuotta 2019 ja muistetaan, että tänäkin vuonna suuri joukko uhraa vapaa-aikaansa, jotta me yhditystoimintakammon saaneet rivijäsenetkin saamme harrastaa. Ei väsytetä heitä valittamalla turhista vaan ilahdutetaan ilmestymällä paikalle jokainen edes yksiin talkoisiin ilman tekosyitä.