torstai 12. huhtikuuta 2018

Pääsiäisestä ei päivääkään...kevät tulee kohisten

Vietettiin perinteiset kesäkauden avajaiset mökillä Pääsiäsenä siskon porukoiden kanssa. Kesä kausi oli kyllä jossain 80cm hangen alla...

10 maissa illala oltiin pihassa ja lapiohommiinhan sitä joutui, että pääsi mökkiin ja huussiin ilman lumikenkiä.

Sama teema jatkui seuraavana päivänä...ja seuraavana...




Perinteinen kalakisakin pidettiin. Sinnekkin piti ottaa lapio mukaan että löysi jään jostain sieltä hangen alta. Nolla kalaa, paljon aurinkoa ja rämpimistä lumikengillä. Lumesta huolimatta aivan upea keli koko reissun ajan.

Kalastuksen valvojan mielestä olisi jotain järkevämpääkin voinut tehdä

Uusio kunnostettu vanha potkuri palautettiin mökille ja potkuriretkille päästiin.

Koutsi entisöi ukin ja mummon vanhan potkurin

Pääsiäinen meni syöden, Sangriaa juoden Kanarian ikävään, saunoen ja lunta lapioiden. Ulkona tuli oltua oikein urakalla. Koutsi keksi, että oksasahalla saa näppärästi lumet lohkotuksi katoilta alas ihan maasta käsin.
Alan Garcia lumihommissa

Kanarian lämmön jälkeen tuntui aika julmalta tuo lumen määrä. No etelässä kevät on pidemmällä, mutta kyllä lumenmäärä näkyy Loviisassakin. Huhtikuussa on normisti koulutuskenttä ollut jo sulaa, mutta nyt jouduttiin lähestyvän kurssin takia hieman kolalla auttamaan.

Meidän harkkakenttä

Sitä paremmalta tuntuu käydä elämänsä ensimmäisen kerran koko talvi lämpimissä hallitreeneissä. Pari kertaa on vielä jäljellä ja sitten on kyllä kenttäkin jo sula. Harkka motivaatio on saatu kohdilleen ja Tosimies on innoissaan.

Hieman jouduttiin ruudussa palaamaan takaisinpäin. Tyhjään lähetys aika hyvä, mutta siitä ruutuun jatkaminen jumissa. Nyt jätetään tyhjään lähetys hetkeksi ja lisätään namitasku ruutuun motivaatioksi.

Lisäksi luulen keksineeni miksi ei irtoa. Meillä on koko Tokon ajan ollut sellainen sopimus, että jos katson muaalle kuin Tosimieheen päin niin se on merkki siitä, ettei Tosimiehen pidä tehdä mitään. Nyt sitten ruudussa ajattelin, että auttaa ohjautumaan oikeaan suuntaan kun katson ruutuun. Tosimies taas tulkitsi sen ilmeisesti niin, että ei reagoida. Hoksasi ihmisjäsenkin lopulta tämän viime viikolla. Labrattiin sitten kentällä miten menee, jos katson Tosimiestä ja näytän vaan kädellä suuntaa. Silirimpsis se oli siinä. Vahvistellaan nyt vielä kun ehti tulla niin monta epävarmaa lähtöä, kun ihmisjäsen töppöili taas. On se joskus niin pienestä kiinni.

Ihmisjäsen on menossa tutkituttamaan ruuansulatustaan ja tyhjennyslitkujen juomisen takia joutuu nyt lopettamaan tämän kirjoittelun tähän. Pirtelön nro 2 tekoon nyt siis ja kevättä kohti.

Piti tulla ylväs silhuetti kuutamossa :D 



perjantai 23. maaliskuuta 2018

Eroahdistusta ja aurinkoa Maspalomasissa

Olipas upea loma, heti kun tokenin eroahdistuksesta. En kuitenkaan hajoittanut hotellihuonetta. Kun hoitopaikka sijaitsee tuolla Heikinkylän kapeiden maalaisteiden perukoilla, voi hoitoon viemiseen hieman varata aikaa. Tiistai iltana vietiin Purnukka hoitoon. Pitäjä varoitti etukäteen, ettei viimeisintä pihatien pätkää kannata ajaa. No sohjossa, sumussa ja vesisateessa köröteltiin sitten pimeitä maalaisteitä. Pitäjät olivat ystävällisesti tulleet autolla vastaan pihatien päähän ja siihen sohjoon ei Kialla olisikaan ollut mitään asiaa.

Purnu tervehti kaikki iloisesti ja jäi rauhallisesti odottelemaan. Kyllä oli ihmisjäsenellä suru puserossa, vaikka tiesinkin, että hyvä on hoito. Onneksi Tosimies ei ole tälläinen nössö. Pois ajellessamme nynnäsin onneksi hitaasti, koska sumulta ei nähnyt kunnolla ja sohjo muilutti autoa mennen tullen. Niinpä emme törmänneet villisika joukkoon, joka päätti ylittää tien keulamme edestä. Olipahan luontoelämys. En ole nähnyt villisikaa kuin tarhattuna.

Kyllä on koiraton koti tyhjä :(

Loma menikin sitten aivan loistavassa seurassa. 8 hengen porukassa ei taidettu viikon aikana kuulla yhtään älyllistä lausetta. Nauraa sai ja sangrialla elettiin. Ranskalaisia en syö vähään aikaan. Sukulaisiakin oli eksynyt samalle saarelle, joten oli ihana nähdä serkun porukoita samalla reissulla.

Dyyneillä seikkailtiin yksi päivä...





Nakurantakin on nyt nähty ja sieltä oli kyllä jotain karannut. Tunnistaako joku mikä... :D

Mikähän tästä on mennyt??? (Kuva Salme Heponiemi)
Muutoin lomaa vietettiinkin terveiden harrastusten parissa...




Luonnonihmeet rajoittivat uinti innostusta meressä, kun Portugalin sotalaivat eli suomeksi ikävän myrkylliset medusat päättivät lomailla samalla saarella


Onneksi oli allas, allasbaari ja muutkin fasiliteetit kohdallaan...


Kivat mökit



Paluumatkalla lento oli hieman myöhässä ja oltiin vasta 1 aikaan yöllä Helsingissä. Parin tunnin yöunien jälkeen lähdettiin sitten hakemaan Tosimies kotiin. Hyvin oli hoidossa ollut. Tosimies sai kehuja. Ruoka oli maistunut, fiksusti oli käyttäytynyt ja pitäjä ihmetteli, ettei ollut stressannut lainkaan vieraassa paikassa. On kuulemma hermorakenne kohdallaan. No meikäläisen ansiota se ei ole kun Tosimies on aina ollut perusluonteeltaan hyvähermoinen. Kiitos Seija kasvattajalle täyspäisestä koirasta omasta ja hoitoväen puolesta :)

Nyt sitten ollaankin oltu kylkikyljessä kaksi päivää ja koitettu nyhvätä yhdessä koko menneen viikon edestä. Alkaa ihmisjäsenen eroahdistus jo helpottaa.

Kiitos mahtavalle reissuporukalle oli ihanan rento ja hauska loma vaikka ainoastaan päivänsankari tunsi kaikki ennestään.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Toko juttuja ja itsetutkiskelua


Strömfors Dog Sportsin Toko kurssi alkaa olla puoli välissä ja täytyy sanoa että kannatti osallistua. Kiva kun mahduttiin mukaan, on ollut tosi upeita tiistai iltoja. Ihan luksustahan on se sisähalli. Tosimies on onnensa kukkuloilla edelleen, kun saa puuhastella kaikkia temppuja, leikitään ja kehutaan. Jopa autoilu on kivaa, kun sanon, että tänään mennään yhessä harkkaamaan, niin ei tarvitse autoon houkutella.

Opittu on. Tosimieshän on semmoinen tasaisen vakaa tekijä. Energiaa ei tuhlata yli-innokkaaseen säntäilyyn vaan tehtävät hoidetaan olo suhteisiin optimoidulla riittävällä (Tosimiehen mielestä) energia määrällä. Annan tästä esimerkin. Jätän Tosimiehen metsässä polulla odottamaan ja menen pitkälle ja kutsun sen luokse.  Tosimies tulee sata lasissa ja intoa piukeana. Sama jos kentällä matka on riittävä ja on vaara, että ihmisjäsen pääsee katoamaan kentältä. Sata lasissa! Mutta pienehkö halli, missä ihmisjäsen on levitellyt kaikki kamansa ja pysyy koko ajan valvovan silmän alla. Nou hätä. Ei ehdi hävitä voi tehdä luokse tulon kevyellä laiskahkolla laukalla ja säästää energiaa muihin hommiin. Tosi kiva treenata pysäytyksiä, kun et koskaan tiedä mikä vauhti sieltä tulee. Vieraassa paikassa toko-kisoissa, jos puffa on samalla suunnalla saatetaan tulla satasella. Kun taas tutussa hallissa turvallisella maaperällä laitetaan taas se "ehtii vähemmälläkin hötkyilyllä" vaihde päälle.



No olen nyt treenaillut pallon kanssa vaihtelevalla menestyksellä lyhyitä luokse tuloja hallissa vauhdikkaammiksi. Ehkä jotain parannusta on tullut.

Toistot ei sovi Tosimiehelle. Jos huomaa, että samaa tehtävää ruvetaan hiomaan menee energiansäästövaihde heti päälle. Ei vähennä intoa sitten taas, kun tehdään vaan yksittäinen, mutta turha huhkia täysillä enempää kuin se eka. Treenaa siinä sitten. Olen kuitenkin jo oppinut olemaan huolestumatta. Vauhti löytyy tarvittaessa. Siis se vauhti mikä on tarpeen perheen virkamiehen mielestä ko tehtävän suorittamiseen.

 Saattaa johtua tuo toisto tahmeus myös siitä, että jos liike menee hyvin en koskaan toista sitä heti perään. Tosimieshän möksähtää jos äänensävy menee moittivaksi. Jos  koira tekee väärin usein neuvotaan, että kannattaa sanoa vaikka ohoh tai jotain muuta. Meillä toimii, kun sanoo iloisesti että sehän meni ihan päin persettä. Ja ottaa uudestaan. Tosimiehelle jo se, että liike otetaan uudestaan on viesti siitä, että ei mennyt eka ihan putkeen. Mutta että rupeaisin moittimaan virheestä. Sitä ei mies kestä. Koutsi aikanan sanoi että niinhän se on kuin muutkin miehet, möksähtää jos jostain huomautetaan. Niinpä en huomauta. Olen vain koittanut kehua hyvistä suorituksista ja hyvistä yrityksistä.

Ehkä tästä omintakeisesta työ moraalista johtuen, joka Tosimiehellä on omia suorituksiaan kohtaan olen yrittänyt välttää turhasta nillittämistä. Vauhdin ylläpitämiseksi olen sallinut myös liikkeisiin jonkin verran varastamista, jotta vauhti ja into säilyisi.

Nyt kuitenkin olen kiitos tarkkojen treenikaverien ja opettajan huomannut, että joissain asioissa voisin olla hieman tarkempi. Ainakin voisin uskaltaa kokeilla lievää nillitystä silloin tällöin. Esim. kiertohässäkä härdellissä en ole pitänyt pahana jos nappaa kierrä käskyn paluu matkalla kapulat mukaan ja hyppää esteen yli, mutta opettaja sanoi, että pitäsi Tosimiehenkin malttaa kuunnella mitä on sanottu ja että omin luvin tekeminen, vaikka onkin koko liikkeen mukaista voi laajeta myös meno matkalle jne. Totta teemme asiassa parannuksen. Nillitän nätisti, ettei miekkonen möksähdä ja olen itse tarkempi. Palataan ruotuun varoen , ettei Tosimies hämmenny ja Möks!

Ihmisjäsenen sääntöjen lukukykykin paljastui jälleen surkeaksi. Olin ymmärtänyt että kartion kierron jälkeen kahden metrin sisällä pitää kiljaista se pysähdys käsky. Mutta koiran tuleekin tulla noin kaksi metriä kartiosta ennen käskyä. Eli nyt opetellaan se uudestaan . Siis miekkonenhan pysähtyy. Minun pitää vaan ajoittaa käskyt uusiksi. Hitto ja luulin kerrankin lukeneeni säännöt.


Ohjattussa noudossa sama juttu. Esineiden sijaintia vaihtelemalla pitäisi Tosimies opettaa kuuntelemaan mitä sanotaan eikä olemaan ihan niin oma toiminen liikkeiden suorittamisessa. Alan kyllä epäillä, että se on lukenut säännöt salaa ja minä en.

On kyllä paljon apua kun joku katsoo kriittisesti. Pari vuotta sitten saatiin huomautus, että Tosimies lähtee hieman laiskasti mukaan Z-liikkeen maassa olosta. Sitä on nyt sitten viritelty reippaammaksi ja ilmeisesti onistuttu, kun nyt treenikamu huomasi, että sieltähän se lähtee mukaan ilman käskyäkin. Nyt on taas treenitty sitä ihmisjäsenen tarkkuutta. Jos annan käskyn saa lähteä matkaan. Jos en anna niin  ei pidä lähteä, vaikka sääntökirjan mukaan liike niin meneekin. Voi meitä! Mutta kiitos hyvistä neuvoista ihanat treenikamut.

Nyt treenitään mainoskatkoilla vinosta suunnasta eteen istumista. Ei ole helppoa ei. Parasta tässä kaikessa on ollut se, että on talvellakin tullut ainakin kerran viikossa treenattua kunnolla.
Ensi viikolla Tosimies meneekin hoitoon, kun me pörhällämme lomalle ja kuten työkaveri sanoi, jos tulee eroahdistus niin aina voidaan hajoittaa hotellihuone palasiksi. Kun tullaan takaisin kevät on jo hieman pidemmällä. Ja niille raukoille, joille keväiset koiranpaskat saavat pään sekoamaan ja mieliala lääkkeet unohtumaan niin myrkkysyöttien väsäämisen sijasta muistakaa, että maailmassa on pahempiakin ongelmia ja kaikkeen paskaan ei ole pakko astua.






lauantai 24. helmikuuta 2018

Mökkipäiviä ja huippu-urheilua

Lähdettiin pidennetylle mökkiviikonlopulle. Pompat on ollut tarpeen. Purnukin näyttää ymmärtävän viimein että rukan pomppa on ihan kiva pakkasessa, koska ei saa enää mitään raivareita , kun sen laittaa päälle. Minä tepastelen siinä surullisen kuuluisassa 90-luvun toppahaalarissa, joka on lämmin mutta tekee entistä lihavamman näköiseksi.

Meidän mökkihän on mökki. On meillä patterit ja kamiina mutta ulkohuussi on umpijäässä ja saunalla voi tehdä 50 l jäälyhtyjä jäätyneistä vesistä. Melkein sain irti ehjänä. Ois ollut aika pähee tuossa pihassa. Kyllä pani miettimään, että ukki ja mummo eli täällä ilman sahköä vuosia ihan normi arkea. Puita ja vettä kanniskellen. Pelkästään vesiä ja puita roudatessa kuluu päivä mukavasti. Aina on joku vähissä. Ensi kesäna otan päiväksi askelmittarin , kuinka paljon enemmän täällä tulee päivässä askelia.

No on muutakin touhuttu. Äkkiä tottuu kylmyyteen ja eilen intoiltiin ja käytiin lumikenkäilemässä. Purnu oli metsässä kyllä sitä mieltä, että katselisi mielummin koutsin kanssa kaminan kyljessä vaikka Curlinkia. No ei ollut kuin pupun ja hirven jälkiä ja sittiäistä ei edes upottanut.

"Vieläköhän sitä Curlinkia tulisi?"

Lumia pudoteltiin katoilta vaikka aika turhaan luultavasti , koska vanha laho navettakin oli pystyssä vaikka toivottiin sen romahdusta. Saunan katto oli kerännyt eniten ja kovin toispuoleisia oli lumikuormat.


Iltapäivällä lähdettiin sitten potkuriajelulle Tosimiehen ja Koutsin kanssa. Tuotiin potkuri tänne kun täällä ei hiekoteta niin pääsee hyvin menemään. Liukkain keli ei ollut pakkasen takia mutta Pääsiäsenä voi olla jo eri kelit. Tosimies oli ihan innoissaan. Tämä oli selvästi hauskempaa kuin lumikenkäily. Sai juosta irrallaan koko matkan, kun ei tullut yhden yhtä autoa koko reissulla.



Tänään olisi sitten vuorossa hiihto kunhan Iivo saadaan ensin maaliin. Täällä on sentäs lunta...


Loppuun vielä kaupallinen mainos, jos olette liikenteessä aamuisin. ABC:n aamupala buffa on todella hyvä ja monipuolinen. Yllättyin iloisesti.





sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Sekalaista puuhastelua ja tuumailua..


Meillä oli vieraita ja Purnukin sai omia koiravieraita. Söpöset mummukoirat Neela ja Selma poikkesivat meillä yökylässä.



Vieraiden lähdettyä tehtiin pirteä pyörälenkki talvisessa säässä koko porukalla. Pari kertaa piti pysähtyä irroittelemaan nappuloita anturoiden alta, mutta muutoin saatiin hölkötellä pyöräteillä rauhassa. Jotain iloa tälläisesta muuttotappiokunnastakin, ei ole paljon väkeä liikenteessä.
Sitä vaan välillä hmettelen, että hyväkuntoiset asunnot halvalla eivät mene kaupaksi, mutta nuo lahot homeelle haisevat rötisköt menevät. Idylli myy vaikka lattia notkuisi ja seinät vinksottaisi toinen itään ja toinen länteen. Ei ymmärrä tämmöinen savolainen tosikko tuota.

No liikuntaa on harrastettu monipuolisesti ja kaivettiin jopa sukset esiin. Sitä tapahtuu tosi harvoin, joten keitettiin kahvitkin mukaan juhlan kunniaksi. Aurinko helli meitä...



Kahvikissa

Muutoin on keskitytty normilenkkeilyyn ja alettu haaveilla Fatbikesta...

 Ei menisi kolme siinä missä yksikin...kokeilin!
Minnan ja haukkujen kanssa maanantai lenkillä
Loviisaan katukuvaan ilmestyi kesän ja syksyn aikana useita suloisia saksanpaimenkoiran pentuja. Toki muitakin pentuja, mutta nuo pentuset pistivät silmään, koska on mennyt vuosia kun niitä viimeksi oli. En tiedä onko lähistölle muuttanut joku kasvattaja vai mistä pöllähtivät. Meni nääs vuosia, kun ei katukuvassa näkynyt niitä lainkaan. Varmaan vaikutti se, että sakemannien terveys maine ei ollut kovin korkealla.  No nyt niitä kuitenkin on. Onko yleinen pelottelu ilmapiiri vaikuttanut, mutta toivon ettei niitä ole hankittu omaa perusturvallisuutta pönkittämään. Sillä kyllä koiran pitää voida turvata omistajaansa eikä pelkästään toisinpäin.

Hieman särähti Tokamnnin pihalla yhtä suloista rapsutellessani korvaan, kun isäntänsä ylpeänä selosti, että kun se kasvaa siitä tulee palveluskoira. Toivon todella, että hän aikoi alkaa harrastamaan koiransa kanssa eikä vain kuvitellut, että koirasta kasvaa tottelevainen ihan samalla lailla kuin maitohampaat vaihtuu pysyviin. Lähes itsestään siis. Kuulosti vaan siltä pelottavasti.

No nyt pentuset ovat kasvaneet isoiksi ja lähes päivittäin kohtaamme lenkillä noita U-käännöksen tekeviä omistajia, jotka hakevat katseellaan metsän paksuinta puuta tai näkösuojaa. Ja voin sanoa että ei ole kiva tunne kun 100 m etäisyydeltäkin umpihangessa seisovalla omistaja rukalla on selviä vaikeuksia pidellä täyttä kurkkua ulvovaa ja tempoilevaa koiraansa ,vaikka vastapuoli ei tee mitään riidan haastamis elkeitä. Mietin kauhulla hetkeä kun he törmäävätkin toisiinsa ja kumpikaan ei pääse ohi. Sinne jäätyvät hankeen odotellessaan, että koiruudet  kasvavat itsestään tottelevaisiksi palveluskoiriksi.

Toivon totisesti, että he käyvät jossain harkoissa missä saavat hyviä neuvoja, miten tuo paska ikä ohitetaan asiallisesti ja saavat puretuksi koiriensa energiaa mielekkääseen puuhaan. Toivon että he tekevät koiriensa kanssa töitä ongelman ratkaisemiseksi, eivätkä laita sitä kiertoon, lopeta luonnevikaisena tai hylkää pihan perälle ketjuun toivottomana tapauksena. Toivon, että he jaksavat harjoitella kohtaamisia vaikka saavat osakseen kauhistuneita katseita. Pitäkää pintanne ja koira kaveristanne huolta vaikka palveluskoiraksi ei kasvetakkaan... palveluskoiraksi kasvatetaan.Me kaikki olemme olleet tuossa vaiheessa se kuuluu kasvamiseen. Jaksakaa epätoivon hetkinäkin tehdä töitä kaverinne kanssa ja hyviä tuloksia  odotellessa  jaksakaa pitää remmistä kiinni!


















.




torstai 8. helmikuuta 2018

Koulunpenkillä

Siitä tietää, että kirjoitus väli venähti liikaa, kun piti käydä lunttaamassa omaa blogiaan mitä tuli kirjoitettua.

Aloitetaan askarteluista. Ihmisjäsen innostui paracord punonnasta ja juutuupin ohjeilla on tullut värkättyä yhtä sun toista hauskaa. On koukuttavan mukavaa. Tosimies sai uuden pannan ja remmin.
Sävysävyyn tietty. Mustista ja Mirristä löytyi vielä samaan väriin uusi vilkkukin.


Lisäksi on piperetty kaikkea maan ja taivaan väliltä.




Mukavasti menee se muutenkin vähäinen vapaa-aika näitä turatessa. Toisaalta kertoohan se siitäkin, että aikaa alkaa löytyä muuhunkin kuin säntäilyyn sinne tänne.

Parasta tässä talvessa on ollut Kiipeily Grottanilla ja Strömfors Dog Sports hallissa pidettävä TOKO kurssi. Tosimies sekoaa tiistaisin innosta käpäliinsä, kun pääsee halliin temppuilemaan.

 Kurssille suositeltiin kevythäkkiä mukaan ja minäkin päätin sitten investoida sellaiseen. Koko valinta meni hieman yläkanttiin, kun en osannut yhtään mittojen perusteella arvioida. Voidaan nyt tarvittaessa molemmat pungeta sinne päikkäreille tai jos palataan vielä heppa harrastuksen pariin, niin tuonne mahtuu pieni ponikin...

Tosimieshän ei ole häkissä oloon oppinut. Kurssilla on sen verran siellä hetkittäin käyty, että alkaa jo sujua. Alussa hieman oli naama mutturalla...

"Pidä tyhmä telttas"

...mutta kun hoksasi, ettei siellä tarvitse juuri olla kuin hetkittäin, niin johan kirkastui elämä...


Nyt kolmen kerran jälkeen minä osaan sen jo kasata, aina tosin ensin väärin päin ja Tosimies menee sinne jo ihan sujuvasti hetkeksi pötköttelemään. Olisi taidettu selvitä ilmankin, kun enimmäkseen treenaillaan tai katsellaan muiden suorituksia. Kaikki kurssilla ovat niin kilttejä, että tulevat hyvin toimeen odottelu alueella ilman rähinöitä. Mutta hyvähän se tietty on olla, jos joskus vaikka se poni...

Kurssilla on joka toinen kerta ohjattu treeni. Pernilla Tallberg on meitä neuvomassa. Jokaisella on 15 min omaa aikaa kysellä ja tehdä. Samanaikaisesti muilla on käytössä hallin toinen puoli, missä saa vapaasti ottaa mitä haluaa. Joka toinen kerta tehdään 15 min vapaavalintaisia  ihan vaan keskenämme parin kanssa ja loppuaika omineen taas toisella puoliskolla. Porukka on tosi mukavaa ja harkat aika tehokkaat. Kahdessa tunnissa tulee pidettyä taukoakin ja kuunneltua muidenkin saamia vinkkejä.

Halli on tilava, lämmin ja valoisa. 

Monta hyvää vinkkiä on jo saatu. Takaperin ketjuttaminen on aina ollut minun aivoilleni käsityskyvyn ulottumattomissa. Viimeksi ope väänsi sen rautalangasta luoksetulo liikkeeseen. Tajusinkin sen siinä, mutta kun rupesin kokeilemaan kotona tuli taas ymmärysvaje. Täytyy ensikerralla ottaa vielä pari tarkentavaa kysymystä. Ihan vaan pari... :O

No Purnu täyttää kesällä jo 9 v. Saas nähdä riittääkö meillä terveyttä Tokoilla. Tällä hetkellä ollaan ihan huippukunnossa ja intoa on niin, että käpälät sekoaa. Osui hauska kuvapari silmään .Toinen kuva on ekalta kesältä ja toinen samalta paikalta tänä vuonna. Aika kuluu...

2009

2018

Illat valostuu, lunta on ja mökkireissu lähestyy. Kohta on jo kesä taas.