torstai 6. joulukuuta 2018

Joulu puuhia ja patikointia...

Nyt on puuhattu joulu juttuja ja saatiinpa jopa hetkeksi luntakin maahan. Lumi tuli todella sopivasti, kun Toko porukan kanssa kokoonnuttiin sunnuntai aamuna joulu kuvauksiin. Olen jo alkanut harjoitella Oscar tilaisuutta varten kiitospuhetta... Joulu rekvisiittaa ei meidän porukalta puuttunut ja päädyimme venäläisen turistiryhmän filmin täytteeksi, kun ihmettelivät kamerat räpsyen mitä oikein puuhataan. Olipahan erilaiset harkat. Hieman koiruudet ihmetteli meidän virityksiä, mutta äkkiä ne tajusivat ettei näissä meidän touhuissa edelleenkään ole mitään järkeä ja ottivat ilon irti päivästä.






Filmiryhmä työssään




Purnun Joulu tyyliä (Kuva Anna Lassas)

Lopputulos nähdään sitten Jouluna, mutta kivaa oli. On me oikeitakin harkkoja tehty. Näillä keleillä halli vuoro sisätiloissa on ollut aika kiva.

"Tullaan tullaan..." (Kuva Lotta Lassas)

Tönöttäjä (Kuva Lotta Lassas)

"Voitasko ihmisjäsen ottaa vaihteeksi puolen tunnin paikallaloikoilu kun hieman hengästyttää..? "(Kuva Lotta Lassas)
Itsenäisyyspäivää vietettiin sitten porukalla Kukuljärvellä. Koutsikin houkuteltiin mukaan ja lähdettiin etsimään Brannin luolaa. Oli kiva reissu vaikka luolan suuaukko jäikin löytymättä. Ensi kerralla sitten.







Joskus on olleet hieman suuremmat voimat liikkeellä 
Pohjalla...

Pyrrin mentävä kanjoni


Huipulla...

Maisemat kohdillaan




Paluumatkalla oli tietysti kahvepaussi laavulla. Ei ollut paljon ihmisiä liikkeellä ja toiveeni valmiista hiilloksesta ei toteutunut. Tulet saatiin lopulta syttymään ja Sirolan tilan luomu lammas makkarat tulille. Samoille tulille mönki metsästä sitten Helsinkiläis paris kuntakin, joka oli ekaa kertaa reitillä. Hieman siinä kadehdin Helsingin seudun lukuisia ulkoilualueita ja reittejä, mutta puolensa kaikella. Nuoripari sanoi, että väkeä on siellä välillä tungokseen asti ja että on kivaa kun on paikkoja missä saa kulkea rauhassa. No Loviisassa niitä riittää. Perjantai iltana räntäsateessa ei ollut edes valaistulla pururadalla ketään. Oikeasti tämä taitaa olla koira ihmisen paratiisi :)



Tällaisten päivien jälkeen elämä on jotenkin kevyempää.

Lopuksi oikein hyvää itsenäisyyspäivää!











lauantai 1. joulukuuta 2018

Alea iacta est!


Tilasin kasvattajan ja pyrriväen avustuksella Tosimiehelle geenitestin Englannista(saatiin halvalla). Pyrreistä on löydetty silmäsairaus PRA-prcd tai jotain. Nyt koitetaan kartoittaa kellä on ja kellä ei, ettei pienessä porukassa leviäisi pahasti. Tosimiehen äippä on kantaja. Ihan joutui ihmisjäsen googlaamaan. Ensin tuon kirjainhirviön.  Laboratoriopalvelu MOVET:in sivulla se oli lopuksi osattu sanoa suomeksi. Sieltä oheinen lainaus.

"PRA aiheuttaa silmän verkkokalvon aistinsolujen tuhoutumista, mikä johtaa koiran asteittaiseen sokeutumiseen. Taudin kehittyminen riippuu rodusta ja yksilöstä. PRA periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin kantajan riski sairastua on hyvin pieni, mutta se voi siirtää geenin jälkeläisilleen. Molemmilta vanhemmilta virheellisen geenin saanut koira sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä PRA:han.


  • Tulos: genotyyppi N/N (molemmilta vanhemmalta normaali alleeli)Ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen prcd-geenin suhteen ja sen oma riski sairastua prcd-PRA:han on häviävän pieni.
  • Tulos: genotyyppi N/PRA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli)
    • Eläin kantaa virheellistä ja tervettä geeniä. Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. Sen oma riski sairastua prcd-PRA:han on erittäin pieni.
  • Tulos: genotyyppi PRA/PRA (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli)
    • Eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä prcd-PRA:han. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen."

    Lukioaikana olin hyvä näissä. Onnistuin biologian kokeessa räknäämään oikein, mitä erilaisia pentuja tulee kun luppakorva laikullinen kippurahäntä ja pystykorva albiino häntäheikki risteytetään keskenään. No se oppiaine niinkuin moni muukin on haihtunut päästäni jo aikaa. 

    Tässä vaiheessa muut ovat saaneet testinsä ja tulokset. Ihmisjäsen käy kirjeenvaihtoa englantiin. No paketti on tulossa. Oli jonkun syyn takia palautunut, ilmeisesti joltain rajalta englantiin. Laittavat nyt uudestaan tarvittavan kaavakkeen kanssa matkaan. Älkää edes kysykö mikä. No ihmisjäsen on kuitenkin nyt harjoitellut näytteen ottoa, koska hankaili omia pulla poskiaan työpaikan huumetestissä viikolla. Sattuipas että tilaat englantilaisesta labrasta hämärän paketin ja pääset töissä huumetestiin....ei vain, salaliittoteoriat vex meillä testataan kaikki pikkuhiljaa kai.... :D. No nyt tiedän ainakin miten näyte otetaan.

    Mielenkiinnolla odotan, että pääsen maallikoksi geeni tutkijaksi.  Paljon on ihmiset testailleet ja tuloksia tulee päivittäin. Kasvattajille varmasti arvokasta tietoa. Ihmisjäsentä enempi kiehtoo tietää miten kävi Tosimiehelle elämän arpajaisissa. Joku pentueesta ainakin on kantaja kun äippä on. Sairaita ei ainakaan vielä ole ja ikääkin alkaa olla jo sen verran, että pitäs ehkä jo näön himmetä. Jos kantaja pitäisi valita niin vaikka Tosimies, kun sillä ei ole eikä tule jälkeläisiä. Muut siskot voisi olla terveitä. No testiä ja tuloksia odotellen. On aina parempi tietää totuus vaikka huonokin.

    Harkka-asioihin sitten. Viime kokeen jälkeenhän ihmisjäsen päätti löytää sisäisen nillittäjänsä, tehdä kisan omaisia harkkoja ja tehdä hieman parempia treenejä. Auraus kulmatkin piti peruutuksessa säätää kohdilleen. No on ryhdytty toimeen. Askarreltiin liike arvonta purkki. Näin saadaan ihmisjäsen pois mukavuusalueelta. Tulee aina harkoissa välteltyä tylsiä liikkeitä ja tehtyä vaikeat silloin kun virettä on vielä paljon ja niitä kisanomaisia ei juuri koskaan. Mutta nyt on kehitetty systeemi tämän välttämiseen.


    Raapustin kaikki liikeet pyykkipoikiin. Pojat purkkiin ja joka harkkoihin arvotaan kolme kisan omaisesti harkkojen aluksi suoritettavaa liikettä. Ei väli palkkoja, vaan ihan kuin kisoissa. Sitten katsotaan miten meni ja voidaan viritellä loppu harkoissa pieleen menneitä lisää tai ottaa vielä jotain ihan muutakin ja palkita. Arvotut liikkeet jätetään purkin reunaan ja seuraaviin harkkoihin arvotaan lopuista taas kolme. Kun kaikki liikkeet on kierretty läpi, tehdään seuraavalla kerralla Koutsin avustuksella puolet liikkeistä kisanomaisina. Nyt ei tarvitse miettiä mitä tekisi kentällä. Raahautuu vaan sinne ja tekee mitä arpa käskee.

    Aurauskulmien säätöön lähdettiin innolla. Ensin ihmisjäsen hokasi, että jos ottaa pitkän askelen Tosimies alkaa aurata. Pienemmällä askel pituudella sitä ei tapahdu niin herkästi. Tosiasia kuitenkin on, että kumpikaan meistä ei hallitse takaperin kävelyä. Tosimies ei hahmota taka jalkojaan ja ihmisjäsen ei hahmota suoraa linjaa. Nyt on treenattu jalkakäytävän reunaa pitkin. Ensin putoaa Tosimies ja sitten kohta ihmisjäsen. Hyvin menee :D Lisäksi päätettiin opetella hupi temppu missä Tosimies kiertää ihmisen peruuttamalla. Se me hokattiin molemmat aika pian ja saattaa jopa onnistua jonain päivänä. Joutuu ainakin hahmottamaan missä se persaus/koira menee. 
    Ajatuksena on että peruttamisen keskelle voisi ottaa hupi temppuna kiertämisen mikä tekisi hommasta hauskempaa ja pitäisi taka jalat valppaana. Saas nähdä.

    Tänään arvottiin ekat liikeet. Hyvin meni paitsi, että ihmisjäsen kaivoi pallon esiin vanhasta muistista jo ekan liikkeen jälkeen. Loput kaksi meni jo ilman palloa. Kyllä se tästä :)

    Huomenna onkin sitten hieman erilainen harkka rekvisiitta, mutta siitä sitten myöhemmin.





sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Osanotto

Näinkin ihana ja aurinkoinen päivä voi hetkessä muuttua mustaksi ja muistuttaa miten kallisarvoisia nämä tavalliset päivät koiruuden kanssa ovat. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Illalla luin facebookista suru-uutisen. Valjakko urheilija Juha Romppasen valjakon kuusi koiraa olivat joutuneet onnettomuuteen ja kuolleet. On ollut hienoa seurata Juhan ja koirien matkaa heidän päivityksistään ja mitään näin hirveää ei kenenkään kohdalle pitäisi sattua.

Syvä osanotto!







sunnuntai 18. marraskuuta 2018

"Jos rappio on sitä että rakastaa, Ottaa hetkistä kii eikä tahdo tappaa On mukavaa olla rappiolla, Olla vaan, täysi nolla..." (Hassisen kone)

Päästiin kuin päästiinkin lähi kisoihin Strömforsiin. Ei ollut kyllä ihmistonokin ansioita. Ilmoittautuminen alkoi aamulla klo 9 ja ihmisjäsen muisti muistutella muita, muisti laittaa muistutuksen itselleen kännykkäänsä, muisti ladata edellisenä iltana ilmoittautumisen sähköpostiosoitteen yhteystietoihin, jotta saa tasan klo 9 nopsasti tiedustelu/varaus mailin lähtemään. Ihmisjäsen ei unohtanut sitten muuta kuin ilmoittautua.

Siellä se kännykkä piipitteli muistutuksiaan laukussa, kun ihmisjäsen paiski töitä ja lipitti aamukahvia. Neljän aikaan iltapäivällä päästiin sitten ekalle varasijalle. Viikko odoteltiin josko joku peruisi. Ei perunut. Lauantaina huristeltiin Mikkeliin äippästä katsomaan ja sanoin koutsille, että hyvin keretään mennä ystävien kanssa illalla syömään. Ei kukaan peru enää kisaa edeltävänä päivänä mitään. Pieleen meni sekin. Saatiin varapaikka. Hetken emmin, että jätänkö väliin, mutta kun oli niin lähellä kisat niiin ajattelin että kyllä mennään vaikka unessa. Tuli vähän hoppu lauantai iltana ajella Mikkelistä kotiin ja Virkkuun ilmoittautumaan. Virkku olikin ainut, jota virkuksi saattoi siinä vaiheessa kutsua.

Kisa paikalla oli hirveän hyvät mokka palat. Ihanan rauhallinen liikeen ohjaaja, ja ihan uusi tuomari meille. Hieman kylmäsi kun tiukasti sanoi, että oletan että olette lukeneet säännöt. Katselin siinä vaiheessa kattorakenteita kiinnostuneena. Osoittautui kuitenkin kisan edetessä ihan perus leppoisaksi mukavaksi tuomariksi. Lisäksi oli jo kisapaikoilla tutuksi tullutta väkeä, joten oli oikein kotoisat ja mukavat kisat



Eteen lähetystä (ei meinaa potku riittää lähtemiseen kisoissa) korjattiin vaihtamalla Pitkä/Eteen käsky takaisin Eteen/eteen käskyksi. Meidän frisbee lauta harjoitus oli tuottanut lyhyessä ajassa hyvää tulosta ja Tosimies oli tajunnut, että viereltä lähdetään aina suoraan ja matkan päästä käden suuntaan Ruutu meni tosi hienosti.

Kaikki meni itseasiassa varsin mainiosti luokse tuloon asti. Siinäkin meni pysähdykset ihan mallikkaasti, mutta nollattiin liike jo alkuunsa. En tiedä mikä Black Out meille molemmille tuli. Joko minä tein jotain outoa ja jätin jonkun pienen eleen tekemättä tai Tosimies oli jossain omissa aatoksisaaan miettimässä ottaisiko mokapalan vai pizzapalan puffasta. Meni lähtöpaikalla vasta kolmannella käskyllä maahan. Teki vähän samantapaisen edellisissä kisoissa niissä kaukoissa, eli meni vasta toisella, mutta kun ei silloin tehnyt kaukoissa muutakaan niin en osannut edes epäillä luoksetulon jättöliikkeessä. Yleensä putoaa kuin kivi maahan. Jälkeenpäin mietittyäni on tainnut tehdä harkoissakin ainakin kerran tuon saman. Pirskatti en ole vaan kiinnittänyt huomiota. Täytyy olla tarkempi.

Vähän jänskätti kaukot, kun Tosimies oli edellisissä kisoissa vaisu ja jätti kaukot lähes kokonaan tekemättä ja nyt oli jättänyt menemättä luokse tulossa lähtöpaikalla maahan. Hirveästi ei ehditty mitään enää korjata, mutta vähäkin riitti. Kopistelin vähän taskun suita lähtöpaikalle kävellessä, että sain miekkosen terästäytymään ja viikolla oltiin treenattu pelkkää istumaan nousua. Vaihdettiin edellisten kisojen jälkeen jättö käskyn vahva ODOTA kevyempää uuteen iloisempaan kaukot-käskyyn. Otettiin vaan istumaan nousua ja sen jälkeen vapautus lelun perään.

Koska jättömatka oli yksi syy nousemattomuuteen oli pakko treenata ylipitkillä matkoilla. Palkkaaminen taakse oli mahdotonta, koska ihmisjäsen ei jaksa heittää pitkälle ja takapalkalla menee vaanimisvietti päälle ja tulee toooodelllaaa hitaaaaaaaat noooouuuuuseeeemiseeeeeeet. Palkkasin siis eteenpäin riskillä Pelkäsin että rupeaa hiipimään eteenpäin, kun on juuri saatu Tosimies Peruuta käskyllä väliin ajattelemaan taaksepäin. No kisoissa nousi hyvin, mutta istumaan tietty. Korjasi kyllä heti toisella käskyllä seisomaan. Edellisissä kisoissahan ei meinannut nousta lainkaan. Nyt rullasi hyvin loput ja pysyi paikallaankin. Upeeta!

No harmittamaan jäi kun luoksetulo liikkeen 0 takia meni ykkös tulos 3 pisteellä ohi suun, mutta toisaalta oli tosi hyvä mieli, kun ukkeli jaksoi koko kisan virkeänä, toisin kuin viimeksi ja oli intoa piukeana. Kaikkea ei voi vaan ennakoida kun on kaksi meitä siellä toheltamassa :D

Koutsikin lähti mukaan vaikka taisi vähän väsyttää <3

Nyt treenataan sitten vielä noita kaukoja paremmiksi ja maahan menoja ja istumaan nousuja hieman tarkemmin ja muutoin jatketaan samaan malliin. Kisan omaisia pitää ottaa joululomalla hieman enemmän kuin ei lainkaan :D
Hieman meinasi tulla seuraamisessa pihinää, joten siihen täytyy treeneissä puuttua ettei karkaa ääntelyksi. Sitä on tosi vaikea saada pois, jos sen pahan tavan oppii.
Seuraaminen oli nyt tosi reipasta, mutta peruutus osuus oli semmoinen kunnianosoitus kansamme viljavainiot raivanneille auraajille, että se meidän täytynee rakentaa kokonaan uusiksi eri käskyllä. Ihmisjäsenen pitää myös terästäytyä tarkemmin puuttumaan pieniinkin lipsumisiin harjoituksissa, ettei sitten kisoissa kostaudu.

Kaikin puolin oli kivat ja onnistuneet kisat ja mikä parasta kaikki muut meidän seuralaiset korjasivat ykköset ja palkintoja kotiin, joten tosi upea päivä oli.



 Nyt Joululomaillaan kisoista ja harjoitellaan ja ensivuoden alusta taas kisaillaan. Ihmisjäsen yrittää löytää sisäisen nillittäjänsä myös virheisiin :D

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Vanhuustarkkia, möksäilyä ja retkeilyä

Hieman vielä siitä  Tosimiehen vanhuustarkista.  Aikasen kattavat labratulokset ja sen lisäksi vielä sydämen kuuntelut ja yleiskatsaus. En ole katkera, mutta ei meidän työpaikka lääkäristä tuollaista synny...




No nyt voidaan sitten vanheta rauhallisin mielin ja harrastella voimien mukaan. 

Mökki käytiin laittamassa kiinteistöyhtymän voimin talviteloille. Kelit suosi ja eipähän tarvinnut kerrankaan leikata heinikkoa.

Alkaa alkuvuosien työleiri olla ohi. Ehditään nykyään lenkeillekkin (Kuva Sirpa Honkanen)


...no hieman jäi purkutyömaata keväällekkin


Viimein löytyi pomppa mitä Tosimieskin pitää ihan mielellään. Ohut ja kevyt Back on Trackin kevyt loimi.

Poronkäristystä ulkoruokinnassa



Kiinteistöyhtymä lenkkeilee




Mökiltä palattua Taru kävi hieromassa Tosimiehen. Ei ollut rauhallisesta hierottavasta tietoakaan. Niin oli innoissaan Tarun tulemisesta, että meni ihan pelleilyksi koko hieronta.  No ainakin hierottavalla oli hauskaa ja mikä parasta ihan jumissa olleet etulavat olivat alkaneet pehmetä. Iloisen härriäisen hierominen oli kyllä tällä kertaa täysi työ. Kiitos Taru taas kerran. Ehkä ensi kerralla on hieman rauhallisempi asiakas.
"Maharapsutusta koko tunti Kiitos !"

Tänään käytiin sitten Seijan ja Purnun äidin Sohvin kanssa  kiertämässä 8 km pituinen Kukuljärven lenkki Ruotsinpyhtäällä.  Hyvin jaksoi koko senioriryhmä tosin nyt illalla on meillä varsin rauhallista.




"Ei meitä äipän kanssa väsytä yhtään....


Makkarat tulilla ;) (Kuva Seija Vikman)


....kunhan vaan pötkötellään kun makkarat paistuu niin turkasen hitaasti"

Reitti on kiva. Ei mitään umpi erämaata, jos sitä kaipaa. Enempi normaalia metsäaluetta polkuineen. Metsiä, avohakkuita, peltoja, suota ja kallioita upeilla maisemilla. Rinteissä ja pitkospuilla saa näin syyskelillä olla tarkkana, kun ovat petollisen liukkaita. Samalle makkaran paisto paikalle osunut pariskunta toivoi, että pahimmat nousut olisi viety helppokulkuisemmasta kohdasta. Minä vaan epäilen, että ne on nyt jo viety siitä helpoimmasta paikasta. Eli parissa kohdassa on köydet apuna, mutta kyllä niistä aina pääsee, kun malttaa astella jalat rauhassa. 

Koirillahan ei ollut mitään ongelmaa. Sohvi osasi taitavasti kiipeillä jopa avorappusia, mutta Tosimies ei luottanut mielestään huteriin rakennelmiin ja pysyi tiukasti metsän puolella. Laavut ja grillipisteet oli edellisen käynnin jälkeen uusittu ja siistissä kunnossa. Brannin luola jäi käymättä, mutta jospa sinne tehdään vielä Koutsin kanssa lyhempi päiväretki.


Kuva Seija Vikman

Äipän kanssa retkellä

"Tuuttekko jo?"


Oli siellä se Kukuljärvikin