tiistai 7. elokuuta 2018

Kesäterässä...

Kesä on vaatinut veronsa. Kunnon lenkille ei ole päästy, kun trooppiset yöt pitivät pintansa. Tosimiehen trooppisen yön raja on se yli 15 astetta. Nyt on oltu yötä päivää reippaasti sen yli. Eilen illalla lopulta viileni ja sain iltalenkki seuraa.

Kaikki viilennyskeinot on tämän kesän aikana kokeiltu. Viilentävä geelialusta sanoi sopimuksen irti , kun geelit ahtautui alustan reunoihin eikä suostuneet enää valumaan takaisin. Viilennyspeitto kuivuu noin tunnin jälkeen, muutoin kyllä tosi hyvä. Parhaaksi ovat kuitenkin osoittautuneet nämä Slim kylmälaukun patterit. Kestävät jäässä 3-4 tunnin ajomatkan näppärästi ja ukkeli on tyytyväinen.



Me ei siis olla tehty mitään. Nukuttu, syöty ja odoteltu helteiden helpottamista. Ihmisjäsen on koittanut lenkkeillä, mutta kyllä on tylsää puuhaa ilman koiraa. Treeneissä ei ole ollut ongelmia kun ei olla treenattu mitään. Onneksi näyttää siltä että tokoporukan kanssa otetaan hallivuoro ensi talveksi niin jos se ERIVOI:kin tulisi lopulta avattua.

Piipahdettiin Mikkelissä ensimmäisen koiramme kasvattajan 80 v päivillä. Vuosi oli 75 ja ihmisjäsen 10v kun Tiibetinterrieri Santtu meille Maurilta ja Toinilta haettiin. Muistan vieläkin miten onnellinen olin koiran saamisesta. Siitä se sitten tämä koiraharrastelu lähti. Juhlat olivat kivat ja iloiset tosin kesän tapaan helteiset .
Mauri 80 v (Kuva: Hannu Kotila)

Mökille huristeltiin vielä helteiseksi viikonlopuksi. Ihan vaan lötköiltiin...no ihan pikkusen puuhastetltiinkin...

Loput puut Villa Pilkkeeseen

Yhteisprojekti navetan purku...ei ole paljoa enää jäljellä.
Ja mikäs sen ihanampi tapa herätä aamuisin, kuin ruuan vähyydestä vihjailevan diettiläisen vierestä.


Vielä on luvattu helteitä. Niitä odotellessa...





keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Hot in the city... on jäätelö hyvää kun yksin syö...

Kuumuuden helpottamiseksi varastin eläintarhojen idean jääkuutioon kätketyistä ruuista ja askartelin Tosimiehelle oman mehujään parista kanan kaulasta ja kraana vedestä. Oli mieluinen ja halpa jäde.




lauantai 14. heinäkuuta 2018

Kesäretki Strömforsin ruukkiin ja vähän muuallekkin

Kesälomaa tuli yllättäen lisää, siis ei päiviä vaan joutoaikaa. Loman loppuun suunniteltu reissu peruuntui ja jottei menisi ihan kotihommiksi niin lähdettiin kotiseuturetkelle. Suunnattiin Ruosinpyhtäälle ruukkiin http://stromforsinruukki.com. Vuoden kyläksikin valittuun ruukki miljööseen. Kylällä on kaikkea kesäisin. Upea vanha ruukkimiljöö tiilirakennuksineen, käsityöläisten pajoja, useita kahviloita ja ravintoloita, Kukuljärven vaellusreitti ja upeita polkuja Kymijoen haaraa pitkin. Mahdollisuus vuokrata Fat bikeja, kanootteja, käydä taidenäyttelyissä ja takomossa sekä kesäteatterissa. Jos olet käynyt Fiskarsin ruukissa tämä on pienempi mutta yhtä idyllinen ilman ihmisryysää joka puolella.




Lähdettiin koko konkaronkka tarkoituksena kävellä löytämäämme polkua joenvartta, jotta Herra Lämpöhalvaus saisi pulahdella uimaan aina kun hellepäivä vaatisi viilennystä. Kahveilla aloitettiin Strömfors Outdoorin vanhaan vartijan koppiin tehdyllä viihtyisällä terassila. Kahvien jälkeen lähdettiin joenvarsipolulle uittamaan Herra Lämpöhalvausta. Kaunis oli paikka, vaikka kaikki vastaantulijat eivät olleetkaan.


Vähän kuin olisi ollut viidakossa...




Joella oli kaunista

Lopuksi käytiin vielä pajakahvilan pihaterassilla vichyllä ja kahvilla. Olisi ollut kiva käydä syömässäkin mutta ruokaterasseilla oli sen verran kauniisti puettuja turisteja vaaleissa kesävetimissä, ettei iljetty märän ja hieman mutaisen koiruuden kanssa sinne pungeta. Ruokailut jää siis toiseen kertaan. Koiria kyllä terasseilla oli, joten varsin rentoa oli meininki. Ei turhaa nipotusta.


Ihmisjäsen ei vielä luota loma helteisiin, vaan osti ihanat heijastavat kynsikkäät kylmiä kelejä varten ja syksyn lenkeille.



Ruukista lähtee myös 8 km pituinen Kukuljärven vaellusreitti. Reitin varrella on laavu nuotiopaikkoineen ja uimapaikka, jos haluaa pidemmän kävelyn tehdä. Korkeuseroja on kohtuullisesti ja pääasiassa mukavia metsäpolkuja. Kunhan helteet helpottaa niin tarkoitus olisi se tänäkin vuonna kävellä. 

Seuraavan päivän lähimatka suuntautuikin sitten mustikkametsään



Tosimiehen mielestä lämpöasteita ja paarmoja oli liikaa
Tänään oli sitten tarkoitus uida ja virvelöidä, mutta tuuli oli painanut Loviisan lahden ulkoreunalla väijyneet sinilevälautat lahden pohjukkaan, joten uimaan ei uskallettu eikä Tosimiestä laskettu veteen. Keskityttiin sitten auringon ottoon ja virvelöintiin.

Lähimpään mökkiin niemessä on noin puoli kilometriä. Raskasta on omistavan luokan elämä, kun vanhan miehen piti sieltä asti hölkätä kyselemään kalastuslupia, joita ei tarvitse periaatteessa näyttää kuin viralliselle kalastuksenvalvojalle. Muisti myös mainita, että hän omistaa nämä maat. Ei ollut ehkä oikein sisäistänyt Jokamiehen oikeuksia, eikä uuden kalastuslain kalastonhoitomaksun merkitystäkään. Ei  kuitenkaan älynnyt koirasta valittaa ja oli enempi huolissaan siitä, jos ollaan nuorisoa (ei ikävä kyllä päästy siihen luokkaan) ja ettei roskata. Niinpä ei tarvinnut ihmisjäsenenkään ruveta valistustyöhön. Toivotteli pappa sitten leppoisan jutustelun jälkeen kalaonnea, kun oli meidät vaarattomiksi todennut ja hölkkäsi ilmeisesti takaisin mamman kainaloon Baden Baden tuoliin tasaamaan hengitystä. Kaikkeen sitä törmääkin vielä 2000-luvulla. 70-luvulla saattoi joku vielä tulla haulikon kanssa keskellä korpea mustikkametsässä vastaan, mutta luulin sen sukupolven olevan jo mullan alla. No useimmiten nämä nillittäjät täällä Loviisan seudulla puhuvat suomea hieman murtaen tai ovat muuttaneet pääkaupunkiseudulta isolla loikalla oravanpyörästä pois. Kumma juttu ehkä se oravanpyörän ja purjehduskenkien yhdistelmä ei vaan ole hyväksi ihmisen fysiikalle ja psyykelle;)
Saas nähdä mihin hihhuleihin vielä loppulomasta ehditään törmätään.

Toisaalta kiva, kun on kerrankin lämmin, mutta lenkkikaveri on sanonut lenkki sopimuksemme väliaikaisesti irti, joten voisi oikeestaan ne minun normit lomakelit palata. Toisaalta ehkä tämä lököily on ihan kivaa...








keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kotona jälleen

Kotiuduttiin mökiltä. Parin päivän vesisade teki lähdöstä helpompaa ja se, ettei kaikkea tarvinnut raivailla pois, kun sisko miehineen oli tulossa jatkamaan lomailua. Stihlin näppärää akkusahaa on nyt testattu ja vain sanoa, että ihan huippuvehje. Ei hyytynyt kuin akun loppuessa ja niin näppärä esim. navetan purkuhommissa ja polttopuiden teossa.

Mökillä oli toko-vermeet mukana. Pari iltaa meni siihen, että mökkirekku tajusi, että se on ihan sama kartio mikä pitää kiertää, vaikka onkin nyt mökin pihassa. Ei me olla mitenkään urautuneita kumpikaan. No rupesi se mökkitokokin sujumaan ja mökkirekku alkoi sitä jo ihan illansuussa odotella. Joku oli vaan pykäillyt kaikkia rakennuksia tielle, joten oikein hyvää aluetta ei löydetty. Muutoin oli heinäviidakko tiellä.

Mökillä käytiin vielä kalassa ja Tosimieshän ihan innostui läträämään joessa 






Maanantaina olikin Tosimiehellä kontrollikäynti lääkäriin ja terveeksi todettiin. Nyt sitten aloitettiin se laihis. Välipalat on nyt poissa. Meillähän on tavoitteena tälle vuodelle muuttaa läski lihaksiksi. Väli tarkastelu paljasti, että mitään ei olla saatu aikaan... kumpikaan. Nyt kun kumpikin on terve ja ei keksitä enää mitään tekosyitä, niin on aika panna homma käyntiin. Ihmisjäsenen koliitti skippaa jo jokapäiväiset sokeri pommit makeisten merkeissä, mutta muuten ei ole helppoa. Tosimieheltä lähti välipalat ja aamun mini annoksen lisäksi saa illalla nappuloita, jos ei ole harkoissa saanut palkka namuja. Ei ole kiva syödä kun synkkä tuijotus porautuu selkään leipää voidellessa. Ihan on kaksi päivää sinnitelty. Ihmisjäsen onnistuisi ehkä paremmin, jos joku vahtisi minunkin muruset. Toisaalta tuo synkkä katse vähentää halua puputtaa itsekkin.

Toko kentällekkin päästiin tänään aurinkoa uhmaten. Hieman on hakusessa osa liikkeistä, mutta ei voi vaatia, jos ei ole niitä treenattu. Nyt toivotaan, että syömiseltä vapautunut aika siirtyy harjoitteluun. Ihan varmasti, näkis vaan.

Nyt on vielä lomaa jäljellä ja aika päästä rantakuntoon syksyä kohden, jos vedetkin lämpenisi.
Villasukat, Caprit ja kumpparit ihmisjäsenen  kesävermeet jo kolmen kesän ajan








sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Purnun loma mietteitä

"Täällä ei ole edes kiviä mille kiivetä"
Ihmisjäsenen loma alkoi ja voin sanoa, että se tarkoittaa koutsille ja minulle loman loppua. Heti loman alkajaisiksi se raahasi koutsin ja pari kaveria kanssaan terassille. Olivat syöneet siellä jotain hyvää ilman minua. Tulivat sitten vielä minun nukkukumaanmeno ajan jälkeen mekastamaan mukamas hetkeksi. Vähäiset yöunet sitten keskeytyi taas kun ihmisjäsenen kello alkoi piipittää aamuyöstä. Ja eikös se pakannut koutsin ja minut autoon ja huristeltiin siinä helteessä Mikkeliin. Onneksi ymmärsi stopata välillä ja sellaiselle huoltsikalle, missä oli terassilla varjo.

Mikkelissä se alkoi riehua koutsin kanssa. Ajaa päryyttivät nurmea kuin heikkopäiset ja hajoittivat talonpäädystä kokonaisen rakennuksen. Oli kuulemma laho ja kunnan puolellakin. No minä en ole mikään työkoira vaikka rotumääritelmässä jotain semmoista mainitaankin virheellisesti. Koitin pysyä tiukasti eri puolella pihaa, koska jompikumpi noista teloo aina itsensä. Viimeksi oli toisella naula päässä ja toisella kiven iskemä reikä sääressä.
"Päivässä tuhosivat hyvän rakennuksen"

Ennen leikkuria
Leikkurin jälkeen
























Illalla päästiinkin ylläripylläri hotelliin. Oli hieno hotelli. Kysyivät tarvitsenko hotellin kuppeja ja antoivat vielä kassillisen herkkuja mukaan. Koutsi ja ihmisjäsen eivät saaneet mitään ja se oli niille mekkaloitsijoille ihan oikein.



Sitten käytiin pieni lenkki, kun minähän en helteessä voi liikkua, kun voi tulla lämpöhalvaus. Ihmisjäsen ei sitä ota vakavasti ja raahaisi pidemmällekkin, mutta naapurin Veikoltakin meni taju kankaalle niin en ota  mitään riskejä. Sitäpaitsi huoneessa oli ilmastointi, mitä noiden kahden reppanan auton ruppanassakaan ei ole. Niiden käsitys ilmastoinnista on, että minulla on märkä riepu (kuulemma viilennysloimi, mikään hevonen ole!) niskassa ja nuo ajaa ikkunat auki ja huudattaa radiota. Illalla ne karkas taas terassille ja syömään. Minä nautin pari hotellin lahjoittamaa purutikkua ja otin ansaitut unet.

Seuraavana päivänä huristeltiin tänne mökille. Matkalla uitiin ja syötyiin lörtsyt.  Ja kun ei saatu tarpeeksi olla autossa niin ajettiin vielä Joensuuhunkin hakemaan saunan rännejä. Voishan ne josku lakata vouhaamasta noita projektejaan.

Ja sitten taas päryytettiin. Porattiin ja väännettiin ja hitto kun ne näkee heinänkorren jossain niin jollain härvelillä se on aina katkaistava. Ja sitä heinäähän täällä riittää.



 Ja paarmoja, minä vihaan paarmoja. Grillaus on kivaa ja silloin kun nuo ehtii syömään on yleensä niin myöhä, ettei ole enää paarmojakaan.

Jussina tuli Sirpa ja Hannu. Sitten ne älyn jättiläiset kaivoi ihanan raa'an lampaanpaistin maahan. Kun ne oli polttaneet sen nuotiolla pilalle ne kaivoi sen ylös. Ei se nyt niin pahaa ollut mutta olis raakana ollut parempaa. No eihän sekään mennyt ihan niinkuin putkeen. Ihmisjäsen lykkäsi padan alle tulet ja toiset paistoi sitä lammasta niin eipä aikaakaan, kun oli rajavartiolaitos ja paloauto pihassa etsimässä tulipaloa. No tulta oli, mutta ihan sallituissa paikoissa. Kyllä oisin ne haukkunut, jos ihmisjäsen olisi päästänyt pihalle. Mutta ei saa viranomaisia kuulemma haukkua, kun ovat hyvällä asialla. Toivottelivat vaan hyvät Jussit ja lähtivät etsimään josko jossain olisi oikea tulipalo.

Jussina oli  myös ne niiden perinteiset kalakisat. Ei ne yleensä mitään kaloja saa, mutta yrittävät kyllä urheasti joka vuosi. Ihmisjäsen ja koutsi voitti. Minä sain grillattuna niden kaikkien kalat, ei ollut todellakaan montaa, mutta hyviä.

Kuva: Sirpa Honkanen

Ei näy kaloja eipä...

Ihmisjäsen huijasi minut kelluvaan laatikkoon. Hypittiin ensin maalla siihen laatikkoon ja sain namuja palkaksi. Sitten ois pitänyt hypätä laiturilta. En todellakaan. Ihmisjäsen ei taas yhtään kunnioittanut miehen itsemääräämisoikeutta, vaan kiskaisi minut sinne laatikkoon. Sain palkaksi namia. Olihan se lopulta kivaa. Paarmat jäi rannalle ja ihmisjäsen kehui jostakin koko ajan ja namuja tuli tasaisella tahdilla. Laiturille osasin hypätä sitten itsekkin. Koutsi pääsi kuin koira veräjästä. Vetosi jäykkin jalkoihinsa ja sauvoi tiehensä. Luulen kyllä, että sekin kiskaistaan vielä laiturilta, kun vähiten aavistaa.

Laatikko kelluntaa Kuva: Sirpa Honkanen
En jaksanut mitään kukkia keräillä, kun noiden toilailuja seurailin uuvuksiin asti. Hoidin Juhannustaiat kukkineen omalla tyylilläni.


Rauhan ja ruuan aika päättyi sitten siihen. Ne alkoivat asentaa niitä rännejä. Pysyin poissa työmaalta kuten tapoihini kuuluu.
"Taitaa olla ihmisjäsnenellä liian monta liikkuvaa osaa" Kuva:Sirpa Honkanen
No eikös ne tonokit olleet laskeneet väärin. 37 cm jäi puuttumaan ja arvatkaapa mitä. Taas ajettiin Joensuuhun.  Sain kuitenkin jäden ja pääsin mukaan Rosson terassille syömään. Tarjoilija toi miulle omat juomatkin.

"Miun ja ihmisjäsenen jädet jo syöty..."
Nyt täällä mökillä on nysvätty kohta kaksi viikkoa. Lenkkeiltykin on ja onhan täällä kivat lenkkipolut. Ihmisjäsen oli innoissaan, kun ilmat kylmeni ja ilmoitti, että nyt tehdään pitkiä lenkkejä. Yritin katsella heiniä silleen, että olisi harhautunut niiden kimppuun minun ja koutsin sijasta, mutta ei mennyt läpi. No ei auta kun lähteä sille kaveriksi. Ensi viikolla lähdetään kotiin. Mitähän ne vielä keksii ennen sitä. Miten siíihen PETA:aan sai yhteyden?

"Ihmisjäsenen kanssa lenkillä...taas" Kuva: Sirpa Honkanen




lauantai 16. kesäkuuta 2018

Juhlahumua ja humantereita...

Kun muu Suomi vietti ihmislasten valmistujaisia, meidän pikkuiset vaja-asukit päättivät myös lähteä suureen maailmaan. Vajan ovea oli jouduttu pitämään kiinni kun naakat alkoivat kiinnostua hieman liikaa vajan tapahtumista. Koutsi onneksi huomasi vaaran ja pikkuisten päätyminen naakan lounaaksi saatiin vältettyä. Pitihän sitä sitten päivystää päivittäin, että milloin on se H-hetki kun lähdetään kotoa maailmalle ja ovimiestä tarvitaan. Emo liikkui sujuvasti räystään raosta. Sitten yhtenä aamuna kun avasin oven kurkatakseni mikä on tilanne  oli vaja täynnä ihania lenteleviä angry birdsejä.

Pörhö Hörhöt valmiina maailmalle <3
Ihmisjäsen ei meinannut malttaa lähteä juhliin ja liikuttui melkein kyyneliin. Niin söpöjä hapsupäitä oli vaja pullollaan. Iltaan mennessä viimeinenkin peräkammarin poika oli uskaltautunut maailmalle. Emo lensi eestaas pitkin pihaa ruokkimassa hajautettua pesuetta. Tuli kyllä ikävä vaikka olikin helpottunut olo, että koko pesue selvisi häiriintymättä ja ilman havereita maailmalle.

Sitten juhlittiinkin jo Tosimiehen 9 v synttäreitä. Päivänsankari sai jauheliha kakun nakki kynttilöin. Höysteenä oli tosin Lovetista saadut korvalääkkeet ja antibioottikuuri tulehtuneisiin anaalirauhasiin. Ihmisjäsen meinasi seota omien ja koiran lääkkeiden kanssa ja mitä mihinkin reikään piti milloinkin tunkea. 


9 v pettämättömällä rauhallisuudella. Meillä ei turhaa vouhata :)



Nyt oltiin jo kontrolli käynnillä ja hyvin oli dropit tehonneet. Nyt vielä vähennellään korvatippoja ja syödään loput kortisonit ja antibiootit ja sitten pitäisi olla meidän sairastelut ohi. Lomakin alkoi, joten keskitytään kortisonipöhön poistamiseen ihmisjäseneltä.

Helle (Aina Sataa Lomalaisen ja herra Lämpöhalvauksen kriteereillä nyt on helle) hieman koettelee ja kun naapurin Veikko meinasi kuolla lämpöhalvaukseen ihan normipäivänä, niin päätettiin mekin luopua lopuistakin pohjavilloista. Ja olihan niitä. Vaikka olin haukkiloinut turkin jo Fiskarseilla puoleen oli karvaa vielä todella paksusti, kun trimmerillä (ihan hommasin mokoman) aloin huristelemaan. Vasen puoli on se opettelu puoli ja oikea näyttää jo ihan hyvältä. Jossain vaiheessa trimmeröintiä panikoimme, kun jälki oli ihan kauheaa, mutta siinä vaiheessa ei voinut enää perääntyä ja aika hyvä lopulta tuli. Siis oikealta katsottuna :) 

Ei me mitään pentua hommata, tee se itse  ja säästä...

Aika hyvä jos edestä katsoo

Nyt lomaillaan, mökkeillään ja nautitaan helteistä. Ihmisten ilmoille tullaan, kun turkki on hieman kasvanut.