lauantai 16. kesäkuuta 2018

Juhlahumua ja humantereita...

Kun muu Suomi vietti ihmislasten valmistujaisia, meidän pikkuiset vaja-asukit päättivät myös lähteä suureen maailmaan. Vajan ovea oli jouduttu pitämään kiinni kun naakat alkoivat kiinnostua hieman liikaa vajan tapahtumista. Koutsi onneksi huomasi vaaran ja pikkuisten päätyminen naakan lounaaksi saatiin vältettyä. Pitihän sitä sitten päivystää päivittäin, että milloin on se H-hetki kun lähdetään kotoa maailmalle ja ovimiestä tarvitaan. Emo liikkui sujuvasti räystään raosta. Sitten yhtenä aamuna kun avasin oven kurkatakseni mikä on tilanne  oli vaja täynnä ihania lenteleviä angry birdsejä.

Pörhö Hörhöt valmiina maailmalle <3
Ihmisjäsen ei meinannut malttaa lähteä juhliin ja liikuttui melkein kyyneliin. Niin söpöjä hapsupäitä oli vaja pullollaan. Iltaan mennessä viimeinenkin peräkammarin poika oli uskaltautunut maailmalle. Emo lensi eestaas pitkin pihaa ruokkimassa hajautettua pesuetta. Tuli kyllä ikävä vaikka olikin helpottunut olo, että koko pesue selvisi häiriintymättä ja ilman havereita maailmalle.

Sitten juhlittiinkin jo Tosimiehen 9 v synttäreitä. Päivänsankari sai jauheliha kakun nakki kynttilöin. Höysteenä oli tosin Lovetista saadut korvalääkkeet ja antibioottikuuri tulehtuneisiin anaalirauhasiin. Ihmisjäsen meinasi seota omien ja koiran lääkkeiden kanssa ja mitä mihinkin reikään piti milloinkin tunkea. 


9 v pettämättömällä rauhallisuudella. Meillä ei turhaa vouhata :)



Nyt oltiin jo kontrolli käynnillä ja hyvin oli dropit tehonneet. Nyt vielä vähennellään korvatippoja ja syödään loput kortisonit ja antibiootit ja sitten pitäisi olla meidän sairastelut ohi. Lomakin alkoi, joten keskitytään kortisonipöhön poistamiseen ihmisjäseneltä.

Helle (Aina Sataa Lomalaisen ja herra Lämpöhalvauksen kriteereillä nyt on helle) hieman koettelee ja kun naapurin Veikko meinasi kuolla lämpöhalvaukseen ihan normipäivänä, niin päätettiin mekin luopua lopuistakin pohjavilloista. Ja olihan niitä. Vaikka olin haukkiloinut turkin jo Fiskarseilla puoleen oli karvaa vielä todella paksusti, kun trimmerillä (ihan hommasin mokoman) aloin huristelemaan. Vasen puoli on se opettelu puoli ja oikea näyttää jo ihan hyvältä. Jossain vaiheessa trimmeröintiä panikoimme, kun jälki oli ihan kauheaa, mutta siinä vaiheessa ei voinut enää perääntyä ja aika hyvä lopulta tuli. Siis oikealta katsottuna :) 

Ei me mitään pentua hommata, tee se itse  ja säästä...

Aika hyvä jos edestä katsoo

Nyt lomaillaan, mökkeillään ja nautitaan helteistä. Ihmisten ilmoille tullaan, kun turkki on hieman kasvanut.


sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Ajankohtaista märinää aiheesta ja aiheen vierestä :)

Ärsyttävää on nyt tämä internetin selailu. Puhelimeen ei ole tullut viikkoon muuta kuin tietosuojalässytystä. Työpaikalla on tietosuoja tenttejä. Kaikista luetteloista pitää selvittää sattuuko Mikko Meikäläinen esiintymään siellä tietämättään ja onko kyseessä henkilörekisteri. Kun avaat kenen tahansa blogin, niin samat söpötykset alkaa.  Tietosi ovat suojassa. Ihan sama. Minusta on hienoa, että google tietää mitä lenkkareita, tai ulkohuussia olen milloinkin vailla. Katselen facen sivupalkissa paljon mielummin koiratarvike mainoksia, kuin vaippamainoksia. Jos joku salakuuntelee keskustelujani niin voi sanoa vain, että hanki raukka elämä. Ulkomailla eksyksissä on kiva, kun edes google maps tietää missä olen. No jos jotakuta lukijaa nyt asia kuitenkin huolettaa niin minun tietokonetaidoillani ei kerätä mitään tietoja ei töissä eikä vapaa-ajalla, joten olette luultavasti turvassa.

Sitten asiaan. Kiina on persiistä. Tuo ruoka väärennösten ja suruttomasti myrkkyjä kylvävien ihmis- ja eläinrääkkäjien paratiisi pääsi tällä viikolla otsikoihin koiranruokamyrkkyjen takia. Evira kyllä vakuutti jo vuorokauden sisällä, että mitään vaaraa ei ole. No olipas nopsasti tutkittu etenkin kesäviikonloppuna. Uskoo ken haluaa. Jo vuosia on ollut tiedossa, että Kiinasta tulevissa tee ja luontaistuotteissa on ympäristömyrkkyjä ja raskasmetalleja siinä määrin, ettei niitä oikein voi enää terveystuotteiksi sanoa.

 Kiinalaisiin laatustandardeihin voi luottaa yhtä paljon, kuin itäblokin eläinlääkäreiden rokotustodistuksiin rescue koirille. Matkustaessani olen oppinut, että mitä köyhempi maa, sen enempi tehdään vilunkia siellä missä raha liikkuu. Tuleehan se halvemmaksi piikittää siihen rekkuun jotain suolaliuosta rokotteen sijaan ja ottaa rahat pois hyväuskoisilta, paperi arkin hinnalla. No ainakin houkutus on suuri. On varmasti rehellisiäkin, kun löydätte niin kertokaa. Moskovan oppaamme aikoinaan sanoi, että Venäjällä pääsee rahalla opiskelemaan lääkäriksi. Lisäksi rahalla voi hoidella tentit ja valmistumiset, jos sattuisi, että lukupäätä on vähemmän kuin ruplia. Sen kyllä uskoo jo muutaman ko lääkärin tavattuaan. On hyviäkin. Ne on ne, joilla on ollut älyä, mutta ei rahaa.

Ostin itsekkin viimeksi mökillä ollessa kanafileitä Tosimiehelle, kun luut unohtui kotiin. Ei olisi pitänyt. Onneksi selvittiin ilman oireita ja sairastumista. En osta enää. Puru tikkuja ei olla ostettu pitkiin aikoihin, kun rupeaa aina yskiä kakomaan semmoisen nakerrettuaan. Dentastixin syötyään oksentaa 15 min sisällä. Pysytään jatkossa luissa ja ruisleivässä.

"Kukkaispoika"
 Rescue koirista vielä. Anteeksi jo etukäteen, jos joku pahoittaa mielensä tämä on vain minun rajoittunut mielipiteeni. Minulla on kahdenlaista havaintoa. Naapurustossa on yksi rescue koiruus. Alussa pelkäsi kaikkea. Sitten kotiuduttuaan yritti syödä kaikki. Mutta osaavan koira ihmisen käsissä ongelmiin paneuduttiin ja nyt on mitä mukavin ja rauhallisin koira. En tiedä mitään siitä miten yhdistykset opastavat uusia omistajia. Monesti koira on heillä ensimmäinen, hyvästä sydämestä ja pelastamisen halusta otettu. Ja valitettavasti pelkään, että asiaan joidenkin kohdalla vaikuttaa se, että sen koiruuden saa suht edullisestikkin.

Tarinat netissä ovat tunteisiin vetoavia. Talvi tulossa ja koira on jo vanha tai muutoin rakkauden kipeä. En edes tiedä mitä aikoja koirat viettävät osin alkeellisilla tarhoilla tarhoissaan. Mutta en voi olla ajattelematta olisiko joskus armollisempaa antaa koiralle hetki hellyyttä, hyvä ateria ja päästää se lopetuspiikillä pois tästä kylmästä pelottavasta maailmasta. Varsinkin jos kyseessä on iäkäs tai erityisen arka koira. Ymmärän kyllä, että ihmisen on kannettava vastuu hylätyistä eläimistä. Nuo yhdistykset tekevät upeaa valistustyötä noissa Romanian kaltaisissa takapajuloissa ja asiat menevät pikkuhiljaa parempaan suuntaan, mutta olisiko armeliaisuus välillä parempi vaihtoehto kuin puhdas rakkaus.

Sitten se surullisempi tarina, kun rescue koira pakataan jo kaikkea pelottavaa nähtyään lentokoneeseen ja lennätetään vaihtuvien ihmisten kautta uuteen kotiin. Kotiin, jossa ei ehkä ole koskaan ollut koiraa, kotiin, jossa ei välttämättä ymmärretä mikä rikkoutunut sielu ja ruumis sieltä saapuu. Pentuiän sosiaalistaminen on ollut potkimista kadulla. Nälkiintyminen nuorena on ehkä vahingoittanut luustoa ja sisäelimiä. Kun se rakkaus ei paranna kaikkea. Pelkotiloja on. Sosiaalistaminen pitäisi tehdä, kuten pennulle, mutta koira on jo sen ikäinen, että kehityksellisesti ei ole enää avoin uusille asioille. Etsikkoaika on mennyt jo kuukausia/vuosia sitten,.Ei voi kuin toivoa, että päätyy osaaviin käsiin, perheeseen jolla on aikaa 24/7 paneutua ongelmiin ja pelkoihin. Aina ei käy näin. Maailma voi olla vaan liian pelottava paikka kaikesta huolimatta. Olisiko siis ollut armollisempaa antaa olla. Paha sanoa, kun joku aina selviää hyvin, silloin tuntuu, että kannatta yrittää.

Itselläni on ollut useita koiria. Minusta on riittävästi haastetta jo tämmöisessä turvallisessa ympäristössä, hyvin pentuna sosiaalistetun haukun kanssa välillä.  Itse en olisi valmis  rescue tai muuta kaltoinkohdeltua koiraa ottamaan edes näillä taidoilla. Kaikki kunnioitus heille, jotka ottavat ja jaksavat tehdä töitä koiransa kanssa. Eräässä kahvimukissa oli aikanaan teksti "Seuraa sydäntäsi, mutta muista ottaa aivot mukaan". Se taitaa sopia tähänkin aiheeseen.

Ai niin loppukevennys. Kuva on surkea kun yritin napata äkkiä, mutta pieniä pörröhörhöja asuu meidän vajassa :)


lauantai 19. toukokuuta 2018

Koiraelämää ja kortisonia...kesä tulee...


"Kollageeni koliitti näyttää olevan vielä harvinaisempi kuin haavainen koliitti." Bingo pöydässä kolme. Ihmisjäsen päätti ruveta sairastelemaan. Tai no päätti mennä lopulta 4 vuoden jälkeen tutkimuksiin. Tuli sen verran rauhallinen hetki, että ehti vatsavaivat ruveta jo vähän veettämäänkin. Tähystyksessä ei näkynyt mitään, mutta tämä kiero koliitti eli joku hämärä tulehdus näkyy kuulemma vain koepaloissa. No jos oli pakko joku diagnoosi saada niin mieluiten tämä, koska on Crohnin taudin ja haavaisen paksusuolen tulehduksen rinnalla vatsatautimaailman nöösipoika. Saattaa jopa loppua itsestään. Nyt täytyy vaan koittaa hoidella mököttävä suolisto kuntoon. No täytyy myöntää, että viimeiset vuodet ovat olleet kyllä varsin otolliset saada ihan mikä vaan tauti kupan ja kuoleman väliltä. Eli oikeastaan pääsin aika vähällä.

Joka tapauksessa asiat on paremmalla tolalla kuin pitkään aikaan. Talvi saatiin treaanttua kurssilla ja toko liikkeet alkaa olla hyvää tuuria vailla valmiit. Purnun ontumiset on pysyneet poissa ja näyttääkin, että porskutetaan 9 v synttäreitä kohti rinta rottingilla kuin Tammelan torin pulut. Ihmisjäsen on jopa aloittanut hölköttelyn jälleen ja Tosimies on pysynyt vaivatta mukana naapuruston rollamummojen kanssa.


Ontumisepisodi sai minut lukemaan liikaa punkkimyrkkyjen sivuvaikutuksista ja aloin epäillä, josko Tosimiehen löllöily kesäisin ei johdukkaan helteestä (sitähän olikin viime kesäna ihan kokonaista yksi päivää) vaan punkkipannan myrkyistä. Nyt meillä on sitten lykätty punkkipannan laittoa. Yhtään punkkia ei vielä  ole ollut. Tosimies on torjunut lämpöhalvausta  uimalla joka lätäkössä. 




Toistaiseksi on ollut siis varsin reipas. Lenkilläkin pyrähdellyt ja kipittänyt edellä, Voi myös olla, että  alkukevät oli vaan vielä kylmempi kuin viime kesä. Mutta seuraan eläinkoettamme mielenkiinnolla.

Tämän lisäksi saksittiin hieman miehekkäämpää ja kevyempää kesä kampausta, kun helle alkoi. Ei ole tyylikäs, mutta ...no ainakin kevyempi.


Ei sitten tullut mieleen, että on ihan asiaa opiskelleita trimmajia??

Mökille tehtiin parikin tehoiskua toukokuussa, kun Vappu ja Hela vapaat ja upeat säät antoivat sopivan tekosyyn.

Katot saivat uuden mustan värin...




Ja vanha navetta, joka kieltäytyi romahtamasta saatiin lopulta antamaan periksi ja nurin. Tuolta pitäisi vielä löytää nurkka rajapyykki, joka on jossain ulkokulman alla. Stihlillä on sitä ennen pientä hommaa.



Työhön osallistumattomalle työnjohtajalle tuli hiki jo katselemisesta kaukaa.
Ja kun sitä työtä on niin paljon valvottavana ja työntekijät vaan pitää taukoja koko ajan ja tuhlaavat energiaa pyöräilyyn :D



Helteinen toukokuu koettelee...

Lintu teki pesän vajan ruuvilaatikkoon... Pilli-kissa raukka kääntyisi haudassaan, jos tietäisi, että meno tontilla on äitynyt tämmöiseksi :D




Nyt jänniteään milloin rötö-asukin perheenlisäykset syntyy 

Käytiin myös rokotuksissa Lovetissa. Kaikki oli sydäntä myöten kunnossa. Hieman tuli halju olo kun rupesin laskemaan milloin pitää tulla uudestaan ja tajusin että Purnukka on silloin 12 v. Toivon että tuo 12 v rokotekin vielä haetaan yhdessä <3





sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Humiseva harju

Mökille porhallettiin Vappua viettämään. Eka päivä meni perinteisesti eli touhuttiin tavaroita paikalleen ja laiteltiin vedet, käytiin kaupassa ja viriteltiin sitä sun tätä kun yöllä ei pystynyt tultua pimeässä juuri muuta kuin mörköilemään ...

Kuvaelma kauhuelokuvasta

 Koutsi oli tehnyt hienon huussipaperitelineen.


Nyt oli mukamas vähän tavaraa, mutta niin vaan oli taas tunnelma autossa, kuin elokuvasta "Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen". Me todellakin tarvittaisiin se pikku paketti auto.

Mökilläkin oli lumet vähenneet sitten viime näkemästä. Joten  kalusteet roudattiin pihalle.


Koutsi ei malttanut metsätöiltä lähteä lenkille, mutta Tosimiehen kanssa tehtiin retki lampien välisellle harjulle. Lapsena olessa siellä meni polku ja jostain se putkahti mieleeni ja lähdettiin tutkimaan onko polut vielä olemassa. Ja olihan ne. Nyt meillä on taas uusi kiva lenkki reitti ihan nurkalta.

Nyt on käpälässä vauhtia

Näköala paikka, pientä  laittoa vailla



Kun ihmisjäsenestä alkaa kelit olla kohdillaan, niin Tosimiehen helleraja ylittyy välittömästi...



Joidenkin mielestä 12 astetta on helle!!
Retken jälkeen herra melkein lämpöhalvaus jäi päivänokosille mökkiin ja ihmisjäsen lähti testaamaan Koutsin seuraksi uutta akkusahaa. Hieman hirvitti menikö rahat leluun, mutta Stihlin akku kesti tosi hyvin ja saha oli kevyt ja näppärä käsitellä. Eikä hitto tarvinnut nykiä raivopäisenä. Akku kesti itse asiassa pidempään kuin ihmisjäsen...

Täytyy huomenna koittaa malttaa Vappuilla ja jos Helatorstaina saisi vapaata, niin tultaisiin taas. Huomenna yritetään saada koutsi irti töistä ja harjuretkelle meidän kanssa.

torstai 12. huhtikuuta 2018

Pääsiäisestä ei päivääkään...kevät tulee kohisten

Vietettiin perinteiset kesäkauden avajaiset mökillä Pääsiäsenä siskon porukoiden kanssa. Kesä kausi oli kyllä jossain 80cm hangen alla...

10 maissa illala oltiin pihassa ja lapiohommiinhan sitä joutui, että pääsi mökkiin ja huussiin ilman lumikenkiä.

Sama teema jatkui seuraavana päivänä...ja seuraavana...




Perinteinen kalakisakin pidettiin. Sinnekkin piti ottaa lapio mukaan että löysi jään jostain sieltä hangen alta. Nolla kalaa, paljon aurinkoa ja rämpimistä lumikengillä. Lumesta huolimatta aivan upea keli koko reissun ajan.

Kalastuksen valvojan mielestä olisi jotain järkevämpääkin voinut tehdä

Uusio kunnostettu vanha potkuri palautettiin mökille ja potkuriretkille päästiin.

Koutsi entisöi ukin ja mummon vanhan potkurin

Pääsiäinen meni syöden, Sangriaa juoden Kanarian ikävään, saunoen ja lunta lapioiden. Ulkona tuli oltua oikein urakalla. Koutsi keksi, että oksasahalla saa näppärästi lumet lohkotuksi katoilta alas ihan maasta käsin.
Alan Garcia lumihommissa

Kanarian lämmön jälkeen tuntui aika julmalta tuo lumen määrä. No etelässä kevät on pidemmällä, mutta kyllä lumenmäärä näkyy Loviisassakin. Huhtikuussa on normisti koulutuskenttä ollut jo sulaa, mutta nyt jouduttiin lähestyvän kurssin takia hieman kolalla auttamaan.

Meidän harkkakenttä

Sitä paremmalta tuntuu käydä elämänsä ensimmäisen kerran koko talvi lämpimissä hallitreeneissä. Pari kertaa on vielä jäljellä ja sitten on kyllä kenttäkin jo sula. Harkka motivaatio on saatu kohdilleen ja Tosimies on innoissaan.

Hieman jouduttiin ruudussa palaamaan takaisinpäin. Tyhjään lähetys aika hyvä, mutta siitä ruutuun jatkaminen jumissa. Nyt jätetään tyhjään lähetys hetkeksi ja lisätään namitasku ruutuun motivaatioksi.

Lisäksi luulen keksineeni miksi ei irtoa. Meillä on koko Tokon ajan ollut sellainen sopimus, että jos katson muaalle kuin Tosimieheen päin niin se on merkki siitä, ettei Tosimiehen pidä tehdä mitään. Nyt sitten ruudussa ajattelin, että auttaa ohjautumaan oikeaan suuntaan kun katson ruutuun. Tosimies taas tulkitsi sen ilmeisesti niin, että ei reagoida. Hoksasi ihmisjäsenkin lopulta tämän viime viikolla. Labrattiin sitten kentällä miten menee, jos katson Tosimiestä ja näytän vaan kädellä suuntaa. Silirimpsis se oli siinä. Vahvistellaan nyt vielä kun ehti tulla niin monta epävarmaa lähtöä, kun ihmisjäsen töppöili taas. On se joskus niin pienestä kiinni.

Ihmisjäsen on menossa tutkituttamaan ruuansulatustaan ja tyhjennyslitkujen juomisen takia joutuu nyt lopettamaan tämän kirjoittelun tähän. Pirtelön nro 2 tekoon nyt siis ja kevättä kohti.

Piti tulla ylväs silhuetti kuutamossa :D 



perjantai 23. maaliskuuta 2018

Eroahdistusta ja aurinkoa Maspalomasissa

Olipas upea loma, heti kun tokenin eroahdistuksesta. En kuitenkaan hajoittanut hotellihuonetta. Kun hoitopaikka sijaitsee tuolla Heikinkylän kapeiden maalaisteiden perukoilla, voi hoitoon viemiseen hieman varata aikaa. Tiistai iltana vietiin Purnukka hoitoon. Pitäjä varoitti etukäteen, ettei viimeisintä pihatien pätkää kannata ajaa. No sohjossa, sumussa ja vesisateessa köröteltiin sitten pimeitä maalaisteitä. Pitäjät olivat ystävällisesti tulleet autolla vastaan pihatien päähän ja siihen sohjoon ei Kialla olisikaan ollut mitään asiaa.

Purnu tervehti kaikki iloisesti ja jäi rauhallisesti odottelemaan. Kyllä oli ihmisjäsenellä suru puserossa, vaikka tiesinkin, että hyvä on hoito. Onneksi Tosimies ei ole tälläinen nössö. Pois ajellessamme nynnäsin onneksi hitaasti, koska sumulta ei nähnyt kunnolla ja sohjo muilutti autoa mennen tullen. Niinpä emme törmänneet villisika joukkoon, joka päätti ylittää tien keulamme edestä. Olipahan luontoelämys. En ole nähnyt villisikaa kuin tarhattuna.

Kyllä on koiraton koti tyhjä :(

Loma menikin sitten aivan loistavassa seurassa. 8 hengen porukassa ei taidettu viikon aikana kuulla yhtään älyllistä lausetta. Nauraa sai ja sangrialla elettiin. Ranskalaisia en syö vähään aikaan. Sukulaisiakin oli eksynyt samalle saarelle, joten oli ihana nähdä serkun porukoita samalla reissulla.

Dyyneillä seikkailtiin yksi päivä...





Nakurantakin on nyt nähty ja sieltä oli kyllä jotain karannut. Tunnistaako joku mikä... :D

Mikähän tästä on mennyt??? (Kuva Salme Heponiemi)
Muutoin lomaa vietettiinkin terveiden harrastusten parissa...




Luonnonihmeet rajoittivat uinti innostusta meressä, kun Portugalin sotalaivat eli suomeksi ikävän myrkylliset medusat päättivät lomailla samalla saarella


Onneksi oli allas, allasbaari ja muutkin fasiliteetit kohdallaan...


Kivat mökit



Paluumatkalla lento oli hieman myöhässä ja oltiin vasta 1 aikaan yöllä Helsingissä. Parin tunnin yöunien jälkeen lähdettiin sitten hakemaan Tosimies kotiin. Hyvin oli hoidossa ollut. Tosimies sai kehuja. Ruoka oli maistunut, fiksusti oli käyttäytynyt ja pitäjä ihmetteli, ettei ollut stressannut lainkaan vieraassa paikassa. On kuulemma hermorakenne kohdallaan. No meikäläisen ansiota se ei ole kun Tosimies on aina ollut perusluonteeltaan hyvähermoinen. Kiitos Seija kasvattajalle täyspäisestä koirasta omasta ja hoitoväen puolesta :)

Nyt sitten ollaankin oltu kylkikyljessä kaksi päivää ja koitettu nyhvätä yhdessä koko menneen viikon edestä. Alkaa ihmisjäsenen eroahdistus jo helpottaa.

Kiitos mahtavalle reissuporukalle oli ihanan rento ja hauska loma vaikka ainoastaan päivänsankari tunsi kaikki ennestään.