"Jäädään kahdestaan ensi kevääseen..."

Taidetaan selvitä tästäkin kummallisesta vuodesta, kun päästiin jo marraskuuhun. Luulin kyllä hetken, että Pikku-Ukko on löytänyt jonkun uuden eläin rehun, missä on enemmän hermomyrkkyä kuin kanaa ja riisiä. Alkoi yhtä äkkiä liikkua oudosti sisällä, takaosa näytti pettävän, kiersi ympyrää ja oli hätääntyneen oloinen. Nappasin ukkelin kiinni ja aloin kopeloida hädissäni koiraa läpi. Kainalosta sitten löytyi hermo kohtauksen aiheuttaja. Pieni limainen etana oli jotenkin onnistunut sotkeutumaan kainalokarvoihin ja sehän on niin vakava asia, että pyrri luulee kuolevansa. Sain lopulta irroitettua limalöllön karvoista ja koimme ihme parantumisen. Joskus hieman pienimuotoisempi draaman kaari riittäisi. Tuli elävästi mieleen Tosimies, joka alkoi ontua kun havunneula jäi häntäkarvoihin. Samaa sukua...!

Tylsän kesän jälkeen päästiin lopulta mökille kesäkauden lopettajaisiin. Hirvitti lähteä koska Koutsi ei ole ollut missään huippukunnossa, mutta lähdettiin silti. Meni yllättävän hyvin. 

Paitsi että Ihmisjäsen sahasi sähkösahalla sormeensa. Ihan tyhmyyttäni siinä onnistuin. Hetken mietin pitääkö lähteä päivystykseen tikkaamaan ja menikö luuhun asti. Varovasti kurkin ja sain haavan huuhdotuksi. Ehkä tikit olisi olleet tarpeen, en tiedä kyllä mihin ne olisi laitettu sen verran rouheaa oli jälki. Samalla puntaroin, että päivystyksessä menee useampi tunti ja viimeinkin olen päässyt mökille. Käytin kaikki koutsin leikkaushaavojen hoidossa kertyneet opit ja käärylöin sormen pakettiin ja jatkettiin mökkeilyä. Hyvin se sitten lopulta parani.

Lenkkeiltiin ja ihmeteltiin, kun mökki kankaan lenkille oli ilmestynyt valtaisa hiekka monttu kesän aikana. Pikku-Ukko taitaa pohtia minkälainen luu tuonne piilotetaan.

Kesä saatiin mökillä paketoitua talveen ja vähän raivailtua risujakin ja ehdittiin vielä karpaloonkin siskon kanssa lähi suolle.

Kiitos siskolle karpaloista. Isänpäivän savuporokakun koristeena tosi maukkaita.

Kotiin tultua ehdittiin pitää pieni mini talvikin, joka loppui kyllä heti alkuunsa, näyttävästä saapumisesta huolimatta.

Loviisaan aukesi oma koirametsä Hepuli ja koko Rauhalan kennelpiiri lähti porukassa sinne tutustumaan. Koiruuksilla ja ihmisillä oli kivaa ja tunti humpsahti nopeasti.

Kaikki saatiin houkuteltua yhteen kuvaan

Kuva Hanna Ouvinen

Kuva Hanna Ouvinen

Kuva FannyEngård-Haddas

Syksy jatkunee hieman lyhemmällä valoisan hetkellä, mutta ei se menoa haittaa, yritetään puuhastella monipuolisesti ja nautitaan pimeän tuomasta rauhasta.

 

Esineruutu hömppäilyt lenkin lomassa on Pikku-Ukosta ihan parasta.

Välillä rennompaa vetotreeniä sauvakävellen.

Suppilovahverot on vielä keräämättä, mutta jos ei lunta tule niin ehditään vielä sekin.