Oivapolkan kuulumisia :D

Täytyy nyt ihan ensiksi aloittaa kehumalla Tosimiestä. Äitini oli meillä Joulun vietossa ja öisin on hieman suunnat vieraassa talossa hukassa. Ihmisjäsenhän ei kesken unien herää, kuin eläinten oksennus ääniin ja herätyskelloon. Mutta ei hätää Tosimies on vastuunsa tietävä paimenkoira. Joka yö kun äiti lähti seikkailemaan, Tosimies herätti ihmisjäsenen topakalla haukahduksella ja blokkasi äidin kulun asettumalla poikittain seisomaan äidin eteen ja heiluttamalla häntäänsä. Tosimies hoiti äidin rauhoittelun, kunnes ihmisjäsen sai itsensä kammetuksi paikalle. Kun tilannne oli hallussa, Tosimies painui takaisin omalle petilleen. Rakastan tuota koiraa ja sen tilannetajua.

Geeni testikin silmä sairauden selvittämiseksi saatiin kaiveltua poskista joulun jälkeen ja topsy puikot lähtivät matkaan kohti USA:ta. No ainakin Tosimiehen räkä pääsi Trumpin sulkujen ohi tuloskin jo tuli. Lomakkeetkin onnistuin täyttämään oikein. Koska käsialani on tosi surkea liitin selvyyden vuoksi kopion rekkarista mukaan. Ihan sama. Ei auta maassa, jossa lukutaito on surkea. Niin tuli miun Oivapojasta Oivapolkka ja kutsumanimi on Purnn, mutta tulos on tärkein. Purnn on silmäsairauden kantaja, mutta ei sairastu.
Kantajuus ei meidän menoa haittaa, kun pentujen tekoon osallistumista  ei ole Ihmisjäsen edes suunnitellut. Tosimies on ollut toista mieltä alusta asti, mutta se mielipide jätettäköön huomiotta.

Harkoissa tuli pakkas-  ja flunssatauko, mutta onneksi on hallivuoro maanantaisin. Viime maanantaina saatiin koko treeniporukka vielä ihanan herkullista porkkanakakkua, kun treeni kamu Pinjasta tuli Agilityvalio. Upeeta! Kuva on hieman epätarkka, kun päivänsankarin piti vahtia sitä kakkua silmätarkkana <3

Kohta on tammikuu selällään. Lenkkeilty on ja aivan ihana otus kohdattiin metsä lenkillä. Peurana minä sitä pidin, mutta työkaveri valisti että kyseessä on kauris. Olipa mikä tahansa niin julmetun söpö otus.

Kovat pakkaset hieman haittaa lenkkeilyä sillä Tosimiehen varpaat palelee herkästi. Töppöset on nyt laitettu tilaukseen. Yhtenä iltana laitoin toppaloimen lenkille, mutta siitä ei tullut mitään. Se päällä ei vaan voi liikkua. Saas nähdä miten töppösten kanssa käy. Nyt onkin yritetty tehdä useampi pikkulenkki pakkaspäivinä.

Takareidessä ollut pattikin päätti alkaa kasvaa, joten käytiin sitä Lovetissa näyttämässä uudelleen. Ilona oli sitä mieltä, että olisi parempi raapasta pois kun on intoutunut suurenemaan, joten tilasin patin poisto ajan helmikuulle. Toivotaan, että on rasvapatti kuten edeltäjänsäkkin. Alkaa olla jo hieman vanhuuden merkkejä ilmassa muutenkin. Uni maittaa ja lenkkienkään ei kuulemma tarvitsisi enää Tosimiehen mielestä olla niin pitkiä. Ei ainakaan huonolla ilmalla. Hieronta on kuitenkin auttanut ja lihas jumit alkaa lavoissa helpottaa, joten ei jäädä vielä tuleen makaamaan. 

Toivotaan, että saadaan patti asiat kuntoon hyvissä ajoin ennen Toko kautta. Voi olla että yksi suunnitelmissa ollut Toko kisa osuu saikulle, mutta eiköhän noita vielä tule kun ei meillä ole mikään hätä. Käydään ne mihin päästään ja niin kauan kun ukkelilla intoa riittää. Toistaiseksi on maanantai harkat olleet Tosimiehen mielestä parasta ajanvietettä nameineen, leikkeineen ja temppuineen.

Mikkelissäkin ajeltiin yksi viikonloppu ja voi luoja sitä lumen määrää. Kunhan päivät hieman pitenee ajellaan möksälle kaivamaan taas lumi tunneleita.

Historian havinaa tähän loppuun. Kun aina naurattaa miten pyrrit on kaikki erinäköisiä niin ei belgeillä mennyt aikoinaan yhtään tasaisemmin. Ohessa vanha mustavalkokuva rotunsa "valio" edustajista. Tärkeintä ei edelleenkään ole se ulkonäkö vaan ihana luonne.  Kuvassa Rekku, Kimi ja miun Pennonen (oikealla) joskus kultaisella 90-luvulla. Kuva Lenny Petrasuo