Ajankohtaista märinää aiheesta ja aiheen vierestä :)

Ärsyttävää on nyt tämä internetin selailu. Puhelimeen ei ole tullut viikkoon muuta kuin tietosuojalässytystä. Työpaikalla on tietosuoja tenttejä. Kaikista luetteloista pitää selvittää sattuuko Mikko Meikäläinen esiintymään siellä tietämättään ja onko kyseessä henkilörekisteri. Kun avaat kenen tahansa blogin, niin samat söpötykset alkaa.  Tietosi ovat suojassa. Ihan sama. Minusta on hienoa, että google tietää mitä lenkkareita, tai ulkohuussia olen milloinkin vailla. Katselen facen sivupalkissa paljon mielummin koiratarvike mainoksia, kuin vaippamainoksia. Jos joku salakuuntelee keskustelujani niin voi sanoa vain, että hanki raukka elämä. Ulkomailla eksyksissä on kiva, kun edes google maps tietää missä olen. No jos jotakuta lukijaa nyt asia kuitenkin huolettaa niin minun tietokonetaidoillani ei kerätä mitään tietoja ei töissä eikä vapaa-ajalla, joten olette luultavasti turvassa.

Sitten asiaan. Kiina on persiistä. Tuo ruoka väärennösten ja suruttomasti myrkkyjä kylvävien ihmis- ja eläinrääkkäjien paratiisi pääsi tällä viikolla otsikoihin koiranruokamyrkkyjen takia. Evira kyllä vakuutti jo vuorokauden sisällä, että mitään vaaraa ei ole. No olipas nopsasti tutkittu etenkin kesäviikonloppuna. Uskoo ken haluaa. Jo vuosia on ollut tiedossa, että Kiinasta tulevissa tee ja luontaistuotteissa on ympäristömyrkkyjä ja raskasmetalleja siinä määrin, ettei niitä oikein voi enää terveystuotteiksi sanoa.

 Kiinalaisiin laatustandardeihin voi luottaa yhtä paljon, kuin itäblokin eläinlääkäreiden rokotustodistuksiin rescue koirille. Matkustaessani olen oppinut, että mitä köyhempi maa, sen enempi tehdään vilunkia siellä missä raha liikkuu. Tuleehan se halvemmaksi piikittää siihen rekkuun jotain suolaliuosta rokotteen sijaan ja ottaa rahat pois hyväuskoisilta, paperi arkin hinnalla. No ainakin houkutus on suuri. On varmasti rehellisiäkin, kun löydätte niin kertokaa. Moskovan oppaamme aikoinaan sanoi, että Venäjällä pääsee rahalla opiskelemaan lääkäriksi. Lisäksi rahalla voi hoidella tentit ja valmistumiset, jos sattuisi, että lukupäätä on vähemmän kuin ruplia. Sen kyllä uskoo jo muutaman ko lääkärin tavattuaan. On hyviäkin. Ne on ne, joilla on ollut älyä, mutta ei rahaa.

Ostin itsekkin viimeksi mökillä ollessa kanafileitä Tosimiehelle, kun luut unohtui kotiin. Ei olisi pitänyt. Onneksi selvittiin ilman oireita ja sairastumista. En osta enää. Puru tikkuja ei olla ostettu pitkiin aikoihin, kun rupeaa aina yskiä kakomaan semmoisen nakerrettuaan. Dentastixin syötyään oksentaa 15 min sisällä. Pysytään jatkossa luissa ja ruisleivässä.

"Kukkaispoika"

 Rescue koirista vielä. Anteeksi jo etukäteen, jos joku pahoittaa mielensä tämä on vain minun rajoittunut mielipiteeni. Minulla on kahdenlaista havaintoa. Naapurustossa on yksi rescue koiruus. Alussa pelkäsi kaikkea. Sitten kotiuduttuaan yritti syödä kaikki. Mutta osaavan koira ihmisen käsissä ongelmiin paneuduttiin ja nyt on mitä mukavin ja rauhallisin koira. En tiedä mitään siitä miten yhdistykset opastavat uusia omistajia. Monesti koira on heillä ensimmäinen, hyvästä sydämestä ja pelastamisen halusta otettu. Ja valitettavasti pelkään, että asiaan joidenkin kohdalla vaikuttaa se, että sen koiruuden saa suht edullisestikkin.

Tarinat netissä ovat tunteisiin vetoavia. Talvi tulossa ja koira on jo vanha tai muutoin rakkauden kipeä. En edes tiedä mitä aikoja koirat viettävät osin alkeellisilla tarhoilla tarhoissaan. Mutta en voi olla ajattelematta olisiko joskus armollisempaa antaa koiralle hetki hellyyttä, hyvä ateria ja päästää se lopetuspiikillä pois tästä kylmästä pelottavasta maailmasta. Varsinkin jos kyseessä on iäkäs tai erityisen arka koira. Ymmärän kyllä, että ihmisen on kannettava vastuu hylätyistä eläimistä. Nuo yhdistykset tekevät upeaa valistustyötä noissa Romanian kaltaisissa takapajuloissa ja asiat menevät pikkuhiljaa parempaan suuntaan, mutta olisiko armeliaisuus välillä parempi vaihtoehto kuin puhdas rakkaus.

Sitten se surullisempi tarina, kun rescue koira pakataan jo kaikkea pelottavaa nähtyään lentokoneeseen ja lennätetään vaihtuvien ihmisten kautta uuteen kotiin. Kotiin, jossa ei ehkä ole koskaan ollut koiraa, kotiin, jossa ei välttämättä ymmärretä mikä rikkoutunut sielu ja ruumis sieltä saapuu. Pentuiän sosiaalistaminen on ollut potkimista kadulla. Nälkiintyminen nuorena on ehkä vahingoittanut luustoa ja sisäelimiä. Kun se rakkaus ei paranna kaikkea. Pelkotiloja on. Sosiaalistaminen pitäisi tehdä, kuten pennulle, mutta koira on jo sen ikäinen, että kehityksellisesti ei ole enää avoin uusille asioille. Etsikkoaika on mennyt jo kuukausia/vuosia sitten,.Ei voi kuin toivoa, että päätyy osaaviin käsiin, perheeseen jolla on aikaa 24/7 paneutua ongelmiin ja pelkoihin. Aina ei käy näin. Maailma voi olla vaan liian pelottava paikka kaikesta huolimatta. Olisiko siis ollut armollisempaa antaa olla. Paha sanoa, kun joku aina selviää hyvin, silloin tuntuu, että kannatta yrittää.

Itselläni on ollut useita koiria. Minusta on riittävästi haastetta jo tämmöisessä turvallisessa ympäristössä, hyvin pentuna sosiaalistetun haukun kanssa välillä.  Itse en olisi valmis  rescue tai muuta kaltoinkohdeltua koiraa ottamaan edes näillä taidoilla. Kaikki kunnioitus heille, jotka ottavat ja jaksavat tehdä töitä koiransa kanssa. Eräässä kahvimukissa oli aikanaan teksti "Seuraa sydäntäsi, mutta muista ottaa aivot mukaan". Se taitaa sopia tähänkin aiheeseen.

Ai niin loppukevennys. Kuva on surkea kun yritin napata äkkiä, mutta pieniä pörröhörhöja asuu meidän vajassa :)