Syksyinen sekamelska ja kohellus...

Tämä on outo syksy. Yleensä on siirrytty suoraan keräilijä vietin valtaan ja jätetty kaikki muu ja juostu sienien ja marjojen perässä pitkin mättäitä. Nyt on normaali syksy perunut tulonsa. Piti ihan valokuvista tarkastaa mitä oikein on tapahtunut syys-lokakuussa.

Härdelli alkoi kun pyykkikoneen luukku hajosi. Uusi tilaukseen ja sitä odotellessa pyykkihuoneen remontti. Siirrettiin pyykkikone kellariin kun teetettiin suihku tähän yläkerran kylppäriin. Siellä se on keikkunut poikittain pannuhuoneen kaltevalla lattialla ja yrittänyt välillä paeta lingotessaan. Öljypolttimen muistona oli mustunut katto ja putkiremonttien runtelemat seinät ja lattiat.  Ehostus on ollut työlistalla pitkään, mutta kun se maalaaminen on niin saatanallista puuhaa niin on jäänyt tekemättä. Uudesta luukusta se sitten lähti. Ihmisjäsen kokosi itsensä ja ryhtyi hommiin.

Loppu viilauksena tilasin kitka asennus palat pyykkikoneen alle ja sain sen nätisti seinä viereen ja on jopa pysynyt siellä. Onnistuin myös sohlaamaan metallisirun silmään ja sen takia on juostu pariin otteeseen silmälääkärissä. Onneksi näkö ja ulkonäkö säilyi.

Jossain välissä on näköjään ehditty marjaan ja sieneenkin. Pikku-Ukko teki tuttavuutta kyyn kanssa ja tuijottelivat toisiaan syvälle silmiin. Onneksi malttoi vaan katsoa eikä mennyt härväämään. Kyy poistui helpottuneena paikalta kun nappasin Pikku-Ukon kauemmas.  Se lääkärikäynti vältettiin.

Palloa etsiessä juoksi sitten lasikasaan. Siitä kipeä nirhama anturoiden väliin ja takareisi jumiin. Hierojamme Taru ihmetteli outoa jumia ja pienen kuulustelun jälkeen kootut kohelluksemme paljastuivat. Sitä Taru ei vielä tiedä, että Pikku-Ukko luisteli vasta maalaamani kellarin portaat mahallaan alas rynnätessään tarkistamaan pakastimen aarteita. Ihan varmasti tuli jotain, sen verran hurjan näköistä oli. Lasikasa kuitenkin paljastui muinais kaatopaikaksi ja sieltä löytyi pari vanhaa söpöä lasipulloa.

Rypälesatoa jännitettiin, että ehtiikö ennen pakkasia kypsäksi, mutta nyt on jo viini tekeytymässä.

Vaikka meillä asuukin tuo oman elämänsä Jari-Matti Latvala niin on onnistuttu välillä liikkumaan ilman vammojakin.

Mökkireissulla alkoi kuitenkin istahdella oudosti. Nyt ei pysty sanomaan onko anaalirauhaset uusineet, vai onko joku paikka kolahtanut enemmän vai jotain muuta. Luottolääkärimme Ilona tyhjensi rauhaset, käpälöi Ukon kauttaaltaan, antoi kipulääke kuurin ja sovittiin, että jos oireet palaa niin sitten tutkitaan tarkemmin. Tyyppi on iloinen, ruokahalu on hyvä niin nyt seuraillaan. Ja minähän seuraan!! Sen verran on surullisia asioita syksyn aikana tapahtunut, että väkisin tulee mieleen vanha sanonta ei kahta ilman kolmatta, mutta yritän olla skitsoilematta.

Miniloman sää oli perinteinen...kosteahko...

Kostean kesän kummajaisia

Pihkun iloksi saatiin tämmöinen söpöläinen päiväksi hoitoon ja kivaa oli.

Ranskan erkkarin tuliaisina saatiin kasvattajalta ihana taulu. Luulisi, että Pikku-Ukko on ollut mallina.

Otin alkusyksystä Sporttirakin puolen vuoden jäsenyyden, kun ajattelin että luentoja voi kuunnella vaikka ei harkkoihin pääsisikään muiden oppiin. Ajatuksena hyvä, mutta tämän syksyisen sekameteli sopan keskellä unohdin senkin. Mutta kun nyt palasi mieleen niin vielähän tässä on aikaa siihenkin. Vaikutti ihan mukavalta tavalta viettää työmatkat, jos vaan pysyisi hereillä bussissa :D

Tulisi jo se hyytävä talvi ja kaikki toiminta pysähtyisi...