Kevät, kevät, kevät...
Kevät tuli helmikuussa. Lumet hittoon ja aurinkokin näyttäytyi. Jopa pihan aurinkokennovalot syttyivät muutamana iltana latauduttuaan päivällä. On ollut pimeitäkin hetkiä. Sulava lumi puski iki sumun ja tuntui, ettei se hälvene koskaan, mutta lumet se karkotti tehokkaasti. Niin tehokkaasti että lintulaudalle ilmestyi peipponen Helmikuussa. Puoli kuuta peipposesta kesään. Minä olen valmis. Ihmisjäsen yritti talven pimeimpänä hetkenä keksiä jotain virkistystä ja päätti opetella tekemään kasviksista muutakin kuin tomaatti-kaali salaattia. Netissä pyörivästä vegehaasteesta tuli kivasti uusia reseptejä ja ideoita. Nyt on yritetty viikonloppuisin kokeilla aina uutta kasvisruoka reseptiä ja arkiviikolla harrastetaan taas ihan normiruokia. Lihaa meillä ei hirveästi syödä, paitsi jauhelihaa kun se on ainoa lihan muoto, mistä ihmisjäsen ei saa sitkeää. En tiedä kuka tästä kasvisruoka buumista järkyttyi eniten, marttakerhon emännät, kaikesta öyhäävät ukko parat vai meidän Pikku-Ukko. Veikkaa...
